Mies ja ero -artikkelissa erotyöntekijät Jouni Linnankoski ja Kari Vilkko käsittelevät miehen suhdetta eroamiseen. Artikkelissa pohditaan muuttuneen isäkuvan vaikutusta miehen erokokemukseen, erolle altistavia tekijöitä ja miehen eron erityispiirteitä. Eroa käsitellään myös mahdollisuutena oppia ja kasvaa miehenä.
Miehen ja erityisesti isien asema erotilanteessa on ollut näkyvästi esillä lehdistössä ja muussa mediassa. Teeman ympärille on syntynyt useita tutkimuksia ja erosta selviytymiseen tähtääviä työmuotoja. Miehet ovat myös itse aktivoituneet eroon liittyvien epäkohtien esille tuomisessa. Miessakit ry:n Erosta Elossa -toiminnan puitteissa miesten aktivoituminen näkyy muun muassa rakentavana haluna tukea toisia erotilanteessa olevia miehiä sen jälkeen, kun itse on toipunut erosta. Miesten keskinäinen apu ja tuki erotilanteessa mahdollistaa hyvin myös miehen erokriisiin liittyvien erityispiirteiden huomioimisen ja niiden käsittelyn. Tässä artikkelissa nostetaan esiin käytännön työstä saatuja kokemuksia ja erokriisiin liittyviä mieserityisiä piirteitä.
Nykyaikainen isyys erotilanteessa
Käsitys mieheydestä, miehen rooleista ja isyydestä on muuttunut yhteiskunnallisen kehityksen vaikutuksesta. Vaikka muutokset ovat lähtökohtaisesti olleet myönteisiä, perinteinen mieskuva ei välittömästi taipunut isälle avautuvaan uuteen mahdollisuuteen olla perheensä parissa ja osallistua lasten hoitoon. Perinteinen mies oli oppinut suuntamaan huomionsa perheensä ulkopuolelle ja hankkimaan itsekunnioituksensa ja arvostuksensa työnteolla ja saavutuksilla. Muuttuneiden olosuhteiden tuoma paine ahdisti miestä, tehden samalla kuitenkin tilaa vapautua usein kapeaksi koetusta ja vaikeasti saavutettavasta machomiehen ihanteesta. Pikku hiljaa miehet alkoivat omaksua pehmeämpiä ja monipuolisimpia tapoja olla ja ilmentää miehenä olemista. Tämä on vaikuttanut muun muassa siihen, minkälaiseksi suhde nyky-isän ja lapsen välille voi rakentua. Miehellä on yhtä lailla hoivavietti kuin naisella, sekä tarve olla lähellä lapsiaan ja huolehtia heistä. Ja mikä parasta, moni moderni isä nauttii isyydestään ja kokee sen palkitsevana. Isänä olemisesta on tullut vuorovaikutteisempaa ja sen myötä kokonaisvaltaisempaa.
Isiä tuetaan osallistumaan vanhemmuuteen muun muassa kannustamalla heitä aktiiviseen isyyteen. Tämä on monesta näkökulmasta myönteinen ja hyvinvointia lisäävä asia, vaikkakaan erotilanteissa ei täysin ongelmaton. Moni moderni isä tulee eron yhteydessä usein yllätetyksi. Perheen koossa ollessa tasavertainen vanhemmuus tuntui olevan vaimolle yhtä selvää kuin miehelle. Eron jälkeen näin ei välttämättä enää ole. Äiti voi vaatia lapsen asumaan luokseen ja pyrkiä rajoittamaan isän tapaamisoikeutta. Mies ei voi ymmärtää tätä muutosta ja kokee isyytensä uhatuksi.
Riitaisassa erotilanteessa monet isät kokevat joutuvansa avustavan isän rooliin. Hänelle tarjotaan etä-isän paikkaa ja sopeutumista takaisin asetelmaan, jossa äiti ja äidin läsnäolo lapsille nähdään lapsen hyvinvoinnin ja kasvun kannalta tärkeämpänä kuin isän. Tämän moni osallistuvaan isyyteen kasvanut mies kokee epäoikeudenmukaisena ja nöyryyttävänä.
