Miessakit ry:n Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen työntekijä Jussi Pekkola pohtii blogissaan isyyteen kohdistuvaa väkivaltaa.
Jokainen kohtaa elämässään ikäviä ja mahdollisesti traumatisoivia tapahtumia. Opettelemme ja opimme jatkuvasti käsittelemään niistä syntyviä hankalia tunteita. Jos tunteiden käsittely on puutteellista tai hetkellinen kuormitus liiallista, voi olo käydä sietämättömäksi. Tällöin ihminen saattaa purkaa sisälleen patoutuneiden tunteiden aiheuttamaa pahaa oloa tuhoavalla tavalla. Se voi purkautua itseen tai lähimmäisiin kohdistuvana väkivaltana. Väkivallan käytön avulla voidaan myös pyrkiä saavuttamaan etuisuuksia tai oikeutusta tuhoisin seurauksin.
Ero tai sen uhka ovat elämäntilanteita, joissa väkivalta voi lisääntyä. Jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia, väkivalta voi kanavoitua isään epäsuorana väkivaltana lasten tai viranomaisten kautta. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan isyyteen kohdistuvasta väkivallasta.
Isyyteen kohdistuvan väkivallan tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat isän mustamaalaaminen, lapsen tapaamisten rajoittaminen, estäminen tai tällä uhkailu. Mustamaalaamisen haitallisimpia muotoja ovat perättömät ilmoitukset isän väkivaltaisesta käyttäytymisestä äitiä tai lasta kohtaan.
Työssä kohtaamiemme asiakkaiden kertomuksissa yleistä näyttäisi olevan lapsen kuullen tapahtuva isän mitätöinti. Se voi näyttäytyä isän kasvatuskeinojen, aikuisuuden tai jopa isän lastaan kohtaan tunteman kiintymyksen ja rakkauden mitätöintinä. Kyseenalaistamalla isän kasvattajan taidot ja jopa halu toimia isänä, väkivaltaa käyttävä pyrkii manipuloimaan puolelleen haavoittuvaa ja äärimmäisessä ristiriitatilanteessa olevaa lasta. Lapsi pyrkii erotilanteessakin olemaan lojaali kummallekin vanhemmalle.
Verrattuna muuhun väkivaltaan, isyyteen kohdistuvan väkivallan vaikutukset näyttäytyvät monenlaisten psyykkisten seurausten ohella myös miehen isyydessä, sekä siinä minkälaiset mahdollisuudet hänellä on sitä toteuttaa. Väkivallan lopputuloksena isän ja lapsen välinen suhde voi kaventua tai jopa katketa. Tällöin kyseessä on myös lapsen vieraannuttaminen isästä. Lapsen psyykkisen kehityksen kannalta tämänkaltainen vuorovaikutus voi olla tuhoisaa ja lisätä psyykkisten ongelmien lisäksi hänen riskiään käyttää väkivaltaa omissa aikuissuhteissaan.
Tietoa tarvitaan
Miesten kokemasta lähisuhdeväkivallasta ja sen seurauksista on hyvin vähän tutkittua tietoa. Tätä aukkoa ovat pyrkineet paikkaamaan Lausannen yliopisto ja yliopistollinen sairaala Sveitsissä. Sairaalaan perustetussa yksikössä tarjotaan apua lähisuhteissaan fyysistä väkivaltaa kokeneille.
Lausannen yliopiston tekemässä tutkimuksessa havaittiin sama mitä Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen asiakastyössä ja aihetta kartoittavassa kyselyssä on noussut esiin. Miesten näyttäisi olevan suhteellisen helppoa selvitä itseensä kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta. Henkinen ja varsinkin lasten todistama tai heidän kauttaan tapahtuva väkivalta jättää miehiin usein syvät ja vaikeasti paranevat haavat.
Viranomaisten vastuu
Miehillä on korkea kynnys hakea apua kohdatessaan isyyteen kohdistuvaa väkivaltaa. Kynnystä korottaa entisestään miesten pelko viranomaisten taholta tulevasta vähättelystä. Valitettavasti monien miesten kokemukset avun hakemisesta ovat edelleen liian usein kielteisiä. Heidän hätäänsä perheessä tapahtuvasta väkivallasta ei ole suhtauduttu vakavasti. Tämä valitettava tilanne on nähtävissä sekä Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen, että erotyötä Miessakeissa pitkään tehneiden Erosta Elossa -ammattilaisten asiakkaissa.
Osa viranomaisista näkee edelleen häiriökäyttäytyvän ja väkivaltaisen äidin avun ja tuen tarvitsijana, ei uhkana lasten ja läheisten hyvinvoinnille. Samoin käyttäytyvä tai perättömien syytösten valossa häirikkönä näyttäytyvä isä koetaan taas suurempana uhkana perheen hyvinvoinnille, ei avun ja tuen tarvitsijana muutoin kuin oman väkivaltaisuutensa osalta. Kumpikin tarvitsisi yhtä lailla tukea ja apua omien ongelmiensa ratkaisemiseksi. Samoin suojaa kaipaavat väkivallan uhan alla olevat läheiset. Tekijän sukupuolella ei ole erityistä vaikutusta siihen kuinka suurta tuhoa väkivalta voi saada aikaan.
Tilannetta voidaan parantaa
Jotta auttaisimme väkivallasta kärsiviä ihmisiä parhaiten, on hyvä pohtia ovatko sukupuoliin liittämämme tulkinnat todenperäisiä, vai ohjaako meitä stereotyyppinen vanhakantainen ajattelu? Näemmekö miehen helpommin väkivaltaisena alistajana ja naisen iäti hoivaviettinsä kanssa kosketuksissa olevana pahaan kykenemättömänä hoivaajana? Naisen ja miehen väkivaltaiseen käyttäytymiseen tulee suhtautua samalla vakavuudella. Se on aina uhka hänen läheisilleen.
Samoin parisuhdeväkivallassa on turha etsiä vain syyllisiä ja uhreja. Kun kyseessä on aikuinen ihminen joka käyttää väkivaltaa, on hän kuitenkin itse vastuussa tekemistään teoista. Hänen tulee ottaa vastuu muutoksessa väkivallattomaan elämään. Pohja tunteiden käsittelylle ja väkivallattomuudelle luodaan lapsena varhaisissa vuorovaikutussuhteissa. Jos tämä ei ole puutteellisen kasvuympäristön vuoksi ollut lapsena mahdollista voi tunteiden käsittelyä opetella korjaavien kokemusten kautta. Nämä kokemukset ovat mahdollisia toimivissa ihmissuhteissa. Mikäli ei ole kykenevä ylläpitämään toimivia ihmissuhteita voi näitä kokemuksia saada myös vertaisryhmissä tai terapiassa.
Jussi Pekkola
Hanketyöntekijä
Miessakit ry / Väkivaltaa kokeneet miehet -hanke
