Miessakit ry:n Lyömättömän Linjan psykoterapeutti Matti Kupila pohtii artikkelissaan isyyden ja miehille suunnatun lähisuhdeväkivaltatyön yhtymäkohtia, väkivallan olemusta, syitä ja vaikutuksia lapsen kehitykseen ja miehen itsetuntoon. Artikkeli käsittelee isyyden merkitystä ennalta ehkäisevän ja korjaavan väkivaltatyön näkökulmasta.
Isyys väkivaltatyön kysymyksenä
Valtaosa suomalaisista isistä ei koskaan käytä väkivaltaa lapsiaan tai puolisoaan kohtaan. Ongelmia ratkotaan puhumalla ja erotilanteetkin pystytään ratkaisemaan järkevästi neuvotellen. Väkivallan käyttö perheissä ja osana lasten kasvatusta vähenee vuosi vuodelta. Vaikka perhesurmat viimeisinä vuosina ovat saaneet paljon julkisuutta, tehtiin niitä aiempina vuosikymmeninä enemmän.
Miehen käyttämä väkivalta perheessä nähdään usein tarpeena alistaa ja kontrolloida naista ja lapsia. Itselleen apua hakevien miesten tarinoista nousee kuitenkin esiin pelkäävä, ahdistunut ja sanallisesti keinoton mies, joka lopulta käyttäytyy väkivaltaisesti. Teon jälkeen hän tietää tehneensä väärin, häpeää, kokee syyllisyyttä ja haluaa muuttaa itseään. Hän on itsekin oman tekonsa uhri.
Työskentely kohti väkivallatonta elämää on tehdyn väkivallan ja miehen väkivaltaisen käyttäytymisen historian läpikäymistä, omien tunteiden tunnistamista ja tunneilmaisun kehittämistä. Se on myös keskustelua arvoista. Miten arvotetaan työ, terveys, suhde puolisoon, vanhemmuus, sosiaalinen elämä, harrastukset sekä päihteiden käyttö?
Aggressiivisuus ja kyky väkivallankäyttöön ovat synnynnäisiä. Riittävän turvallinen kasvatus, opitut tavat, sivistys ja tunnetaidot ovat keinoja välttää väkivaltaan turvautumista. Muun muassa stressi, kiire, alhainen verensokeri, humalatila, provosointi ja koettu nöyryyttäminen voivat saada väkivaltaisen käytöksen esiin ihmisillä, joilla on puutteita aiemmin mainituissa asioissa.
Perheenlisäys lisää väkivallankäytön riskiä
Perheenlisäystä pidetään pääsääntöisesti myönteisenä asiana. Se tuo mukanaan iloa ja onnellisuutta mutta myös stressiä ja huolia. Stressaantuneina ihmiset ovat alttiimpia toimimaan itselleen ja läheisilleen epäsuotuisalla tavalla. Lapsi tuo mukanaan lisääntyneen vastuun. Kuinka raskausaika ja synnytys onnistuvat, onko lapsi terve, kyetäänkö lapsesta huolehtimaan riittävän hyvin ja riittävätkö rahat lisääntyvien kulujen kattamiseen, lienevät vanhempien tavallisimpia huolen aiheita.
Miehen voi olla vaikeaa hyväksyä ja ymmärtää äidin ja vauvan luonnollista liittoumaa. Aikaisempi asema puolison elämässä on uhattuna. Samalla miehen vastuu kodin ulkopuolisista asioista korostuu, ja puoliso tarvitsee enemmän tukea verraten aiempaan. Miehen tunteet läheisyyden tarpeesta ja pelot hylätyksi tulemisesta voivat nousta pintaan. Nämä tunteet voivat liittyä parisuhteessa tapahtuneeseen muutokseen tai miehen varhaisempiin hylkäämiskokemuksiin lapsuudessa. Pelätessään menettävänsä puolisonsa huomion lopullisesti mies voi käyttäytyä väkivaltaisesti.
