Miessakit ry:n isätyöntekijä Ilmo Saneri tarkastelee artikkelissaan isäryhmätoiminnan tarvetta, historiaa ja toteutusta. Tekstissä käydään myös läpi isäryhmätoiminnan mallin rakenne sekä ryhmätoiminnasta kehitettyjä isätyösovelluksia.
Isäksi tulemisen vaikutuksia miehen arvomaailman muuttumiseen sekä miehen terveyskäyttäytymiseen on huomioitu jo 1980- ja 1990-luvuilla. Sittemmin tutkimus on tarkentanut kuvaa siitä, kuinka isyys rohkaisee miestä sosiaalisemmaksi, osallistuvammaksi ja perhesuuntautuneemmaksi. Se, miten mies omistautuu isyydelleen, on keskeistä siinä, miten isyys häneen vaikuttaa. Monilta tämän päivän miehiltä isyyden haltuunotto onnistuu luontevasti ilman ylitsepääsemättömiä hankaluuksia. Isäksi kasvaminen ei kuitenkaan aina ole helppo tehtävä; monelta puuttuu omakohtainen kokemus hoivaa ja läheisyyttä tarjoavasta isästä tai tukea isyyteen ei ole osattu hakea tai sitä ei ole saatu.
Alkavaan isyyteen liittyviä haasteita
Ensimmäisen lapsen syntymä käynnistää isäksi ja äidiksi tulevissa kummassakin omanlaisensa kasvun vanhemmuuteen. Alkava vanhemmuus on yksi ihmisen elämän mullistuksista, pari muuttuu perheeksi. Uuden odotus ja saaminen tarkoittaa myös jostakin luopumista toisten hyväksi. On luonnollista, että joskus tähän prosessiin tarvitaan myös ulkopuolista apua. Koska nainen kantaa lasta kohdussaan, on naisen kokemus vanhemmaksi tulosta usein huomattavasti vahvempi ja konkreettisempi kuin miehen. Miehellä vanhemmuuden kehittyminen on monesti mutkikkaampi. Miehen kokemus kehittymässä olevasta lapsesta välittyy pääsääntöisesti lapsen äidiltä. Äidin kertomat tuntemukset ja niistä keskustelu herättävät miehelle mielikuvia lapsesta. Isyyteen kasvussa yhteiset keskustelut ovatkin merkittävässä asemassa. Myös konkreettisilla asioilla, kuten vauvan liikkeiden tunnustelulla, ultraäänitutkimuksilla tai sydänäänien kuulemisella, on suuri merkitys isyyden sekä isän ja lapsen keskinäisen varhaisen vuorovaikutuksen vahvistumiselle. Viimeistään lapsen syntymän jälkeen vahvistuvat myös miehen vanhemmuuden kokemukset, mikä mahdollistaa vanhemmille paremmin yhteisten kokemusten jakamisen.
Tulevaan vanhemmuuteen liittyvän kehityksen eroa voi kuvata konkreettisesti aikajanalla, jossa isyyskokemus vahvistuu olennaisesti vasta lapsen syntymän kohdalla. Äitiys sen sijaan lähtee vahvistumaan merkittävästi jo siitä alkaen, kun tieto raskaudesta on saatu. Tämän kehityseron konkreettinen kuvaaminen odottaville vanhemmille tuo heille usein kaivattua ymmärrystä omaan tilanteeseen ja sen myötä pareilla on myös aiempaa enemmän valmiuksia keskustella tulevasta vanhemmuudesta. Isyyteen ja vanhempien keskinäiseen vuorovaikutukseen liittyviä valmiuksia voidaan lisätä myös isille kohdennettujen ryhmätoimintojen keinoin.
Isäryhmätoiminnan historia
Isäryhmätoiminnan syntyyn vaikutti lastenpsykiatrian kentällä tehdyt havainnot siitä, että isät jäivät ilman heidän aktiivista osallistamista helposti ulkopuolisiksi työskenneltäessä perheen kanssa. Määrätietoisella isän mukaan ottamisella heti työskentelyn alkuvaiheessa pystyttiin kuitenkin varmistamaan kummankin vanhemman osallistuminen. Isien aktiivisen mukanaolon havaittiin vaikuttavan myönteisesti perheen hyvinvointiin ja myös vanhemmuuden voimavarat kasvoivat. Tämä herätti mielenkiinnon siitä, voisiko isien huomiointi tuottaa samankaltaisia vaikutuksia myös laajemmin, esimerkiksi neuvoloissa tehtävässä työssä.