Miehen erokriisin erityispiirteet
Erojen kanssa tekemisissä olevan työntekijän kohdatessa erotilanteessa olevan miehen, voi mies kuulostaa herkästi kiihtyvältä, epätasapainoiselta tai kyvyttömältä neuvottelemaan lapsia koskevista päätöksistä. Osa miehistä puolestaan on vetäytyneitä ja kohtaloonsa alistuneita; he ovat miehiä, jotka riidan ja mahdollisen konfliktin edessä antavat mieluummin periksi kuin lähtevät taistelemaan isyytensä puolesta. Toiset isät ovat kuulleet ja lukeneet internetin eropalstoja ja tulleet siihen tulokseen, että isän mahdollisuudet riitaisasti etenevässä eroprosessissa ovat heikot. Jotta voisi paremmin ymmärtää näitä neuvottelutilanteissa ylireagoivia isiä, on tärkeää tiedostaa miehen erokokemukseen liittyvät uhat isyyden jatkuvuuden ja säilymisen näkökulmasta.
Yksi merkittävä erityispiirre on se, että vain 30 prosenttia avioeroista on miesten alulle panemia. Tutkimusten mukaan miehet ovat naisiin verrattuna tyytyväisempiä parisuhteisiinsa. Myös parisuhteeseen liittyvät odotukset ovat miesten ja naisten kesken erilaiset. Miehet ovat tyypillisesti tyytyväisiä parisuhteeseensa naisen jo miettiessä eroa ja tähän liittyviä järjestelyitä. Tästä johtuen eropäätös usein yllättää miehen ja suistaa hänet äkilliseen kriisiin. Miehen kohdalla erotilanteen haasteellisuutta lisää käytännön asioiden hoitaminen akuutin kriisin keskellä. Isät, jotka eivät ole osanneet tai ymmärtäneet varautua eroon, joutuvat psyykkisesti erittäin kuormittavaan tilanteeseen; kriisin keskellä jätetyn miehen pitäisi pystyä ajattelemaan ja suunnittelemaan omaa ja lapsensa tulevaisuutta. Kun omat tunteet myllertävät, ei hillitty käyttäytyminen ja harkittu ajattelu ole useinkaan mahdollista. Akuutin kriisin ja tunnekuohun keskellä allekirjoitettu sopimus saattaa kaduttaa miestä vähän ajan päästä ja johtaa tuhoavaan riitelyyn vanhempien välillä. Tämän vuoksi työntekijän olisi aina tärkeää tehdä vähintäänkin suppea kartoitus suhteen päättymisestä ja eroprosessin luonteesta. Parhaimmillaan se lisää työntekijän ymmärrystä molempia eron osapuolia kohtaan ja vähentää aina käsillä olevaa vaaraa asettua yksipuolisesti tukemaan toisen vanhemman vanhemmuutta.
Miehen ja isän erokriisiä leimaa usein huoli lapsen menettämisestä tai yhteisen ajan vähenemisestä. Isän huoli voi olla niin suuri, että hän keskittää kaiken huomionsa lapsen huoltajuus- ja tapaamisasioissa vain puoliensa pitämiseen. Mies hakee erotyöntekijältä ensisijaisesti tietoa ja neuvoja, kuinka toimia eron käytännön asioissa. Omien eroon liittyvien tunteiden käsittely on vielä taka-alalla. Tilanne on ongelmallinen varsinkin niiden miesten ja isien kohdalla, jotka ovat tulleet jätetyiksi ja ovat siitä järkyttyneitä. He tarvitsevat ennen kaikkea aikaa eronsa käsittelyyn ja sen hyväksymiseen. Osaksi miehen rationaalinen tapa hoitaa eroaan voi selittyä mieskuvalla. Haavoittavien ja kipeiden tunteiden näyttäminen ei sovi kovin perinteiseen ja maskuliiniseen mieskuvaan. Mikäli työntekijä rohkeasti peilaa miehen tilannetta ja siihen liittyviä kipeitä tunteita, niin perinteinen mies voi avautua ja paljastaa haavoittuvuutensa. Erotilanne on miehelle myös mahdollisuus tutustua omiin kiellettyihin tunteisiinsa.