Väkivallantekoja tulisi ennaltaehkäistä jakamalla nuorille miehille tietoa perheenlisäyksen haasteista ja paikoista, joissa näihin haasteisiin tarjotaan apua. Miesnäkökulman lisääminen, miesten tapaaminen ja kuuleminen neuvolatyössä, päiväkodeissa ja kouluissa on koko perhettä tukevaa ja samalla väkivaltaa ennaltaehkäisevää työtä. Eri asiayhteyksiin kuuluvat vertaisryhmät soveltuvat hyvin suomalaisille miehille. Usein väitetään, etteivät miehet hakeudu palvelujen piiriin, mutta jos heitä aktiivisesti kutsutaan puhumaan perheensä asioista, he vain harvoin jättävät tulematta.
Synnytys voi aiheuttaa äidille masennusta
Synnyttäminen on Suomessa turvallista. Äidille ja lapselle se on kuitenkin iso haaste fyysisesti ja psyykkisesti. Sen läpikäyminen vaatii joskus liikaa ja synnyttänyt äiti masentuu. Joskus harvoin synnytys aiheuttaa äidille psykoottisia oireita. Synnytysmasennuksesta kärsii 10–26 % äideistä ja vuositasolla 1-2 äitiä tuhannesta vaipuu psykoosiin Suomessa. Tällaisessa tilanteessa lapsen isä on keskeisin havaitsija ja tärkeä tietolähde perheen ulkopuolisille auttajille. Mikäli mies on paljon poissa kotoa, eikä lapsen äidillä ole muita aikuisia kontakteja, saattaa naisen heikkenevän psyykkisen tilan huomaaminen olla vaikeaa. Jos miehellä ei ole riittävästi tietoa ja kykyä tunnistaa puolisonsa ongelmia ja auttaa tätä avun hakemisessa, lisääntyy aggressiivisen käyttäytymisen riski. Hoitamattomana äidin järkkynyt mielenterveys altistaa lapsen henkiselle laiminlyönnille.
Uupumus altistaa riidoille ja väkivallalle
Oma epävarmuus vanhempana ja lisääntynyt stressi johtavat helposti jyrkkiin tulkintoihin lapsen parhaasta pienissäkin päivittäisissä asioissa. Hetken hengähdys olisi tällöin hyväksi aikuiselle ja lapselle. Laske kymmeneen, on edelleen toimiva neuvo.
Naisen riittämättömyyden tunne, hormonitoiminnan vaihtelu ja aikuisten kontaktien puute voi johtaa mielipahan kaatamiseen miehelle tai lapselle riitaisassa, joskus jopa väkivaltaisessa muodossa. Miehelle tulee helposti tarve vastata väkivaltaan väkivallalla, mutta siitä hänen tulisi pidättäytyä. Väkivaltatilanteissa mies kokee vain harvoin vastaavaa pelkoa kuin nainen. Mies on yleensä fyysisesti voimakkaampi ja hän tietää voivansa pelastautua tilanteesta. Nainen taas tietää, ettei hän voi pelastautua tai pelastaa lasta, ellei miehen väkivaltainen raivo lakkaa. Nainen voi pelätä jopa kuolevansa miehen pahoinpitelyyn, vaikka miehen näkökulmasta tilanne ei olisikaan niin vakava. Väkivaltatilanteen aiheuttamaa pelon kokemusta on vaikeampaa parantaa kuin fyysisiä väkivallan seurauksia.
Lapsi muuttaa perheen sosiaalista vuorovaikutusta
Lapsen synnyttyä sukulaiset ja ystävät haluavat nähdä uuden ihmisen alun. Herttaisten käyntien ja uuden elämän tervetulotoivotusten jälkeen arjen kontaktit kuitenkin vähenevät. Kavereiden voi olla vaikeaa löytää uutta tapaa olla tuoreen lapsiperheen kanssa tekemisissä. Tämä voi johtaa sosiaalisten kontaktien vähenemiseen, jopa katkeamiseen. Mitä enemmän nuori isä ja äiti viettävät aikaa vain keskenään, sitä suuremmaksi kasvavat myös odotukset toista kohtaan. Lopulta kukaan ei yksinään riitä toiselle ja pettymys kumppania kohtaan kasvaa.
Töissä käyvän miehen voi olla vaikea ymmärtää lapsen kanssa kotona olemisen raskautta. Miehen olisi hyvä olla lapsen kanssa myös kahden. Näin hänen olisi helpompaa ymmärtää ja arvostaa puolisoaan, joka pääasiassa huolehtii lapsesta. Lapsi luo hoitajaansa kahdenvälisen suhteen riippumatta siitä, onko hoitaja äiti, isä tai joku muu. Onnistuessaan kahdenkeskisyydessä lapsensa kanssa mies ymmärtää paremmin myös naisen ja lapsen välistä kahdenkeskisyyttä kokematta sitä itselleen uhaksi.
