Helsingin Saunasakin tämänkertaiseksi kohteeksi oli valikoitunut Kulosaaren kartanon sauna. Se osoittautui monen mielestä parhaimmaksi saunakokemukseksi tähän mennessä.
Muutaman minuutin kävelymatkan päässä metrolta sijaitsevan kartanon ympäristö tarjosi rauhaa ja keväistä lintujen laulua. Itse sauna oli kaikin tavoin hyvä. Kivan kokoinen pukuhuone hyvällä seurustelutilalla viritti jo positiiviseen tunnelmaan. Saunassa oli sähkökiuas, mutta hyvän ilmanvaihdon vuoksi sen löylyt olivat pehmeät. Lauteille olisi mahtunut meidän kuuden lisäksi melkein toinen mokoma miehiä. Pesutila oli asiallisessa kunnossa ja suihkujakin tarpeeksi.
Erinomaisen lisän saunaan antoi ulkoterassi. Pystyimme siellä vilvoittelemaan kylmenevästä illasta huolimatta. Näkymä aukeni Vanhankaupungin lahdelle, ja taustalla kuuluva Itäväylän liikenne jäi haittaamattomaksi kohinaksi. Meri oli lähes sula vain ohutta jääriitettä siellä täällä, uimaan meno ei kuitenkaan houkutellut.
Hyvän tuen juttelulle antoi myös kiukaan yläpuolella oleva levy ja varras. Niissä valmistuivat makkarat sopivasti saunomisen päättymiseen mennessä. Yhden tölkin mittainen oma eväs riitti makkaran alas huuhteluun. Tällä kertaa juttelussa ei noussut mitään miessakkimaista aihetta. Mutta eipä toisaalta menty mihinkään kovin yhdentekeviin aiheisiinkaan. Jääkiekkoa ja muita pelejä kyllä käytiin läpi, mutta aika lailla kokemuksena lasten kanssa.
Viimeiseksi osa painui vielä löylyihin ja osa suuntasi kohti kotia. Pimenevässä ja viilenevässä illassa kuului vielä mustarastaan huilumainen laulu. Tänne Helsingin Saunasakki tulee palaamaan syksyllä.
