Miessakit ry:n Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen työntekijä Jussi Pekkola pohtii blogissaan seksuaalista häirintää.
Seksuaalisen häirinnän julkisen keskustelun keskiöön nostanut Metoo-kampanja on yksi parhaista avauksista mitä maailmalla on viime vuosina tapahtunut. Tämä kampanja puhdistaa ilmaa, kasvattaa ihmisten hyvinvointia ja tasavertaisuutta. Se antaa mahdollisuuden, luvan ja tilaa puhua tästä hankalasta aiheesta, oli kyseessä häirintään syyllistynyt tai sitä kokenut.
Aiheen tabu luonne näkyy hyvin Miessakeissa tehtävän työn kautta. Vaikka kohtaamme vuosittain tuhansia miehiä ja käymme keskustelua erittäin ikävistä elämään liittyvistä tapahtumista, ei seksuaalinen häirintä tai väkivalta useinkaan nouse esiin. Syitä hiljaisuuteen on monia. Yksi niistä voi olla miesten pelko työntekijän reaktiosta, syyllistämisestä ja omasta leimautumisesta. Nämä taas ovat esteinä toimivalle yhteistyölle ja sen mahdollistamalle muutokselle. Pelko voi joissain tilanteissa olla aiheellinen. Puhuttaessa seksuaalisuudesta ja varsinkin siihen liittyvistä väärinkäytöksistä myös ammattilaiset voivat antaa tuomitsevan tunteen ohjata kohtaamista – oli asiakkaana sitten kokija tai tekijä.
Yleisesti tuomittua
Varsinkin miesten keskuudessa naisiin ja lapsiin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat häpeällisimpiä ja tuomittavimpia rikoksia. Tämä näkyy esimerkiksi vankiloiden hierarkiassa. Ja siinä miten raiskaajista ja pedofiileistä yleisesti puhutaan. Näissä keskusteluissa saunan takana on aina tilaa.
Se, miksi miehet eivät yhteisessä rintamassa osoita samalla tavalla paheksuntaa seksuaalista häirintää kohtaan, johtunee osittain siitä, etteivät ihmiset aina ymmärrä tai huomaa sitä, milloin kyseessä on häirintä. Rajanveto flirtin, pikkutuhman huumorin ja kiinnostuneen katseen sekä rajoja rikkovan flirtin, törkyhuumorin ja painostavan katseen välillä voi usein olla vaikeaa. Eräs tuntemani Saunaklubia ja sekasaunoja vuosikymmeniä järjestänyt mies totesi katseesta taannoin mielestäni osuvasti: ”Tuijotus on ihoton kosketus.” Jo pelkkä katse voi olla kiinnostunut, kiihottunut, riisuva tai jopa penetroiva. Näitä eroja ihminen ei itse aina välttämättä ymmärrä. Joskus tarvitaan väliintulo, joku joka asiasta huomauttaa. Toki jokainen voi pysähtyä ja pohtia omaa toimintaansa ja mikäli huomaa toimivansa väärin joko itseään tai muita kohtaan, muuttaa tätä. Metoo-kampanja toimii tässä erinomaisena huomauttajana ja pysäyttäjänä.
Miehet asiakkaina
Itse kohtaan työssäni väkivaltaa kokeneita miehiä. Seksuaalisen häirinnän tai väkivallan kokeminen on miehille kaikkein hankalin keskusteltava asia. Se, että mies saa nyrkistä tai puukosta, voi olla perinteisen stereotyyppisen kiikarin läpi katsottuna ja seksuaaliseen kaltoinkohteluun verrattuna jopa miehekästä. Seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuminen taas näyttäytyy tästä näkökulmasta jopa ”akkamaisena”. Miehen kuuluisi suojata itsensä, varsinkin seksuaalisuutensa alueella.
Koska aiheesta on jo muutoinkin vaikea puhua, tulisi meidän välttää kaikenlaista mitätöivää tai vähättelevää puhetta. Tällaisia tulkintoja ainakin itse tein, kun lastenpsykiatri A-studiossa 8.11 analysoi tämänvuotisen kouluterveyskyselyn tuloksia. Poikien kokeman seksuaalisen häirinnän lisääntyminen johtui hänen mukaansa mahdollisesta väärinymmärryksestä. Nämä ennenaikaiset ja varomattomat tulkinnat ovat loukkaavia niitä poikia kohtaan, jotka häirintää kokevat. Samoin tämänkaltaiset kommentit ovat haitallisia stereotyyppisen mieskuvan osalta. Ne sementoivat uudelleen pikkuhiljaa murtumaan lähtenyttä perinteistä mieskuvaa, jossa pojat ja miehet eivät ole uhreja.
Kuten tyttöjen myös poikien kokemaan häirintään tulisi suhtautua erityisellä vakavuudella. Se mitä pojat kertovat, pitää ottaa tosissaan. Heidän kertomaansa ei saa lähteä vähättelemään ja pohtimaan ääneen, olisiko kyseessä vain väärinymmärrys tai trollaaminen. Pojat ja miehet kun aina vetävät kaiken leikiksi.
Jussi Pekkola
Hanketyöntekijä
Miessakit ry / Väkivaltaa kokeneet miehet -hanke