Isyyden vahvempi huomioiminen lastenpsykiatrian perhetyössä toi myös esille isyyden tärkeän merkityksen miehille itselleen. Kuitenkin, monella miehellä oli tarvetta saada tukea omaan vanhemmuuteensa. Joidenkin miesten kohdalla heidän vanhemmuuttaan saatettiin myös kyseenalaistaa – osin melko voimakkaastikin. Seuraava erään isän kommentti herätti työntekijät miettimään, kuvastiko se laajemminkin miesten kokemuksia isyyden alkuhetkistä.
”Olin innostunut ja aktiivinen isyyteni suhteen odotusaikana. Mietin jo miten lastani kasvatan ja mitä touhuan lapseni kanssa. Lapsen synnyttyä minulle kuitenkin osoitettiin, etten osannut olla lapseni kanssa tai jopa olisin uhka lapselleni kömpelöine käsineni. Silloin päätin ottaa etäisyyttä perheestäni lapsen edun vuoksi.”
Ensimmäinen isäryhmän malli luotiin Miessakit ry:n Päijät-Hämeen yhdysmiesten toimesta vuonna 2002 heidän lastenpsykiatrian perhetyöstä saamiensa kokemusten pohjalta. Mallissa hyödynnettiin aiempia kokemuksia liittyen muun muassa siihen, miten ja mistä isien kanssa kannatti keskustella. Isyyden kehittyessä usein eri tavalla kuin äitiyden, on keskustelussa hyvä huomioida miehen erilainen kehityskaari vanhemmuuden kokemuksessa.
Isäryhmän mallia pilotoitiin Hollolassa yhteistyössä neuvolan kanssa. Silloisessa mallissa oli viisi tapaamiskertaa, joista kaksi järjestettiin ennen lapsen syntymää ja kolme lapsen syntymän jälkeen. Ryhmän jälkeen toimintaan osallistuneet isät ja heidän puolisonsa haastateltiin. Sekä miehet että naiset kokivat isäryhmän vaikutukset myönteisinä. Esimerkiksi ryhmään osallistuneiden isien puolisot kertoivat ryhmän edistäneen perheen hyvinvointia sekä lisänneen keskustelua vanhempien välillä. Isät antoivat vieläkin selvemmän positiivisen palautteen.
”En ymmärrä miten olisin itsekseni pystynyt kasvamaan isäksi”
Hollolan pilotin jälkeen toiminnasta kiinnostuttiin myös laajemmin. Vuosien 2004–2005 aikana Miessakit ry oli mukana rakentamassa Espoon kaupungin isätoimintaa. Myös Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian kanssa vuosina 2005–2006 toteutettu Työn ja perheen yhteensovittamishanke nosti isyysteemaa yhä laajempaan tietoisuuteen. Samaan aikaan Hollolassa toteutetun Isänä arjessa -projektin myötä koulutettiin ensimmäiset isäryhmien ohjaajat.
Isäryhmätoiminta vakiintui, kun Miessakit ry sai Raha-automaattiyhdistykseltä rahoituksen Isyyden Tueksi -projektille. Projekti toteutettiin kahdessa vaiheessa vuosien 2008–2014 aikana. Aiemmin rakennettu isäryhmien malli oli keskeisessä osassa myös projektin aikana. Ryhmämallia muokattiin eri toimijoiden rakenteisiin ja tarpeisiin soveltuvaksi alueelliset ominaispiirteet huomioiden. Saadut tulokset osoittivat isäryhmätoiminnan mukautuvan moniin eri toimintaympäristöihin.
Miessakit ry:n isäryhmämalli
Isyyden Tueksi -projektin aikana isäryhmän malli vakiintui aikaisemmasta viidestä 90 minuutin mittaisesta tapaamisesta neljän tapaamisen ryhmäksi. Uudessa tiiviimmässä mallissa huomioitiin keskeiset erityispiirteet, jotka isien näkökulmasta liittyvät sekä odotusaikaan että lapsen syntymän jälkeiseen aikaan.
