Meille uskotellaan edelleen, että kyetäkseen avautumaan vaikeista asioista, miehet tarvitsevat sumuverhoksi fyysistä toimintaa. Tätä kuvaa vahvisti myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteen artikkeli miesten patojen murtamiseen suunnitelluista viikonlopuista: ”Paidaton mies karjuu eläimellisesti yössä. Koko ruumis on jännittynyt huudon voimasta. Ainut valonlähde on roihuava puupökkelö ja kaksi nuotiota.” (https://www.hs.fi/nyt/art-2000006480695.html) Tämän jälkeen itketään ja puhutaan tunteista.
Kuulostaa mielestäni vaivaannuttavalta. Kaiketi sisälläni ei asu larppaajaa. Mutta hyvä kun toimii jollain toisella, sillä kaikki keinot miesten hyvinvoinnin edistämiseksi ovat tervetulleita.
Itse artikkeli on mielestäni ongelmallinen. Puhuakseen tunteista miehen pitää edelleen lietsoa sisäistä soturia, maalata itsensä noella ja karjua keskellä metsää otsasuonet pullottaen: ”Soturi! Voimaa!” Eikö juuri miehen pitäisi ruokkia soturin sijasta sisäistä huolenpitäjää? Lempeys, hyväksyminen ja huolenpito ovat mielestäni parempia vaihtoehtoja, kuin vaikeuksien yli soturina tarpominen. Edellä mainittujen pehmeämpien arvojen toteuttaminen ei myöskään tarkoita miehen kuohitsemista. Pallit kuuluvat asiaan. Soturina eläminen kuuluu kriisiaikaan ja jatkuva valmistautuminen kriisiin on kuluttavaa.
Miessakkien toiminnan keskiössä on ammatillisuus, vertaistuki ja ryhmätoiminta. Työmme kautta näyttäisi siltä, että miesten on entistä helpompi hakeutua sellaiseen hyvinvointia tukevaan toimintaan, jossa fyysistä elementtiä ei tarvita sisäänheittotuotteeksi. Keskusteluryhmiin on entistä enemmän tulijoita. Ehkä miehille on tänä päivänä sallitumpaa vain istahtaa yhteiseen tilaan ja jakaa kokemuksia. Ja juomaksi riittää pelkkä kahvi tai tee. Ja tämän lisäksi voi käydä vaikka Säbäsakeissa pelaamassa sählyä, heittämässä läppää ja hikoilemassa pahaa oloa pois.
Ongelmat eivät katoa pullistelemalla
Sietämättömän olotilan purkaminen toiminnalla ja aggressiota lietsomalla on kaksiteräinen miekka – tehokas tapa päästellä ylimääräisiä höyryjä ja överiksi mennessään itseä ja muita tuhoavaa. Tämänkaltainen sukupuolittunut tunteiden käsittelyn jakolinja synnytetään varhain. Käytöshäiriöiseksi leimatun pojan ongelmien ajatellaan poistuvan nyrkkeilysäkkiä hakkaamalla. Parhaimmillaan liikunta voi olla kanava ongelmien käsittelyyn. Nöyryytetyksi ja kaltoinkohdelluksi joutuneen pojan kohdalla voi käydä niin, että esimerkiksi pelko tai häpeä tukahdutetaan aggressiolla. Alas painettuina ne lisäävät pahoinvointia ja jopa väkivaltaa, joko itseä tai muita kohtaan.
Liikunta, ystävät ja vertaistuki auttavat monessa tilanteessa. Toisinaan ne eivät yksin riitä. Tästä käy esimerkkinä lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden auttaminen. Ongelmat ovat usein syvällä ja moninaisia. Pelkän vertaisuuden varaan tukeutuminen sisältää riskin juuttumisesta, varsinkin silloin kun vertaiset ovat prosessissa samalla viivalla. Tällöin ei edetä ja pyritä ratkaisemaan oman käyttäytymisen ongelmia – niitä toimintamalleja, jotka omalta osaltaan mahdollistavat väkivaltaa käyttävän puolison toiminnan.
Voi käydä niin, että vertaiset ruokkivat pelkoja ja vihamielisyyttä väkivaltaisia puolisoja kohtaan. Tällaisten kierteiden katkaisemiseksi voidaan tarvita ulkopuolista ammatillisesta näkökulmasta tilannetta katsovaa ohjaajaa.
Puhuakseen miesten ei tarvitse taantua luolamiehiksi
Miehet puhuvat, tuntevat ja jakavat kokemaansa. Nämä ovat synnynnäisiä taitoja kaikille Homo sapiens -lajin edustajille, eikä siihen välttämättä tarvita sotatansseja. Tämä konkretisoitui jälleen Väkivaltaa Kokeneet Miehet -toiminnan yhdeksännessä ammatillisesti ohjatussa vertaistukiryhmässä, jossa joukko miehiä käsitteli kokemaansa parisuhdeväkivaltaa.
Väkivaltaisessa suhteessa elävän ensimmäinen muutos tulee olla turvallisen ympäristön luominen. Pelkkä suojautuminen ei yksin riitä. Ohjaajalta ja ryhmältä saatava tuki mahdollistaa ymmärryksen lisääntymisen. Tietoisuuden lisääntyminen auttaa kehittämään käyttäytymismalleja palvelemaan omaa hyvinvointia, ei ainoastaan muiden.
Ryhmää ohjanneena voin todeta: miehet käsittelevät ongelmiaan, heikkouksiaan ja tekemiään virheitä. Keskiössä pysyi oman toiminnan kehittäminen. Syyttely loisti tapaamisissa poissaolollaan. Tätä edesauttaa väkivallan taustalla olevien lukuisten tekijöiden läpikäynti. Kokijan kuin tekijänkin lapsuudesta voi löytyä samankaltaisuutta. Toimintatavat vain vaihtelevat. Jos ihminen on oppinut lapsuudessa arvostamaan itseä ja muita, hänellä on paremmat edellytykset ratkaista ongelmatilanteita aikuisena. Ei ole tarvetta alistua tai alistaa.
Korona-pandemian mukanaan tuoma poikkeustila osoitti todeksi myös miesten kyvyn sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Ryhmä siirtyi ongelmitta verkkoon, kun kasvotusten tapahtuva auttaminen on toistaiseksi tauolla.
Koronan aiheuttamien rajoitusten vuoksi Miessakit ry:n toiminnot ovat toistaiseksi saatavilla verkkovälitteisesti ja puhelimitse.
Jussi Pekkola
väkivaltatyöntekijä
Väkivaltaa Kokeneet Miehet | Miessakit ry
