(Kirjoittaja: Tomi Timperi, toiminnanjohtaja, Miessakit ry) Tasa-arvoasioista vastaava ministeri nimitti pari vuotta sitten työryhmän pohtimaan mieskysymyksiä tasa-arvopolitiikassa. Työryhmä luovutti loppuraporttinsa viikko sitten todeten, että raportti on käytettävissä seuraava hallitusohjelmaa laadittaessa.
Yhteiskuntamme – ja siksi samalla miesten – hyvinvoinnin kannalta loppuraportti on voittopuolisesti hyvä. Kun peilaa sisältöä yhteiskunnallisen tasa-arvotyön pitkäaikaisiin päälinjauksiin, on merkittävää, että nyt poikien ja miesten keskeisimmät sosiaaliset haasteet halutaan nostaa myös tasa-arvopolitiikan keskiöön. Tämä tahtotila läpileikkaa koko raportin.
Työryhmän ehdotukset ovat suurimmalta osin sellaisia, joiden todella toivoisi johtavan konkretiaan. Näitä ovat mm. isyyden tukemiseen ja erokriiseistä selviytymiseen liittyvät kirjaukset. Ilahduttavaa on myös se, että sosiaali- ja terveyspalveluja esitetään kehitettäväksi ajanmukaisiksi nostamalla mieserityinen osaaminen ammatilliseksi laatutekijäksi. Tästä huolehtimisen tuleekin olla eräänlainen kantatoimi kaikkeen, mitä raportissa ehdotetaan.
Raportissa nostetaan esille myös sellaisia teemoja, jotka lähtökohtaisesti ovat hyvin tärkeitä, mutta joihin liitetyt perustelut tai toimenpide-ehdotukset vielä ontuvat. Tällaisia ovat mm. poikien tukemiseen, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, sekä työelämän haasteisiin liittyvät kokonaisuudet. Koska asiat kuitenkin nostetaan tärkeinä esille, on odotettavissa, että pidemmällä aikavälillä löytyy tarvittava yhteisymmärrys siitäkin, mistä näissä haasteissa itse asiassa on kysymys.
Raportissa on myös osattu paikoin olla kiitettävän rohkeita. Esimerkiksi erokriiseihin liittyvästä vieraantumisongelmasta puhutaan nimenomaan tässä muodossa. Vieraantumisen sisälle mahtuu myös tahaton tai tahallinen vieraannuttaminen, mutta kuten yhteiskunnallisessa työssä ylipäätään, olennaisinta tulee olla syiden, ei syyllisten etsiminen. Päätavoite on osattava ja uskallettava tuoda näkyväksi ja siten ohjaavaksi.
Kaikkea ei voi olettaakaan saatavan kerralla kuntoon. Kahdessa kokonaisuudessa raportti jää vielä hieman arasti polkemaan paikalleen. Tasa-arvotyön ydintarkoituksen pitäisi olla itsessään tasa-arvoinen. Eli tasa-arvolain tarkoituspykälä tulisi muuttaa sellaiseksi, ettei sukupuolia ensisijaisteta toisiinsa nähden. Tämä ohjaisi nykyistä selkeämmin myös virkamiestyötä lähtökohdiltaan tasa-arvoiseksi. Tähän ei työryhmä vielä uskaltanut lähteä, koska kollektiivinen tasa-arvohaavamme märkii vielä. Lisäksi tämäkään työryhmä ei lähtenyt pohtimaan sitä, miten tasa-arvoisuus määritellään, eli miten voidaan mitata tai todeta, että jossakin kontekstissa tasa-arvo on saavutettu. Tämä ongelma liittyy siihen tasa-arvotyön perisyntiin, että hyvinvointia tärkeämpää on rahan ja vallan tasajako. Näiden kahden haasteen kanssa ei kuitenkaan tarvitse jäädä päämäärättömästi kipuilemaan. Aika parantaa haavat. Monessa mukana olleena tiedän, että hyvää – ja siksi samaa päämäärää – kaikki osapuolet tarkoittavat ja tavoittelevat.
Kun nyt eteenpäin katsotaan, on tärkeätä, että työryhmän onnistunutta työtä hyödynnetään yhteisvoimin. Kuten sanottua, lopputulos on yleistavoitteeltaan kohdallaan ja tärkeä. Työryhmä antoi namupassin – nyt tarvitaan viimeistelijöitä!
Tomi Timperi, toiminnanjohtaja, Miessakit ry
STM:n työryhmän loppuraportti kokonaisuudessaan osoitteessa http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1894193