Isäryhmässä huomioidaan se, että monelle isälle on tärkeätä tulla kohdatuksi niin, että ymmärretään miehen vanhemmuuden kehittymisprosessin hitaus ja eriaikaisuus äidin kanssa. Miehille on myös tärkeää, että he saavat jakaa keskenään heille ominaisia tuntemuksia heille ominaisella tavalla. Isäryhmän rakenne on suunniteltu tukeman miehen valmistautumista tulevaan perheenlisäykseen. Tavoitteena on vahvistaa miehen hyvinvointia, edistää isän henkilökohtaisen prosessin kehittymistä ja lisätä koko perheen hyvinvointia.
Ensimmäinen tapaamiskerta: Tieto isäksi tulemisesta
Ensimmäisellä tapaamiskerralla käsitellään hetkeä, kun mies saa tietää tulevansa isäksi. Tällöin miehet kertovat oman lähtötasonsa vanhemmuuteen. Konkreettisilla kysymyksillä pyritään luomaan keskusteleva ilmapiiri. Miltä tuntuu -kysymystä kannattaa välttää, koska saatu vastaus ei aina vastaa totuutta. Monet pyrkivät kaunistelemaan tai tasoittelemaan vastaustaan jättäen ikävät asiat sanomatta. Sen sijaan tulevaa isää on hyvä pyytää kertomaan esimerkiksi siitä, missä hän oli kuullessaan tulevansa isäksi; oliko ilta, oliko aamu, ja mitä sitten tapahtui. Järkyttyikö hän vai oliko uutinen helpotus. Konkreettisten asioiden kautta miehet saavat paremmin kiinni myös tapahtumaan liittyvistä tunteista.
Omia kokemuksia jakamalla on mahdollista luoda vertaisuutta ryhmään. Kertomalla oma tarina ja kuuntelemalla muiden tarinoita miehet huomaavat, ettei heiltä vaadita valmiita vastauksia. Tällöin turvallisuus ja luottamus lisääntyvät ryhmässä. Ensimmäisellä tapaamiskerralla käsitellään myös aihetta Oma lapsuuteni perhe. Isäksi kasvamista tuetaan esimerkiksi kysymällä isiltä, mitä he haluaisivat säilyttää omasta lapsuudestaan.
Toinen tapaamiskerta: Perheeksi valmistautuminen
Toisella kerralla käsitellään perheeksi valmistautumista. Miehet kertovat miten he ovat valmistaneet kotiaan lapsen tuloa varten. Isäksi kasvaminen tapahtuu usein pesän rakentamisen kautta. Esimerkiksi auton vaihto, talon rakentaminen ja remontointi ovat miehille tavanomaisia keinoja perheeksi valmistautumisessa. Monet miehet tarvitsevat myös kuulla, että heidän tapansa valmistautua perheenlisäykseen on miehille melko tyypillistä.
Miesten vanhemmuuteen liittyvien kokemusten ollessa raskausaikana pääasiassa ajatusten ja mielikuvien tasolla, on monelle miehelle helpompi keskittyä kodin sekä työn ja talouden tuoman turvallisuuden rakentamiseen. Samalla miehet käyvät mielessään läpi sitä, miltä tuntuu olla isä. He löytävät itsessään uusia voimakkaita tunteita: hoivan, suojelemisen sekä pelkoja tulevasta vastuusta.
Turvallisuuden rakentaminen on miehelle ominainen tapa isäksi kasvamisessa. Toisen tapaamiskerran aikana miehiltä kysytään, millä tavalla he tukevat puolisoaan ja kuka on miesten tukena muutoksessa. Näiden avulla kasvatetaan tulevan isän tietoisuutta omasta ja perheen turvaverkostosta. Tietoisuuden myötä turvallisuus kasvaa niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti.
Kolmas tapaamiskerta: Kokemus synnytyksestä
Kolmannella kerralla isät kertovat oman kokemuksensa synnytyksestä. Samalla miehet kertovat myös varhaisimmasta vuorovaikutustapahtumasta lapsensa kanssa. Tällä on suuri merkitys isän ja lapsen keskinäisen kiintymyssuhteen kehitykselle. Synnytykseen osallistuminen lisää myös monen miehen itseluottamusta ja vahvistaa isyyttä.
Miehet kuvaavat usein isyyden aluksi ensikosketustaan lapseen. Kosketuksesta kertominen on usein liikuttava hetki. Miehet, jotka ovat saaneet hoivata lasta jo synnytyssalissa, ovat usein rohkeita antamaan hoivaa lapselleen myös jatkossa. Mikäli synnytyksessä on tapahtunut jotain poikkeavaa, siitä on hyvä kertoa tässä vaiheessa, etteivät asiat jää painamaan mieltä. Jälleen kerran, kertomalla oma tarina ja kuuntelemalla muiden tarinoita isyys vahvistuu.