Naisen saattaa olla vaikeaa luopua tiiviistä yhteydestä vauvan kanssa. Hän voi kokea, ettei mies osaa tai pysty huolehtimaan vauvasta oikein. Ajan oloon tästä asetelmasta on kahdenlaista haittaa. Lapsen ja isän välinen tunnesuhde ei pääse kehittymään ja äidin elämä voi kaventua hänen huolehtiessa joka hetki vauvasta. Miehen tulisi miettiä, miten hän hellästi mutta päättäväisesti voisi toimillaan purkaa tällaista asetelmaa. Isän ja lapsen kahdenvälinen suhde alkaa kehittyä jo hyvin varhain ja sen voimistuminen riippuu paljolti isän kyvyistä, mahdollisuuksista ja halusta olla lapsen kanssa. Jos lapsen vanhemmat myöhemmin eroavat ja lapsi jää äidille, on isän ja lapsen välistä suhdetta helpompaa jatkaa, kun suhteen perusta on jo aiemmin muodostunut vahvaksi.
Lapsen fyysinen kurittaminen on kiellettyä
Lapsen fyysinen kurittaminen kiellettiin lailla Suomessa vuonna 1984. Sitä ennen piiskaaminen, tukkapöllyt, luunapit ja läpsäyttelyt olivat lain mukaan hyväksyttäviä kasvatuskeinoja. Moni nykyajan vanhempi on joutunut opettelemaan toisenlaista kasvatuskulttuuria, kuin mitä itse on osakseen saanut. Silti asennetasolla moni vanhempi pitää edelleen lapsen ajoittaista fyysistä kurittamista hyväksyttävänä. Kasvatuskulttuurin muutosvaatimus on vieläkin jyrkempi Suomeen muuttaville. Vuonna 2010 USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan maailman noin 200 valtion joukossa on vain 24 maata, joissa lasten kuritus on kielletty lailla. Näistä 19 on Euroopassa. Erilaisissa maahanmuuttajien kotouttamishankkeissa tulisikin riittävästi painottaa väkivallattoman kasvatuksen merkitystä.
Kokemus omasta isästä
Oman isän tunneperintö
Läheisyys, ennakoitava käyttäytyminen, kiireetön läsnäolo ja kärsivällinen ohjaaminen ovat turvallisuuden tunnetta rakentavia asioita. Näitä molemmat vanhemmat voivat antaa lapselle ravinnon, puhtauden ja unen lisäksi. Vastaavasti isän tai äidin pelottava ja väkivaltainen käyttäytyminen heikentää tätä turvallisuuden tunnetta. Väkivalta aktivoi häpeän tunteen. Lapsuudessa koettu pelko, väkivalta tai alkoholismi heijastuu nuorena ja aikuisena ihmisen käyttäytymiseen ja aiheuttaa tunne- ja sosiaalisen elämän vaikeuksia. Ihmisiin on vaikeaa luottaa. Turvallisuuden tunteen tilalle voi kehittyä jatkuva varuillaan olo. Se altistaa virhetulkinnoille ja väkivaltaiselle käyttäytymiselle tilanteissa, joita ei ole tarkoitettu hyökkäykseksi tai nöyryytykseksi. Vakavien väkivallantekojen taustalla on usein häpeän ja raivon tunteiden tuhoisa yhdistelmä. Turvattoman lapsuuden eläneet ovat myös alttiita toistamaan vanhempiensa tekemiä virheitä omia lapsiaan kohtaan.
Vaikean isän kanssa elänyt toivoo ongelmien päättyvän, kun on itse tullut aikuiseksi ja saanut etäisyyttä isään. Edes välien katkaiseminen ei kuitenkaan pese isän vaikutusta pois itsestä. Isän kriittisen arvostelun voi kokea aina uudelleen toisten ihmisten kautta. Siksi ihmisen olisi hyvä selvittää omat vanhempiinsa liittyvät tunteet ja pyrkiä tekemään sovinto menneisyytensä kanssa, vaikka vain omassa mielessään. Aina ei voi antaa anteeksi, mutta menneisyyden tapahtumat tulisi pyrkiä hyväksymään joukkona asioita, joita ei voi muuttaa. Omaa suhtautumistaan menneisyyteensä voi muuttaa.