Toisille miehille ero voi olla muutos kokonaisvaltaisempaan isyyteen. Moni isä on kertonut opetelleensa tekemään kotitöitä, joita ei tehnyt vielä perheen ollessa koossa. Täysi vastuunotto lapsesta, kun lapsi on isän luona vahvistaa miehen isä-identiteettiä. Tässä mielessä ero voi hyödyttää niin isää kuin lasta. Sen sijaan itsensä altavastaajiksi kokevat isät saattavat melko helposti antaa huoltajuus- ja tapaamiskysymyksissä periksi. Tämä ei vahvista eron jälkeistä isyyttä ja pahimmassa tapauksessa isä saattaa hylätä lapsensa joko konkreettisesti tai emotionaalisesti. Heikoimmassa asemassa ovat ne miehet ja isät, joille ero ja perheen menettäminen tarkoittavat elämän tarkoituksen kadottamista. Huonosti tunteidensa kanssa toimeen tulevaa miestä uhkaa umpikuja.
Kriisiä pidetään sekä mahdollisuutena että uhkana. Valitettavasti liian monelle miehelle ja isälle ero muodostuu enemmän uhaksi, joka vie miehen elämän jyrkkään alamäkeen. Eroasioiden ammattilaisten tulisi tiedostaa riittävästi miesten lähtökohdat ja valmiudet selvitä erosta ja erottaa ne kyvystä hoitaa eron jälkeistä isyyttä. Monelle isyyden jatkuminen ja mahdollisuus viettää riittävästi aikaa lastensa kanssa eron jälkeen on vahvin ja joskus myös ainoa syy jatkaa elämää.
Miehen reagointi erotilanteessa
Vaimon ollessa aloitteentekijä erossa, monelle miehelle ensimmäisiä reaktioita ovat järkytys ja epäusko. Miehessä herää pakonomainen tarve pelastaa suhde keinolla millä hyvänsä. Asetelma saattaa olla päinvastainen kuin aikaisemmin, jolloin nainen on esittänyt toiveita parisuhteen pelastamiseksi, mutta mies ei niitä ole kuullut, ymmärtänyt tai niistä piitannut. Miehessä herää suuri tarve muuttaa käytöstään ja niinpä hän saattaa pyrkiä olemaan ”täydellinen” koti-isä ja ihannepuoliso. Hän saattaa ehdottaa parisuhdeterapiaa ja kaikkia muita mahdollisia auttamistahoja liiton pelastamiseksi. Miehen pettymykseksi puoliso voi kuitenkin haluta pysyä päätöksessään.
Suomalaiselle miehelle yksi tyypillinen reaktio eron alkuvaiheessa on erakoituminen sohvalle alkoholi seuranaan. Moni mies saattaa hakea oloonsa helpotusta laastarisuhteesta. Työstä saatetaan ottaa sairaslomaa. Toisille taas työ on ainoa ehjä rakenne elämässä eikä sieltä haluta olla pois. Työn paiskiminen itseään säälimättä taas saattaa joillekin olla reaktio erokriisiin. Punttisalillekin pahaa oloa koetetaan saada karistettua.
Erityisesti jätetty mies saattaa pitää yllä toivoa yhteen palaamisesta, mistä johtuen hän saattaa ääritapauksessa turvautua erittäin negatiiviseen toimintaan ex-puolisoaan kohtaan. Äärimmäinen epätoivo voi johtaa itsetuhoiseen käytökseen ja itsemurhalla uhkailuun. Mies voi vaarantaa henkensä esimerkiksi liikenteessä. Pahimmassa tapauksessa mies, joka ei kykene ylittämään avun hakemisen kynnystä, saattaa tehdä itsemurhan tai laajennetun itsemurhan. Onneksi monet miehet hyväksyvät eron tosiasiana ja alkavat valmistautua sen tuomiin haasteisiin rakentavasti. He puhuvat tunteistaan ystävälleen tai vanhemmilleen, kirjoittavat eropäiväkirjaa, hakevat itselleen ulkopuolista apua ja osallistuvat eroryhmiin.
