Helsingin saunasakki totesi viime vuoden lopulla, ettei pääkaupungista tahdo enää löytyä montaa käymätöntä saunaa, joissa voisimme edullisesti vierailla. Niinpä sovimme, että aloitamme uudelleen käynnit parhaimmissa. Useamman saunasakkilaisen mielessä oli silloin Hermannin sauna Hämeentiellä.
Vierailumme Mikan pitämässä ja saunakoira Milon vartioimassa saunassa, oli toisellakin käynnillä kokemisen arvoinen. Aloitimme yhteisellä juttelutuokiolla kokoustilassa. Sen tärkein sisältö oli porukan esittelykierros. Joukkoon oli tullut yksi uusi, joten jokainen kertoi itsestään. Niinpä tulimme entistä tutummiksi toisillemme.
Vallitsevan erittäin talvisen (noin +5 astetta, kova tuuli ja vesisade) sään takia puhuttiin entistä todellisemmalta näyttävämmästä ilmastonmuutoksesta. Uusia keinoja sen hillintään ei keksitty, mutta ei niitä edes haettu. Muutamia sitä eteenpäin vieviä asioita kyllä mainittiin.
Kevätkauden ohjelmaa sorvattiin ja muutamia uusia saunoja jäi Juhan ja Timon selviteltäväksi ohjelmaa varten. Ainakin Puolustusvoimien paikkojen saunat Tuusulassa, Santahaminassa ja Merisotakoululla on selvitettävä.
Saunomiskokemus oli jälleen positiivinen. Saunassa riitti löylyä sopivasti ja tilaa oli tarpeeksi, mahtuihan saunakoira Milokin hyvin kanssamme lauteille. Hermannin mukavaa antia ovat Mikalta saatavat ruoka-annokset. Suurin osa nautti ”äijämäisesti” makkaraa ja hapankaalia tai perunasalaattia. Etuna pidimme myös sitä, ettei paikassa ole anniskeluoikeuksia. Tällöin kukin saattoi tuoda oman suosikkijuomansa. Eipä tainnut kellään kulua yhtä tölkkiä enempää. Kellon käydessä kohti yhdeksää joukkomme alkoi suuntautua kohti kotejaan. Ulkona tuuli, sade ja pimeys eivät olleet yhtään vähentyneet.
Eipä tainnut toinen käyntimme jäädä viimeiseksi Hermannin saunassa. Kiitos saunaisäntä Mikalle ystävällisyydestä ja joustavuudesta ja saunakoira Milolle seurasta.
Teksti: Timo Marsio