Isäpuoli kasvattajana
Isäpuoli on parhaimmillaan loistava tuki ja tunnekasvattaja lapselle. Lapsen voi kuitenkin olla vaikeaa hyväksyä toista miestä oman isän alueelle. Tämä kysyy sinnikkyyttä ja motivaatiota isäpuolikokelaalta. Joskus myös aikuisen miehen on vaikeaa hyväksyä toisen miehen lasta. Taustalla voi olla vaikkapa mustasukkaisuutta tai kateutta. Tällainen asetelma voi johtaa miehen tarpeeseen hankkia pikaisesti oma lapsi puolison kanssa. Valitettavan tavallinen tarina kertoo isä- tai äitipuolesta, joka hemmottelee omaa lastaan samalla laiminlyöden tai kiusaten toisen lapsia. Äidin lojaalius ja tarve pitää kiinni suhteesta lapsen uuteen isäpuoleen voi olla niin suuri, ettei hänkään kykene puolustamaan lapsiensa tasa-arvoisuutta. Henkinen väkivalta ja laiminlyönti ovat vahingollisia lapsen kehitykselle ja altistaa lasta myöhemmin käyttäytymään väkivaltaisesti omassa perhe-elämässään.
Äidin kumppanien vaihtuessa usein lapsi oppii, etteivät ihmissuhteet miehiin kestä. Aikuisuudessa ohut sitoutuminen parisuhteessa voi johtaa mustasukkaisuuteen tai syrjähyppyihin. Vaihtuva isäpuoli edellyttää lapselta toistuvaa sosiaalista uudelleen orientoitumista. Se mikä toimi aiemmin toisen miehen kanssa, ei toimikaan enää uuden kanssa. Vaikuttaa siltä, että jotkut isäpuolet ovat henkisesti vain käymässä perheessä. Jos mies ei osallistu eikä ota kantaa lapsiin liittyviin kasvatuskysymyksiin, oppii lapsi, ettei miestä tai hänen mielipiteitään tarvitse ottaa huomioon. Jos nuori nainen toimii samoin seurustelukumppaniaan kohtaan, tämä voi kokea käytöksen loukkaavaksi ja hylkääväksi, ja se on edelleen riski väkivallan käytölle.
Isän puuttuminen
Lapsi kaipaa isää tai isähahmoa, eikä äiti voi korvata isää. Poika etsii isästään miehistä identiteettiä, mallia ja elämäänsä viitoittavaa sankaria. Isän maailma on erilainen kuin äidin ja näiden erilaisten maailmojen vertailu rikastuttaa lapsen mieltä. Lapsi jolla ei ole yhteyttä isäänsä tietää jääneensä jostain vaille. Murrosiässä isää voidaan rajustikin haastaa, jonka jälkeen voidaan kokea turvaa siitä, ettei isä hylännyt, vaan toimi aikuisen tavoin. Tytöille hyvä suhde isään tuo turvaa ja antaa ensimmäisen kokemuksen vastakkaisesta sukupuolesta. Mikäli murrosikäisellä ei ole isää tai isäpuolta osallistumassa kasvatukseen, voi äidin yksin olla vaikeaa asettaa riittäviä kasvatusta tukevia rajoja. Rajaton nuoruus on riski päihteiden käytölle, syrjäytymiselle ja rikollisuudelle. Isän puuttuessa joku toinen saa isähahmon paikan. Isähahmolla voi olla auktoriteettiasemasta käsin suuri valta lapseen. Tällaisessa suhteessa lapsen voi olla vaikeaa erottaa omaa etuaan, etenkin jos se on ristiriidassa isähahmon vaateiden kanssa.
