Miessakit ry:n toiminnanjohtaja Tomi Timperi pohtii kirjoituksessaan sukupuolen merkitystä varhaiskasvatuksessa ja yhteisöhyvinvoinnissa.

Suvaitse myös samanlaisuutta

Varhaiskasvatussektorille tuotetaan paraikaa koulutuksia, ohjeistuksia ja toimintamalleja, joiden tavoitteena on rikkoa vanhanaikaisiksi miellettyjä normeja ja edistää nykyajattelun mukaista tasa-arvoa. Esimerkiksi päiväkotien henkilökunnan osaamisen vahvistamisen kautta tavoitellaan lastenkin vapautumista ikiaikaisista kahleista. Sukupuolinormeista. Ja ennen kaikkea heteronormatiivisuudesta.

Näiden koulutusten taustarakentamista ohjaa sukupuolisensitiiviseksi nimetty työote, jonka perustoissa huomioidaan sosiokulttuuriset ja historialliset tekijät. Ja ainakin soveltuvin osin myös psykologiset tekijät. Mutta, kaikkia edellisiä taustoittavat biologiset tekijät ohitetaan useimmiten kokonaan. Esimerkiksi ymmärrys aikuisten naisten ja miesten läsnäolojen erityislaatuisuudesta on tärkeä osa sukupuolisensitiivisen työotteen ammattitaitoperusteita. Tämän ymmärryksen olennainen elementti on juuri biologinen tekijä, jota on siksi hyvä opiskella.

Biologia ei tokikaan selitä yksin sitä mitä ihminen on. Sosiokulttuuriset, historialliset ja psykologiset elementit ovat myös olennaisia. Biologinen elementti on kuitenkin lähtötekijä ihmiselle olennaisessa samaistumisessa ja eriytymisessä. Tämä tulee näkyväksi erityisesti silloin kun yhteisöstä puuttuu nainen tai mies; tytöillä ja pojilla on kaipuu ja tarve molempiin sosiokulttuurisista tekijöistä huolimatta.

Pojille on tärkeätä saada välillä toimia poikien kesken. Ja tytöille tyttöjen kesken. Tämä on vaikea kasvun paikka silloin, jos yksilö ei koe kuuluvansa ko. ryhmään, ja ennen kaikkea, jos yksilöä kiusataan tämän takia. Tässä on aikuisohjaamisen olennainen kohta; pääryhmää ei tule muokata syrjään jääneen yksilön kaltaiseksi, vaan sitä tulee toistuvasti ojentaa ylilyönneistä.

Mutta, pääryhmän tulee myös saada olla sitä mitä se haluaa olla. Vaikka pääryhmä keihäänkärjeltään vaikuttaa olevan jotakin tiettyä, ovat ryhmäläiset silti yksilöitä. Ryhmään kuuluminen on hyvä ja voimaannuttava asia. Ryhmähyvinvointi on rinnastettavissa yhteisöhyvinvointiin. Ja edelleen yhteiskuntahyvinvointiin. Majoriteettikonsensus on rauhan ja turvallisuuden tyyssija. Majoriteetin hyvinvoinnista huolehtimiseen kuuluu se, että majoriteetin johtajat, yliaikuiset, osaavat huolehtia siitä, ettei erilaisuutta sorreta. Tilanne on riittävän hyvä silloin kun yhteisössä saa olla sekä samanlainen, että erilainen. Jos vain erilaisuus on hyve, yhteisö hajoaa. Ihminen on laumaeläjä.

Tomi Timperi, Miessakit ry:n toiminnanjohtaja