”Oli helppo olla synnytyssalissa, kun olin kuullut kuusi tarinaa. Tiesin jopa opastaa kätilöitä missä mitäkin tavaraa pidetään”
Neljäs tapaamiskerta: Syntymän jälkeinen arki
Neljännellä kerralla käsitellään varpajaisia ja sen jälkeistä arkea. Teemoina ovat mm. parisuhde, seksi ja läheisyys, isovanhemmat/sukulaiset/ystävät, lapsen hoito, isän rooli, valta ja vastuu sekä perheystävällisyys työpaikalla.
Tässä vaiheessa perhe on alkanut elää arkea. Miehet voivat verrata kokemuksiaan toisten ryhmäläisten kanssa. Kertomalla ja kuulemalla oma tietoisuus ja sitä kautta hyvinvointi ja oman elämän hallinta lisääntyy. Isiä myös rohkaistaan pitämään keskenään yhteyttä, sillä monet tulevat tapaamaan toisiaan päiväkodissa ja koulussa.
”Parasta antia oli kuulla muita samassa tilanteessa olevia miehiä.”
Kokemuksia ja haasteita isäryhmätoiminnan toteuttamisessa
Miessakit ry:n isäryhmiä ja mallin sovelluksia on toteutettu kaikkiaan 14 paikkakunnalla Suomessa. Kokemuksia ryhmistä on kerätty niin asiakkailta kuin työntekijöiltäkin. Eräs keskeisistä palautteista on se, että ryhmämalli tulisi sisällyttää käytössä olevaan perhevalmennusmalliin. Sen vuoksi toimintaa on mukautettu paikkakuntakohtaisesti. Muuntautumiskyky on usein myös välttämättömyys isätyön ottamiseksi osaksi neuvolan toimintaa. Olennaista on, että mukauttaminen ei ole vähentänyt vaikuttavuutta. Alla esitetään mukana olleiden ammattilaisten kommentteja ryhmistä.
”Miksei äideille ole olemassa tällaista ryhmää?”
”Aiheet olivat hyviä. Herätti pohtimaan ja ajattelemaan asioita monista näkökulmista.”
”Perhevalmennusryhmiä säännöllisesti vetävänä työntekijänä näen tässä myös koko perhevalmennuksen kannalta hyvää kehitystä”
”Isien huomioiminen neuvolassa on kehittynyt kovin paljon siitä mitä itse olen kokenut työntekijänä. Mielestäni olisi ideaalista, jos olisi mahdollista olla kokopäiväinen miestyöntekijä neuvolassa.”
Kommentit kuvastavat monien terveydenhoitajien kokemuksia niiltä paikkakunnilta, missä isien ryhmätoimintaa on pilotoitu. Ammattilaisilta kerätyt palautteet osoittivat kolmasosan työntekijöistä olevan innossaan, toiselle kolmannekselle suhtautuminen oli neutraalia ja viimeinen kolmannes vastusti toimintaan sisältyvää muutosta. Isätyön juurruttamiseksi ja työntekijöiden kiinnostuksen kasvattamiseksi isätyöhön perehdyttävä koulutus on keskeisessä asemassa. Tieto isyyden merkityksestä lapsen kasvun ja kehityksen tukena sekä työntekijöiden omien isäkokemusten pohdinta vaikuttavat myönteisesti siihen, millä tavalla isät tulevat kohdatuksi.
Yksi suurimmista haasteista isäryhmätoiminnan osalta on se, että toiminta on marginaalista myönteisestä palautteesta ja kokemuksista huolimatta. Ajankäyttöön tai talouteen liittyvät resurssit ovat keskeisimpiä esteitä isätyön vakiinnuttamisessa. Esimerkiksi kokemukset isätyöntekijä-terveydenhoitaja -työparityöstä ovat olleet myönteisiä, mutta tämän toteuttaminen edellyttää taloudellista panostusta.