Väkivallan vaikutus
Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Pitkäaikainen fyysinen ja henkinen väkivalta, nöyryytykset ja laiminlyönnit vanhemman taholta muokkaavat lapsen tunnemaailmaa sulkeutuneemmaksi. Tämä voi johtaa lapsen itsetuhoiseen käyttäytymiseen tai muihin mielenterveysongelmiin. Pahoinpidelty lapsi päätyy aikuisena muita useammin väkivaltaiseen parisuhteeseen. Koettu väkivalta voi johtaa myös alisuoriutumiseen koulussa ja sosiaalisiin vaikeuksiin kaveripiirissä. Laiminlyödyt lapset ajautuvat myös muita helpommin koulukiusaajan tai -kiusatun rooliin. Väkivallan ilmapiiri kotona heikentää kokonaisvaltaisesti myös lapsen fyysistä ja henkistä terveyttä ja hidastaa psyyken kehittymistä. Toisinaan poikalapset hautovat kostosuunnitelmia väkivaltaista isää kohtaan vuosia. Osa suunnitelmista toteutetaan. Mukana kannettu katkeruus heijastuu moniin ihmissuhteisiin. Omaan isään suuntautunut vihamielisyys voi löytää myös muita väkivallan kohteita.
Isyyden haasteita
Isyyden kieltäminen mieheltä on lapseen ja isään kohdistuvaa henkistä väkivaltaa
Toisinaan miesten ja naisten väliset parisuhteet eivät kestä lapsen alullepanemista pidemmälle. Raskaana oleva tai jo pienen lapsen äiti voi ajatella, ettei lapsi tarvitse isää, joka ei tule olemaan läsnä lapsen elämässä. Isyyttä kielletään ja sitä häivytetään. Naisen kannalta on helpompaa, kun voi itse päättää lapsen asioista huomioimatta toisen vanhemman mielipiteitä. Miehen mahdollinen kielteinen suhtautuminen alussa ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, ettei hän myöhemmin voisi kypsyä vastuulliseen isyyteen. Myöhässä heränneelle isyydelle pitäisi antaa mahdollisuus.
Lapsi pohtii ja kaipaa isäänsä, vaikka ei olisi tätä koskaan tavannut. Lastensuojelulaki korostaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiin, mutta ohje ei aina toteudu käytännön elämässä. Jos lapsen kanssa oleminen on vastoin tahtoa estetty isältä, tämä on alttiimpi muodostamaan kielteisen kuvan naisista yleensä. Henkinen laiminlyönti on vaikuttavin ja laajin väkivallan muoto, jota lapset Suomessa joutuvat kohtaamaan.
Mies kieltää itse isyytensä
Kaikki miehet eivät ole valmiita isyyteen. Jotkut kieltäytyvät tunnustamasta ja tapaamasta lastaan. Toiset sopivat tapaamisia, mutta peruuttavat tai eivät ilmaannu paikalle sovittuna aikana. Lapsi kokee hylkäämistrauman aina uudelleen ja hänen on vaikeaa luottaa miehiin. Mies tekee hallaa myös itselleen. Sisimmässään hän tietää toimivansa väärin ja tahraa omaa kuvaansa itsestään. Tämä heikentää hänen kykyään välttää väkivaltaista käyttäytymistä etenkin tilanteissa, joissa vastuu isyydestä ja toteumattomat tapaamiset lapsen kanssa nousee tai nostetaan esiin. Lapsen näkökulmasta isyyden kieltäminen on vahva ja kauaskantoinen henkinen väkivallanteko.
Lapsen hoitaminen, miehen vai naisen aluetta?
Isän osallistuttua entistä enemmän lapsen hoitoon ja kasvatukseen on myös riitely tavoista toimia lapsen kanssa lisääntynyt. Pahimmillaan kasvatukseen liittyvistä riidoista tulee epätyydyttävän parisuhteen koston kenttä.
Lapsen synnyttäneellä ja sitä imettävällä naisella on paremmat valmiudet huolehtia pienestä vauvasta kuin miehellä. Vauvan kannalta ajatellen tiivis kontakti molempiin vanhempiin on kuitenkin alusta asti tärkeää. Nainen voi huomaamattaan tai harkitusti työntää miestä syrjään lapseen liittyvistä asioista. Jos mies ei kykene määrätietoisesti pitämään isyytensä puolia, hän ajautuu perhe-elämän ulkokehälle. Riita voi johtaa väkivaltaan.