Erolle altistavia toimintamalleja
Valitettavan moni mies herää vasta erouhan edessä tiedostamaan, että perheen ohella parisuhde olisi vaatinut erilaista panostusta. Erotyöstä saatujen kokemustemme valossa miehen tunne-elämä on miehen puolelta suurin yksittäinen eroon johtava tekijä. Perinteiseen mieskuvaan ei ole kuulunut omien tunteiden tutkailu eikä ihmissuhde- ja tunnetaitojen opettelu. Muun muassa tämän vuoksi omasta parisuhteesta ja sen ongelmista vaimon kanssa keskusteleminen koetaan vaikeaksi. Seurauksena puhumattomuudesta, joka voi olla myös molemminpuolista, on ongelmien käsittelemättömyys. Jotta elämä kotona tämän jälkeen olisi siedettävää, on ahdistavaa ilmapiiriä paettava. Miehelle tällaisia pakopaikkoja ovat tunnetusti työ ja harrastukset. Keskustelevat, mutta ei vielä tunnepuhetta osaavat miehet, turvautuvat luonnollisesti opittujen vahvojen puoliensa käyttöön; silloin, kun vaimo tarvitsisi myötätuntoa, mies alkaa miettiä, miten ongelma ratkaistaan käytännössä. Omien ja vaimon tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen ja nimeäminen jää usein kuitenkin heikoksi.
Tunne-elämän vaikeuksissaan miehet turvautuvat usein alkoholiin tai hakevat ratkaisua sivusuhteesta. Nämä keinot ja tavat yrittää selvitä parisuhdeongelmista kääntyvät valitettavasti parisuhteen ja partnerin hyvinvointia ja lopulta miestä itseään vastaan. Rakentavat tavat käsitellä eroa, kuten esimerkiksi kaverin kanssa keskusteleminen tai avun hakeminen itselle, koetaan usein hankaliksi.
Miehen selviytyminen erosta
Suomalaisen miehen kynnys avun hakemiseen ja vastaanottamiseen on suuri. Tosin tässä on selviä sukupolvien välisiä eroja. Kun 50-, 60- ja 70-luvuilla syntyneet hakevat apua erotilanteeseensa vasta äärimmäisessä hädässä, 80- ja 90-luvuilla syntyneet osaavat hakea ja jopa vaatia apua. Nuoret miehet saattavat olla muutamankin eroauttajatahon asiakkaina. Selviytyminen erosta ja siitä ylipääseminen edellyttää useimpien miesten kohdalla sitä, että mies ei jää yksin tilanteensa kanssa ja että häntä osataan tukea oikealla tavalla.
Keinoja selviytymiseen
Erosta Elossa -toiminnassa mieheltä kysytään jo ensimmäisellä kerralla kärsiikö hän unettomuudesta. Unen pituus ja laatu ovat ensiarvoisen tärkeitä. Väsyneenä ei jaksa pitää ”päätä pinnalla” eikä ajatus juokse asioita miettiessä. Väsymys voi johtaa uupumiseen ja siitä voi alkaa alamäki, jossa ongelmat kumuloituvat hallitsemattomasti.
