”Mummon ruppana, äkkiä ylös!” Tällä hellänhivelevällä lausahduksella herättelin hallituksen eräänä viimeviikkoisena aamuna. Olin matkakuumeen vaivaamassa henkisessä tilassa, sillä olimme lähdössä hyvin tärkeälle matkalle Hollolaan katsomaan ensimmäistä lastenlastamme Aleksia, joka ilmestyi tähän melskeiseen maailmaan juhannuksena. Se juhannus tuntui juhlalta, piti ihan pikkuisen onnesta itkeä tirauttaa.
Näin kirjoitti isäni 18.7.-92 teemassaan ”Vaarin sähköjuna”. Isäni pohti teemassaan (nykyään sanotaan blogi), mitä lapsesta tulisi ja mitä kaikkea hänelle opettaisi. Perhevalmennuksessa isille on kohta ”kuinka olen valmistanut kotiani lapsen tuloa varten” ja saman kysymyksen voi esittää isoisille. Pappa rakensi mikroauton ennen kuin lapsen jalat yltivät edes polkimille.
No, mitä minä sitten aloitin tekemään, kun sain kuulla tulevani isoisäksi?
Lapinjakkaraa, pientä jakkaraa, jollaisen isäni teki meille kaikille, kun olimme pieniä. Yhden jakkaran tarpeet löytyi mökin varastosta, jotka olivat isältäni jääneet kesken. Niitä minä olen sitten autotallissa sahannut ja hionut. On täytynyt myöntää puutyönluokanopettajan taidot paremmaksi kuin minun. Tärkein ei ole lopputulos, vaan se mitä puuta työstäessä mielessä liikkuu. Muistelin yhteisiä joulukuusen hakemisia isäni, setäni ja kummisetäni kanssa. Kerran ajettiin Anglia lumipenkkaan niin syvälle, että kuusi piti karsia renkaitten alle ja kerran jäi kirves metsään kannon juureen. Joulutunnelma oli korkealla ja pahus vieköön, miksi aina kummisetäni oli saunassa, juuri silloin, kun joulupukki kävi. Jakkaralla istuessa voi kuunnella tarinoita, jakkara kertoo tarinoita.
Jakkaraa tehdessä mietti, että isoisiä tulee lapsen synnyttyä kaksi. Lapsi näkee kaksi erilaista isoisyyden roolia. Pappa piti moottoreista ja ukki musiikista. Isoisät hyvin ymmärtävät, mikä lastenlasta kiinnostaa. Arvotutkija Ronald Inglehard on sanonut lastenlasten ja isovanhempien arvomaailmat muistuttavan enemmän toisiaan, kuin heidän vanhempansa. Heidän kauttaan voi elää uudelleen omaa lapsuuttaan ja mielenkiinnon kohteita. Lapsen vanhempia pitää kunnioittaa, mutta isoisiin liittyy aina yllätyksellisyys, josta isoäidit eivät aina pidä. Saa nähdä mitä me, Velipekan (toinen isoisän), kanssa lapsenlapsellemme keksitään.
Mitä minä haluan antaa Alma Editille? Maailman melskeet ovat samalla tavalla ilmassa, kuin isäni toteamuksessa, siispä haluan antaa turvaa, huolenpitoa, hoivaa ja rakkautta kaikessa olomuodoissa. Haluan antaa rohkeutta, uteliaisuutta, kunnioitusta ja kärsivällisyyttä. Haluan antaa Almalle mahdollisuuden kehittyä omaa tahtia omanlaiseksi ihmiseksi, kaikkineen puutteineen ja vahvuuksineen.
Ja haluan antaa Lapinjakkaran, kunhan saan sen valmiiksi.
Muuten: Kuka osaisi neuvoa miten sähköjuna kootaan ja miten se käynnistetään?
Timo Tikka
isätyöntekijä
Isyyden Tueksi | Miessakit ry
Tämä teksti on julkaistu aiemmin Marttojen Kestävä arki-vierasblogissa