Joskus äiti voi olla kykenemättömämpi huolehtimaan lapsesta ja toisinaan mies joutuu suojelemaan lasta ja itseään äidin käyttämältä väkivallalta. Miehet tekevät kuitenkin vain harvoin puolisoistaan rikos- tai lastensuojeluilmoituksia, joten asiat eivät tule viranomaisten tietoon. Kun ilmoituksia ei ole tehty ja päädytään riitaisaan eroon, ollaan sana sanaa vastaan tilanteessa. Jos viranomaisten on tällöin päätettävä kumman luo lapsi jää asumaan, valitaan todennäköisimmin äiti, varsinkin jos lapsi on pieni. Lapsen kannalta se tarkoittaa turvattomampaa elämää.
Isyys suojaavana tekijänä
Isyys on arvokasta
Ihmisen elämä saa alkunsa miehen ja naisen, isän ja äidin yhteydestä. Ilman isää ei ole lasta, eikä isä ole korvattavissa. Isä kokee olevansa osa lastaan ja lapsi oppii olevansa osa isäänsä ja tämän sukua. Yksi ihmisen perustarpeista on tunne yhteydestä toisiin ihmisiin. On eri asia kuulua yhteen oman isänsä kanssa kuin vaikkapa rakastavan ja läheisen isäpuolen kanssa jälkimmäistä väheksymättä. Isyys on itseisarvo, joka samalla on mittaamaton. Isän varallisuus, sosiaalinen asema tai muut seikat eivät lisää tai vähennä isän olemassaolon merkitystä lapselle. Äiti synnyttää lapsen, mutta lapsi synnyttää isän, sanotaan. Isäksi tuleminen ja isäksi kasvaminen on miehen elämän voimakkaimpia kokemuksia – isänä mies haluaa onnistua. Suhde omaan lapseen on alati muuttuva ja se haastaa miehen käymään tiedostetut ja tiedostamattomat tunnealueensa läpi. Suhdetta omaan lapseen on vaikeaa verrata mihinkään muuhun.
Isyyden vahvistaminen vähentää väkivaltaa
Miehelle isyys on useimmiten kunnia-asia. Siksi keskustelu miehen isyydestä on ainakin joiltain osin helppoa. Minkälainen isä minä olen? Minkälainen isä minä haluaisin olla? Minkälaisena isänä haluaisin lapseni muistavan minut ollessaan aikuinen? Nämä ovat pysäyttäviä kysymyksiä. Pohtimalla miehen kanssa keinoja tulla sellaiseksi isäksi, joka haluaa olla, ollaan samalla myönteisten ja väkivaltaista käyttäytymistä poistyöntävien asioiden kanssa tekemisissä. Jos mies kykenee muuttamaan omaa käyttäytymistään läheisemmäksi ja lastaan paremmin huomioon ottavaksi, saa hän tunnetasolla lapseltaan takaisin vilpitöntä rakkautta ja hyväksyntää. Rakkaus ja hyväksyntä ovat vastalääkkeitä ahdistuksesta, häpeästä ja pelosta kumpuavaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Mitä läheisemmäksi mies lapsensa tuntee, sitä vaikeampaa hänen on jatkaa väkivaltaista käyttäytymistä lasta mutta myös lapsen äitiä kohtaan. Lapsen, äidin ja isän hyvinvointi liittyvät kaikki toisiinsa, huolimatta siitä asutaanko yhdessä vai ei. Loukkaamalla yhtä näistä, loukkaa samalla myös toista.
Miehen kiinnittäessä tietoisesti huomiotaan läsnäoloonsa ja lapsen kuuntelemiseen, lisääntyy hänen arvostuksensa lapsen mielessä. Lapsen on helpompaa ottaa isän näkemyksiä ja kehotuksia vastaan, kun tämäkin vastavuoroisesti on kiinnostunut hänen ajatuksista ja tunteista.
Aikuisten on vaikeaa puhua tapahtuneista väkivaltatilanteista lapsen kanssa. On luonnollista toivoa, ettei oma lapsi olisi kuullut väkivaltaista riitaa, tai että lapsi unohtaisi asian nopeasti. Lapsen käytös voi myös tukea tätä toivetta. Lapsi leikkii ja hymyilee kuten aiemminkin ja voi käyttäytyä jopa korostetun hyvin. Vaikuttaa siltä, että lapsi olisi jo unohtanut tapahtuneen, miksi siis kiusata lasta kaivamalla ikäviä asioita esiin? Kokemus osoittaa, ettei lapsi unohda. Lapsi on paljon tietoisempi tapahtumista, kuin hänen vanhempansa toivovat ja varsin usein hän syyttää tapahtumista itseään. Hän voi pelätä joutuvansa vanhempien hylkäämäksi, koska kokee aiheuttaneensa riidan. Korosteisen kiltillä käytöksellä lapsi voi yrittää kantaa vastuun aikuisten tekemästä väkivallasta ja perheen koossapysymisestä.