Isäryhmämallista kehitettyjä isätyön muotoja
Isäryhmämallia on sovellettu moneen käyttöön. Yksi menestyksekkäimmistä sovelluksista on isoisille suunnattu ryhmä. Isoisäryhmän rakentamisen ja pilotoinnin lähtökohtana oli Isyyden Tueksi -hankkeessa ollut ajatus tarkastella isyyden elämänkaarta alkavasta isyydestä isoisyyteen. Ajatus isoisille suunnatusta ryhmästä sai alkunsa, kun isäryhmissä miehet nimesivät erittäin harvoin oman isänsä henkilöksi, johon he voisivat olla yhteydessä isyyteen liittyvissä kysymyksissä. Tämä herätti kysymyksen, miksi näin on. Isoisien ryhmissä saatiin myös vastauksia kysymykseen. Monet isoisät kertoivat, kuinka sodan jälkeen isyys oli ”ammuttu hajalle” eli sodan jälkeen isyyteen tuli vaihe, jossa sodan traumat vaikuttivat merkittävän negatiivisesti isyyden toteuttamiseen.
”isäni ei koskaan ottanut minua syliin, nyt koen itse, etten osaa pitää lastenlastani sylissä. Isääni vaikutti sodan traumat”
Isoisäryhmissä nämä sodanjälkeiset isyyden vaiheet eläneet miehet usein ensimmäistä kertaa pohtivat omaa isyyttään. Ryhmien ilmapiirissä korostui syvä vakavuus ja tosissaan olo. Isyyteen liittyvää syyllisyyttä ja puhumattomuutta oli mahdollista jakaa osin siksi, että lapsenlapsen myötä näille isoisille on avautunut uusi mahdollisuus kokea isyyttä.
Eräs isäryhmämallin sovelluksista on ryhmän teemojen kautta käytävä keskustelu yksilöasiakkaana olevan isän kanssa. Eräs isiä paljon tapaava psykologi kertoi, kuinka hän kouluttauduttuaan isäryhmien ohjaajaksi, alkoi käyttää mallia tavatessaan isiä kahden kesken. Yksilötapaamiset alkavat isän kertomuksella siitä, kun hän sai tietää tulevansa isäksi. Tämän jälkeen keskustelussa siirrytään synnytyskokemuksiin sekä alkavaan isyyteen ja arkeen lapsen syntymän jälkeen. Kaikki tämä on mahdollista käydä läpi tarvittaessa lyhyessäkin ajassa.
Miessakit ry:n toteuttamissa isille kohdennetuissa yksilötapaamisissa isätyöntekijä tapaa miehiä yhdestä viiteen kertaa. Isiltä saatujen palautteiden mukaan isäryhmämallia hyödyntävä keskustelurakenne helpottaa alkujännitystä ja pelkoa siitä, että heitä syytetään jostakin. Samalla mies saa yhden kokemuksen siitä, millä tavalla omaa isyyttä on mahdollista tarkastella ja myös vahvistaa. Isyyteen keskittyminen myönteisen kautta on myös hyvä väylä päästä puhumaan miehen kanssa vaikeammista asioista, mikäli tarve niin vaatii.
Miessakit ry:n isäryhmämalli on siis toiminut pohjana isätoiminnan eri muotojen kehittymisessä. Mallia voidaan soveltaa erilaisissa yhteyksissä sekä ryhmämuotoisesti että miehiä kahden kesken tavattaessa. Erityisesti isien kanssa tehtävää yksilötyötä on tärkeä kehittää, koska monilla miehillä on korkea kynnys osallistua keskusteluryhmiin. Monet esittävätkin toiveen yksilötapaamisten jatkumisesta ryhmään liittymisen sijaan. Kuitenkin, ryhmän alettua, miehet keskustelevat erittäin avoimesti ja luottamuksellisessa hengessä useista vanhemmuuteen liittyvistä mukavista mutta myös vaikeistakin asioista. Osaltaan nämä ryhmät ovatkin vahvistamassa miesten keskinäisen tuen ja keskustelun lisääntymistä sekä laajemminkin mieskulttuurissa tapahtuvaa myönteistä muutosta.
LÄHTEET:
Huttunen Jouko: Suomen lääkärilehti 3/2010: Isyyteen sitoutuminen ja sen merkitys miehelle
Ilmo Saneri ja Timo Tikka: väliraportti 2012. Isyys kuulluksi, näkyväksi ja osallistuvaksi
Sanna Konttinen: Helsingin yliopisto, pro gradu – tutkielma 2011: Isoisän ja lapsenlapsen suhde perhemuodostelmassa
