Ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä ja tahtovat hyvää toisilleen. Tämän hyvyyden löytäminen ja vahvistaminen on olennaista, kun autetaan niitä, jotka ovat kohdanneet ongelmia itsessään tai muiden taholta. Ikävästä kokemuksesta on näin mahdollista päästä eteenpäin luottavaisin mielin ja vailla katkeruutta. Hyvyyden vallitessa elämä on seesteisintä ja terve itsetunto vahvimmillaan.
Monesti sanotaan, että hyvyyden vastakohta on pahuus. Onko? Ehkei hyvyydellä ole vastakohtaa, vaan ihmiset tekevät monista syistä hyvyyteen lukeutumattomia tekoja. Ja lähes poikkeuksetta katuvat niitä ja haluavat hyvittää tekonsa.
Ihmisen hyvyyttä haastavat monet muut ihmisyyden piirteet, kuten ahneus, katkeruus, viha ja väkivaltaisuus. Kaikki nämä ikävät piirteet voivat hallita ihmistä; erilaisten ärsykkeiden voimasta hetkellisesti tai pitkään käsittelemättöminä jopa valtavirtaisesti. Lähtökohtainen hyvyys on silloin pimennossa kolkutellen pintaa esimerkiksi häpeän ja omantunnon tuskien muodoissa.
Mitä enemmän ihminen jumiutuu itselle ja muille negatiivisten piirteiden valtaan, sitä syvemmin hän on tyytymätön ja epätasapainoinen. Sisäinen hyvyys hamuaa muutosta, mutta useimmiten tueksi tarvitaan muiden ihmisten hyvyyttä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ihminen saa tukea, sitä helpommin hyvyys on löydettävissä. Joskus kuitenkin tarvitaan konkretisointia siitä, mitä negatiiviset piirteet aiheuttavat itsessä ja muissa.
Kun esimerkiksi väkivaltaa käyttänyttä ihmistä autetaan, todellinen muutos parempaan voidaan saavuttaa vahvistamalla ymmärrystä siitä, miksi juuri itse toimii kuten toimii. Mitä ovat ne tekijät, jotka ovat horjuttaneet luottamusta ydinhyvyyteen ja antaneet sijaa ongelmiin johtavien voimien kasvulle. Auttajan on tärkeä olla vankka omassa hyvyydessään; autettavaa on haluttava auttaa, häntä tulee kuunnella ja ohjata määrätietoisesti kohti sitä hyvää, mitä hän sisimmissään on.
Myös kaltoin kohdeltu tarvitsee tukea hyvyytensä löytämiseksi. Muutoin hän saattaa jäädä katkeraksi ja tuntea olonsa turvattomaksi ja uhatuksi. Silloin kaltoin kohdeltu ryhtyy helposti myös kaltoinkohtelijaksi. Hyvyyden voimaan luottaminen on hatarinta silloin, kun ihminen kokee itsensä uhatuksi. Uhatuksi itsensä saattavat kokea sekä väkivaltaa käyttäneet että sitä kokeneet, tai huoltajuusongelmien osapuolet.
On tärkeätä, ettei ongelmia kohdanneiden tueksi tehtävää työtä raamiteta yhdenmuotoiseksi. Erilaiset ennalta määritellyt auttamisohjelmat toimivat niille, jotka sattuvat osumaan juuri kyseisen ohjelman raameihin. Mutta koska henkilöhistoria on aina yksilöllinen, auttamismuotoja ja -ohjelmia on oltava tarjolla riittävän monimuotoisesti. Auttamisen tulee aina perustua hyväntahtoisuuteen, eli siihen, että autettavaa halutaan tukea kohti hyvyyden hyödyntämistä ohjaavana voimavarana.
Hyvää kesää kaikille!
Tomi Timperi
Toiminnanjohtaja | Miessakit ry
