Miehille räätälöityjen tukipalvelujen kysyntä on kasvussa. Tämä on ollut jo pitkään ennakoitavissa. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen hyvinvointitilastoissa pojat, nuoret miehet ja miehet näyttäytyvät monella sektorilla erityistä tukea tarvitsevina ryhminä. Yhteiskunnan palvelut eivät kykene tarjoamaan sellaista perusopetusta, ohjausta ja tukea, joka vastaisi riittävän kattavasti miesten tarpeisiin. Suurta osaa kyetään tukemaan, mutta kasvavaa osaa ei.
Tuen tarpeen kasvuun on monia syitä. Positiivinen kasvun aiheuttaja on se, että miehet itse – ja erityisesti nuorempi sukupolvi – ovat alkaneet aiempaa rohkeammin hakeutumaan kriisituen piiriin. Myös ennaltaehkäisevyyden näkökulmasta kynnys on madaltumassa. Esimerkiksi Miessakit ry:n palveluihin hakeutuu tällä hetkellä aiempaa enemmän alle 30-vuotiaita, jopa alle 20-vuotiaita miehiä. Ja toisaalta, Väestöliiton Poikien Puhelin on myös varsin kysytty tukipalvelu. Tämä kehitys viitoittaa tulevaa; kriisituen ja ennaltaehkäisevän tuen hakeminen on miesten parissa yhä vahvemmin uusi normaali.
Miehet tarvitsevat tukea myös yhteiskunnan negatiivisista ilmiöistä johtuen. Näitä ovat muun muassa erojen suuri määrä, yksinäisyyden lisääntyminen, miesvaltaisten alojen työpaikkojen väheneminen, poikien oppimisongelmat peruskoulussa ja sukupuolten välisen vastakkainasettelun vaikutukset miesten itsearvostukseen. Kaikki edelliset haasteet ovat jo melko pitkään olleet tiedossa. Ilmiöitä on pyritty ymmärtämään ja toimenpiteisiin on monin eri tavoin ryhdytty. Tukipalvelut eivät silti monesti vastaa tarpeeseen.
Merkittävin syy kohtaamattomuusongelmaan on sukupuolen merkityksen ohittaminen. Tutkittaessa Miessakit ry:n tekemää työtä voidaan havaita, että tukea hakeneet ovat nähneet varsin merkityksellisenä sen, että tarjottu tuki on nimenomaan miehille räätälöityä, mieserityistä. Se näkyy jo siinä, miten palveluista viestitään. Monet miehet ilmoittavat, etteivät ylipäätään olisi tukea hakeneet, jos eivät olisi löytäneet tietoa yhdistyksen tarjoamasta tuesta. Osa oli hakenut apua muista yhteiskunnan tarjoamista palveluista, mutta ”jokin lähestyttävyys ja ymmärrys niistä puuttui”.
Lisääntynyt tukitarve ja ymmärryksen kasvu sukupuolierityisen osaamisen merkityksestä ovat onneksi johtamassa muutokseen. Mitä enemmän pojat ja miehet ovat itse kertomassa omista näkökulmistaan ja tarpeistaan, sitä paremmin perusopetusta ja tukipalveluja voidaan kehittää ja kohdentaa.
Tarvitsemme myös miesten itsearvostusta tukevaa yhteiskunnallista keskustelua ja kampanjointia. Sukupuolten vastakkainasettelun sijaan on mielekkäämpää viestiä siitä tosiasiasta, että valtaosa kansalaisista arvostaa miehiä ja näkee heidän tukemisensa merkityksellisenä.
Tomi Timperi
toiminnanjohtaja
Kirjoitus on julkaistu myös URHO-lehden nrossa 3/2021.
