Suomessa on nähty talouskasvun ja ylipäänsä nykyisen kaltaisen yhteiskuntajärjestelmän ylläpidolle ongelmalliseksi väestön ikärakenne, joka eri projektioiden mukaan on tulevaisuudessa vaihtelevasti vanhusväestöön kallellaan. Jo olemassa oleva ja ennakoitu työvoimapula kohdistuu Suomessa koko kansantalouden tuotantorakenteeseen. Yhtenä ratkaisuna on tässä tilanteessa nähty maahanmuutto, eli käytännössä tavoitteena on ikärakenteeltaan kansantaloudelle edullisen ja koulutetun työvoiman saaminen ulkomailta Suomeen.
Optimaalista maahanmuuttajatyövoimaa on hankala saada muuttamaan Suomeen työn perässä, sillä Suomi on pieni kieli- ja kulttuurialue. Työelämässä kielitaito on avainasemassa paitsi itse työn, myös työyhteisöön kuulumisen, verkostoitumisen ja ylipäänsä työelämään siirtymisen kannalta. On ammattialoja, joilla suomen kielen taito ei ole keskeinen, mutta nämä ovat pääosin joko kansainvälisiä, pitkälle erikoistuneita aloja, tai vähän osaamista vaativia, pienipalkkaisia töitä. Näistä syistä voidaan haluta myös muuttaa Suomesta pois.
Opiskelemalla tai työskentelemällä suomalaisessa järjestelmässä maahanmuuttajat saavat kantaväestöön kuuluvien kaltaisia sosiaalisia ja kulttuurisia valmiuksia. Kotoutumista tuetaan muun muassa maksuttomilla kieliopinnoilla. Yhteiskunta voi myös tukea maahanmuuttajien työllistymistä esimerkiksi joustamalla kielitaitovaatimuksista, harjoittamalla myönteistä diskriminaatiota tai ottamalla käyttöön anonyymi rekrytointi. Myös asenteet puolin ja toisin voivat vaikuttaa. Missä määrin yhteiskunta voi mukautua ja sen halutaan mukautuvan toimimaan maahanmuuton ehdoilla, on jo vaikeampi kysymys.
Työvoimapoliittisesta maahanmuuttonäkökulmasta unohtuu tietenkin inhimillinen puoli – eli se, että jokainen maahanmuuttaja on yksilö ja tulee Suomeen omista syistään. Esimerkiksi perhesyyt ovat varsin iso tekijä maahanmuuton taustalla. Suurin osa ihmisistä myös haluaa elää omannäköiseksi kokemaansa elämää sen sijaan että tekisi valintojaan kansantalouden näkökulmasta. Harva suomalainenkaan laittaa lastaan kouluun kuusivuotiaana huoltosuhdetta parantaakseen.
Heikki Parviainen
Vieraasta Veljeksi -koordinaattori