Liikunta kohtuullisessa mielessä on yksi hyvä tapa lisätä hyvinvointia vaikeassa elämänkriisissä. Jos miehellä on ollut ennen eroa tai aikaisemmassa elämänvaiheessaan mieleinen harrastus, sen jatkaminen on todennäköisesti hyväksi. Työssäkäynti voi olla tärkeä elämän sisältö ja päivärytmin ylläpitäjä kriisin keskellä. Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole toiminnallisia eivätkä pura ahdistustaan tekemisen kautta. Muita toimivia erokriisin käsittelytapoja on omista ajatuksistaan ja tunteistaan kirjoittaminen. Kirjoittaminen jäsentää mieltä ja lisää itsetuntemusta sekä ymmärrystä eron syihin. Toiset saavat kiinni luovuudestaan, säveltävät kokemuksistaan musiikkia, maalavat tai kirjoittavat runoja.
Silloin, kun eroa on vaikea hyväksyä ja oma henkinen selviäminen koetaan uhatuksi, voi vihaaminen ja vihan ylläpitäminen kantaa miestä jonkin matkaa eteenpäin. Vihan avulla mies voi riuhtaista itsensä puolisostaan irti. Viha on vahvalla ja intensiivisellä energialla ladattu tunne, joka auttaa myös jaksamaan ja toimimaan. Erotyöntekijän on hyvä tunnistaa, koska on oikea hetki myötäelää miestä hänen vihassaan ja koska tukea häntä löytämään vihan alla olevat muut tunteet, kuten pettymyksen ja surun.
Ennen kaikkea paha olo purkaantuu puhumalla: puhuminen kavereille tai läheisille on äärimmäisen tärkeää. Jos lähipiirissä ei ole ketään sopivaa ihmistä, jonka kanssa jakaa tunteita, on miehelle tärkeää hakeutua ammatillisen avun tai vertaistuen piiriin. Näistä tukitoimista mies voi saada sekä eroprosessiin liittyvää tietoa että ymmärtävää apua vaikeidenkin tunteiden käsittelyyn. Miesten kohdalla ammattilaisen kanssa käyty keskustelu mahdollistaa avun saamisen lisäksi vertaistuen kaltaisen kokemuksen kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta.
Voiko erosta oppia ja kasvaa ihmisenä?
Eroa pidetään sekä mahdollisuutena että riskinä erotilanteeseen joutavalle. Tässä artikkelissa eroa on tarkasteltu lähinnä miehen eroon ja hyvinvointiin liittyvien riskien näkökulmasta. On kuitenkin paikallaan tarkastella eroa myös miehen mahdollisuutena. Niin kuin edellä on todettu, monelle miehelle ero tulee yllätyksenä ja vasta silloin osa miehistä pysähtyy miettimään olisiko jotakin voinut ja pitänyt tehdä toisin. Ammattiauttajan luona tai vertaistoimintaan osallistumalla miehelle tarjoutuu mahdollisuus tutkia eroon johtaneita syitä ja lisätä itsetuntemustaan. Miesten eroryhmässä mies katselee omaa toimintaansa kuin peilisalissa, missä jokainen ryhmäläinen edustaa yhtä peiliä. Näin mies saa mahdollisuuden laajentaa näkökulmiaan ja oppia jotakin uutta sekä parisuhteestaan että itsestään. Toinen ja ehkä vielä merkittävämpi oppimisen ja kasvun mahdollisuus sisältyy tunne-elämään. Suostumalla eroprosessin läpi käymiseen, mies oppii entistä paremmin nimeämään ja sanoittamaan tunteitaan. Samalla mies tulee parantaneeksi edellytyksiään vastavuoroiseen ja toimivaan parisuhteeseen tulevaisuudessa.
Viime vuosikymmeninä yhteiskunnassamme, mies- ja naiskuvassa sekä parisuhdekulttuurissa tapahtuneet muutokset ovat tehneet itse parisuhteesta ja avioliitosta yhteiselämän muodon, joka haastaa parisuhteessa elävät omaan ja yhteiseen kasvuun. Eroaminen näyttää olevan monelle miehelle se hetki, jonka äärellä mies tulee tästä tietoiseksi. Erosta Elossa -toiminnan puitteissa on havaittu, miten avun ja tuen piiriin hakeutuvat miehet ovat valmiita oppimaan virheistään ja kasvamaan miehinä.
