Erokriisissä moni henkisen tasapainon kannalta keskeinen asia järkkyy, ja on täysin inhimillistä toivoa tilanteen olevan parempi. Tällöin on olennaista erottaa asiat, joihin voi vaikuttaa, niistä, joihin ei voi.
Omiin ajatuksiin, tekoihin, vuorovaikutukseen ja asenteeseen voi vaikuttaa. Ex-kumppaniin ei yleensä voi vaikuttaa haluamallaan tavalla. Yritykset hallita asioita, jotka eivät kuulu oman toimivallan piiriin, ovatkin suuri turhautumisen ja tuskan lähde. Hallitsemattomina ne voivat olla vaarallisia. Ero kaipuun ilmaisun ja vainon välillä on joskus hiuksenhieno.
Toive suhteen korjaamisesta on vahva varsinkin silloin, kun ero ei ole ollut oma päätös. Mieleen voi nousta kipeää tekeviä muistoja parisuhteen hyvistä hetkistä, ehkä kumppanin aiemmin antamia varoituksia suhteen tilasta tai jopa neuvoja, joita hän jossain vaiheessa antoi tilanteen parantamiseksi.
Jätetty voi havahtua viesteihin vasta, kun eroilmoitus on jo annettu, ja täyttyä kiihkeällä halulla korjata suhde. Puoliso voi kuitenkin olla irtautumisessaan jo niin pitkällä, ettei suhteen pelastaminen ole hänelle edes mahdollista. Parisuhteen jatkamiseen tarvitaan kahden ihmisen motivaatio, kun eroon riittää yhden tahto.
Tämä on tärkeää tunnustaa itselleen. Irti päästäminen ja eron hyväksyminen vaikuttaa suoraan siihen, miten nopeasti pääsee itse takaisin kiinni elämän syrjään. Tilanteen hyväksyminen mahdollistaa sen käsittelemisen rakentavasti, ja auttaa avaamaan uuden väylän elämässä.
Vanhemmuuteen, olosuhteisiin ja omaisuuteen liittyvien järjestelyiden pitäisi olla mahdollisimman pitkälti lasten hyvinvointiin ja vanhemmille reiluun tulokseen tähtääviä käytännön asioita. Haastaviksi ne muuttuvat, jos ero tai parisuhteessa kertyneet kaunat ovat käsittelemättä. Pelko tai kostonhalu voivat hallita päätöksentekoa puolin ja toisin, ja tämä vaikeuttaa yhteistyötä.
Henkisesti kiinni jääminen ex-kumppaniin joko myönteisen tai kielteisen huomion kautta estää eteenpäin siirtymisen. Pahimmillaan parisuhteesta jää jäljelle vain kitkerä riitaisuus, joka sekin on tunneside.
Erokriisin kuuluukin tuntua raskaalta, koska kyse on elämän keskeisistä kysymyksistä. Samaan aikaan prosessin tulisi pikkuhiljaa mennä eteenpäin. Pitkäaikaista vihaa tai katkeruutta itsessään havaitessaan on syytä myös pysähtyä ja pohtia, onko ottanut aidosti vastuuta syntyneestä tilanteesta ja omasta hyvinvoinnistaan. Läheisiin ja ammattilaisten apuun pitää turvautua viimeistään silloin, jos tunnistaa ajatustensa olevan pakkomielteisiä tai jumittuneita.
Eron käsittelyyn kuluu väistämättä aikaa, ja myös joidenkin asioiden ihan raaka läpilusiminen kuuluu asiaan. On hyvä muistuttaa itselleen, että erosta voi selvitä, ja että elämä voi eron jälkeen olla parempaa. Jo kriisin keskelläkin on hyvä huomata oman elämän myönteiset asiat, ettei aivan kaikki ole täysin synkkää.
Johtotähdeksi kannattaa harkita ajatusta, että vaikka tilanne juuri nyt on huono, on se myös väliaikainen.
Christer Nuutinen
erotyöntekijä
Erosta Elossa | Miessakit ry