Lapsi ei osaa, eikä uskalla itse ottaa asioita puheeksi. Se on aikuisen tehtävä. Vanhempien tulisi pyrkiä keskustelemaan lapsen kanssa ikätasoisesti ja avoimesti tapahtuneesta väkivallasta pian tapahtuman jälkeen. Mikäli näistä lapselle pelkoa aiheuttavista asioista ei puhuta, on vaarana, että lapsi alkaa muodostaa mielikuvituksensa avulla omia irrationaalisia selityksiä tapahtumille.
Oman anteeksipyynnön jälkeen lasta on hyvä kannustaa kertomaan miten hän on asian kokenut. Tämä vähentää lapsen henkistä kärsimystä ja auttaa lasta nopeammin pääsemään asian yli. Jos vanhemmat eivät kykene tähän yhdessä, voi keskustelun käydä myös ilman toista vanhempaa. Lasta ei saa syyllistää, eikä lasta saa kieltää puhumasta asiasta muiden kanssa. Tämä lapsen ehdoilla käyty keskustelu tulee myös miehen avuksi hänen halussaan luopua uhkaavasta ja väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Oman lapsen kertomus pelosta, jonka mies itse on tälle aiheuttanut, on vahva muistutus siitä, mitä mies isänä ei enää uudelleen halua lapselleen aiheuttaa.
Isyyden tukeminen on ennaltaehkäisevää väkivaltatyötä ja onnistunut väkivaltatyö mahdollistaa hyvän isyyden
Isyyden tukeminen ja väkivaltatyö kulkevat käsi kädessä. Miehen isyyden vahvistaminen auttaa miestä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin tekemään elämässään valintoja isyyden näkökulmasta. Elämässä on valintoja ja tekoja, jotka tukevat -, tai eivät tue hyvää isyyttä ja on myös paikkoja, joissa ”perheenisät eivät käy”, kuten eräs asiakkaani kerran totesi. Tällainen elämän arvomaailman remontti tukee miestä itseään – ja isästään mallia ottavaa lasta väkivallattomaan elämään. Tapahtuneen väkivallan seurauksena pelko uudesta väkivallasta on jäänyt lapsen mieleen. Onnistuneen väkivaltatyön kautta tarjotun avun jälkeen mies kykenee tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan väkivallattomalla tavalla, eikä aiheuta teoillaan lisää pelkoa. Hän haluaa olla läsnä ja kykenee siihen kuunnellen ja ymmärtäen lapsensa iloja ja huolia. Isä kannustaa lastaan luottamaan itseensä ja siihen, että elämä kannattelee. Sallimalla ja kannustamalla lasta kertomaan avoimesti peloistaan, miehelle tulee yhä uudelleen tilaisuus vakuuttaa lapselleen, ettei hän enää tule aiheuttamaan pelkoa omalla käytöksellään. Luottamuksen takaisin voittaminen lapselta ei käy helposti, mutta onnistuu kyllä. Luottamuksen palauduttua on isän ja lapsen suhde usein läheisempi ja syvempi kuin aiemmin. Kriisi on mahdollisuus.
LÄHTEET
Juvakka E. & Viljamaa J. 2002: Miehen mittainen isä. WSOY s. 71-74.
Myllärniemi Jorma 2010: Mieheksi ilman isää. Kirjapaja. Helsinki s.57-60, 150-160.
Rotkirch, A. 2014. Yhdessä – Lapsen kasvatus ei ole yksilölaji. Helsinki: WSOY s.119-128.
Sinkkonen Jari.2009: Isyys ja sen puute vaikuttaa vahvasti lapsen kehittymiseen. Teoksessa Jousimäki A & Kosonen L. Syytettynä isä. Gummerus kirjapaino oy s.193-214.
Säävälä, Keinänen, Vainio. Huoltokirja isälle: Vauvan hoito ja perhe-elämän järjestäminen, Lapsi 2000 ry:n isyyspakkaus.
