Miessakit ry:n Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen hanketyöntekijä Jussi Pekkola pohtii blogissaan henkisen väkivallan kertautuvia vaikutuksia.
Ihmisen alistaminen ei vaadi fyysistä voimaa. Henkinen nujertaminen tapahtuu ilmein, elein, sanoin ja näiden väliin upotettujen uhkauksien voimalla. Alistaminen ja manipulaatio toteutuvat tehokkaimmin hyvillä puhelahjoilla, pelisilmällä, kyvyllä tunnistaa toisen ihmisen heikkoudet ja vääristyneellä ajatuksella toisten ihmisten merkityksestä omassa elämässä. Henkistä väkivaltaa käyttävä näkee ihmiset omien tunteiden ja tarpeiden jatkajiksi, paikkaajiksi. Välineiksi oman onnellisuuden saavuttamiseksi. Kun se ei toteudu, saa väkivallan kohde kärsiä. Onnellisuuteni puute on sinun syytäsi!
Helsingin Sanomien artikkeli kuritusväkivallasta (HS 24.9.) kaivoi esiin väkivallan juuret, jotka usein löytyvät väkivallan kokijoiden ja tekijöiden lapsuudesta. Meidän jokaisen lapsena saama huolenpito, tuki ja turva luovat pohjan tavalle, jolla aikuisina kohtelemme läheisiämme. Elämän alkumetreillä meille kasvatuksen kautta syötetty viallinen informaatio siitä, miten läheisiä tulisi kohdella kantaa pitkälle aikuisuuteen, aina hautaan saakka. Ellemme itse tee asialle jotain.
Mikäli lapsena saatu kasvatus on perustunut alistamiselle, pelolla ohjaamiselle ja lasta on käytetty kasvattajan tarpeiden tyydyttämiseen, on lapsi hyväksytty vain ehdollisesti. Lapsen odottamaa rakkautta ja aikuisen käytettävissä oloa ei ole tapahtunut riittävästi, vaan hänen itkiessä ja kiukutellessa kasvattaja onkin ollut vihainen. Lapsi on joutunut kokemaan saman hylkäämisen, jonka kasvattaja itsekin on kokenut omassa lapsuudessaan. Toimimattomalla tunteiden säätelyllä ja ihmissuhdetaidoilla varustettu kasvattaja on päätynyt alistamaan tai rankaisemaan lasta. Kun lapsen tarpeita huomioidaan vain osittain, vääristyy lapsen käsitys vuorovaikutuksesta. Lapsi lannistuu, vetäytyy, ei uskalla liikkua tai liikauttaa mitään mielessään. Haavoittunut vuorovaikutusmalli voi siirtyä nuoruuden ja aikuisiän ihmissuhteisiin, ellei korjaavia kokemuksia ja apua ole tarjolla.
Kun ihminen nähdään kokonaisena persoonana, hänen erityispiirteensä, tarpeensa ja yksilölliset ominaisuutensa huomioiden, on meillä enemmän liikkumatilaa. Tätä liikkumatilaa tarvitaan kaikenlaisten tunteiden tunnistamiseen ja ilmaisemiseen. Turvallisessa ilmapiirissä mahdollistuu uudenlainen ymmärrys oman elämänhistorian vaikutuksesta tämänhetkisiin tunnekokemuksiin. Näiden oivallusten jälkeen emotionaalisesti haastavissa elämäntilanteissa on enemmän liikkumatilaa ja vaihtoehtoisia tapoja toimia. Turvallinen, joustavilla rajoilla varustettu kiintymyssuhde luo edellytykset tähän. Se antaa pohjan toimiville ihmissuhdetaidoille aikuisena. Samalla se vie pohjaa pois ihmisen alistamiselta omien tarpeiden, tunnetilojen ja mielitekojen toteuttamisen välikappaleena. Rakastava ja turvallinen kasvatus vähentää henkistä väkivaltaa, kouluväkivaltaa, työpaikkaväkivaltaa ja parisuhdeväkivaltaa.
Häpeä oman käyttäytymisen näyttäytymisestä alistuvana tai alistavana estää henkisestä väkivallasta puhumisen ja avun saamisen. Se jättää tyhjäksi. Häpeä estää meitä saamasta sitä, mitä oikeasti tarvitsisimme oppiaksemme toimimaan toisin – pitämään puolemme tai olemaan käyttämättä väkivaltaa. Väkivaltaisessa suhteessa täytteeksi tulee väkivalta. Riittävän pitkä aika tällaista oravanpyörää vie ihmiseltä kyvyn nähdä omia vaikutusmahdollisuuksiaan. Näkökenttä supistuu nuppineulanpään kokoiseksi. Jäljelle jää ainoastaan väkivaltaa käyttävä ihminen ja itse väkivalta. Syitä tai mahdollisuuksia elämän kulun muuttamiseen ei nähdä.
Seinien sisäpuolelle jäävä väkivalta voi muuttua lumipalloefektiksi. Se voi näyttäytyä sadismina, vaikka todellisuudessa ihminen ei voisi missään muualla kuin salassa toisten katseilta käyttäytyä näin. Toisin kuin monesti aiheen parissa käytävissä keskusteluissa tuodaan esiin, vain pieni osa henkisestä väkivallasta on psykopaattisten narsistien toteuttamaa. Mikäli keskustelu väkivallasta pidättäytyy tässä suppeassa katsantokannassa, jää suuri osa väkivallasta pimentoon. Suuri joukko ihmissuhdeongelmista ja väkivaltaisesta käyttäytymisestä kärsiviä jää vaille kuuntelijaa. He eivät kohtaa tarjolla olevaa apua.
Suuri osa väkivaltaan johtavista tilanteista on seurausta kriiseistä, pettymyksistä, valheista, väärin ymmärryksistä, väsymyksestä ja näiden esiin nostamista alkukantaisista selviytymiskeinoista. Nämä purkautuvat usein henkisenä väkivaltana. Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen tekemän raportin ja asiakastyön perusteella tämä on se väkivallan muoto, joka jättää usein syvimmät jäljet. Samalla sitä on vaikeinta havaita ja todentaa. Väkivallan kokijat ja tekijät tulee nähdä entistä moniulotteisemmin. Väkivallassa ei tulisi keskittyä vain uhreihin ja syyllisiin. Mikäli haluamme vähentää väkivaltaa meidän tulisi keskittyä avuntarvitsijoihin.
Jussi Pekkola
Hanketyöntekijä
Miessakit ry / Väkivaltaa kokeneet miehet -hanke
