Miessakkien Kuopion Lyömättömän Linjan työntekijä Juha-Pekka Tams kirjoittaa blogissaan omakohtaisista kokemuksistaan etäauttamisesta ja siihen liittyvistä ennakkoluuloista.
Miessakkien Lyömätön Linja on jo jonkin aikaa tarjonnut palveluaan myös videovälitteisesti. Ajatuksenamme on madaltaa entisestään kynnystä hakea ja saada apua lähisuhdeväkivaltaan. Koska Lyömättömän Linjan fyysiset toimipisteet sijaitsevat Helsingissä ja Kuopiossa, on suuri osa Suomesta jäänyt palvelumme suhteen katveeseen. Videovälitteisyys poistaa tämän maantieteellisen epätasa-arvon: se säästää aikaa ja vähentää turhaa matkustamista.
Apu kaikkien saataville
Maantieteellinen etäisyys ei toki ole ainoa syy, miksi ihmiset valitsevat videovälitteisen tapaamisen asiointikanavakseen. Elämäntilanne voi olla sen kaltainen, että videovälitteinen asiointi soveltuu paremmin siihen hetkeen: sairaus, pienet lapset tai hektinen työaikataulu voivat vaikeuttaa tapaamisten järjestymistä. Videovälitteisesti voit asioida kotoa käsin, kun lapset ovat päiväunilla tai työ- tai opiskelupaikan kokoushuoneesta työpäivän keskellä – tämä helpottaa aikataulujen sopimista ja luo joustoa arkeen.
Etäauttaminen = etäinen auttaminen?
Vaikka sähköinen asiointi onkin jo arkipäivää monissa tämän päivän palveluissa, on se kohtalaisen uutta auttamisen saralla. Etäauttaminen sanana luo jo kylmän lähtökohdan tapaamiselle. Ennakkoluuloihin ja olettamuksiin törmää niin asiakkaiden kuin etenkin ammattilaisten taholta. Helposti ajatellaan, ettei videovälitteisessä kohtaamisessa saavuteta samanlaista vuorovaikutusta ja että se olisi jotenkin etäistä, huonompaa tai toissijaista, johon turvaudutaan vasta sitten, kun mitään muuta ei ole enää tarjota. Olen törmännyt usein ajatukseen, että ”videovälitteinen auttaminen on varmasti tosi hyvä juttu, mutta minun työni on niin erityislaatuista, ettei se juuri tähän sovellu…” Niinpä! Jeesbatnou!
Asenteet näkyvät myös siinä, kenelle videovälitteistä mahdollisuutta tarjotaan. Ajattelemme helposti, että nuoremmat sukupolvet diginatiiveina ovat sinut tietoteknisten laitteiden ja sovellusten kanssa. Tottahan se onkin, mutta yhtä lailla monet iäkkäämmätkin ihmiset toimivat jo sulavasti internetin syövereissä ja hoitavat arkisia asioitaan sähköisesti.
Pilkka sattuu omaan nilkkaan…
Olen itse saarnannut tästä asenteellisuudesta kouluttaessani ja rohkaistessani ammattilaisia videovälitteisen asiakastyön käyttöönottoon. No, välillä sitä joutuu heräämään ja huomaamaan itsessään tuon ihan saman asenteellisuuden. Aiemmassa työssäni olin unohtanut työpuhelimeni auki illalla ja tietysti se silloin soi. Ajattelin, että samapa tuo on vastata, kun soiton syy jää muuten kuitenkin vaivaamaan mieltäni.
Puhelu tuli vanhemmalta herrasmieheltä, joka tarvitsi apua elämäntilanteeseensa. Hän asui yli sadan kilometrin päässä silloisesta työpaikastani. Mies lähenteli iältään kahdeksaakymppiä ja siinä puhelimessa puhuessamme ajattelin, etten viitsi edes tarjota hänelle mahdollisuutta videovälitteiseen asiointiin tuon hänen korkean ikänsä vuoksi. En millään jaksanut ruveta selittämään hänelle, mikä on internet ja kertomaan, että nykyaikana voi korvapuheluiden lisäksi soittaa sellaisiakin puheluita, joissa voidaan jutella kasvotusten. Sovin siis hänen kanssaan tapaamisajan silloiseen toimipisteeseeni, vaikkei kyseinen kaupunki kuulostanut olevan soittajalle kovinkaan tuttu. Tapaamispäivänä mies kuitenkin soitti ja valitteli, että tapaamista pitäisi siirtää, kun hänelle tuli muita tärkeitä ja kiireisiä menoja. Siinä sitten yritimme löytää kalenterista yhteistä aikaa, mutta huonolla menestyksellä – miehenhän piti käytännössä varata kokonainen päivä, että tapaaminen matkoineen onnistuisi. Eläkeläisethän ovat tänä päivänä aktiivisia, kuten tiedetään.
Yhteistä aikaa ei tahtonut siis löytyä. Lopulta mies tokaisi vähän tuohtuneena: ”Eikö tätä voi hoitaa mitenkään Skypellä?”. Silloin kieltämättä vähän hävetti, nolotti ja huvitti. Miehellä oli sukulaisia ympäri maailmaa ja hän oli heihin aktiivisesti yhteydessä videopuheluiden kautta. Perin tuttua hänelle siis. Saimme kuitenkin helposti sovittua tuon tunnin tapaamiselle ja sain itsekin samalla hyvän opetuksen asenteellisuuden ja ennakko-oletusten salakavalasta hiipimisestä myös omaan ajatteluuni. Tapaamisemme hoituivatkin sitten jatkossa sujuvasti videovälitteisesti.
Uskalla kokeilla
Toki myös monet asiakkaat ajattelevat, että videovälitteinen tapaaminen olisi jotenkin perinteistä, fyysisesti samassa tilassa tapahtuvaa, tapaamista huonompi vaihtoehto. Ajatellaan, että yhteiskunta haluaa taas säästää apua tarvitsevien kustannuksella. Olen tavannut ihmisiä videovälitteisesti työssäni nyt parin vuoden ajan ja kohdannut heitä raskaiden asioiden keskellä ”etänä”. Saamani asiakaspalaute on ollut lähes poikkeuksetta positiivista. Ihmiset ovat kokeneet, että vaikeista asioista on helpompi puhua, kun istuu tutussa ympäristössään kotona, työpaikalla tai oppilaitoksen kirjaston neuvotteluhuoneessa. Laitteet, sähköiset verkot ja muut toissijaiset asiat unohtuvat pian tapaamisen aikana. Lähtökohtaisesti tapaamisesta tulee tasa-arvoisempi. Oma turvallinen lemmikkikin voi istahtaa syliin tapaamisen aikana. Ihmisten välinen yhteys on yhtä lailla mahdollista saavuttaa videotapaamisen aikana ja vuorovaikutuksen onnistuminen on kiinni muista kuin teknisistä tekijöistä, niihin ei voi vedota.
Voin tässä tunnustaa, etten itsekään ollut aivan vakuuttunut videovälitteisyyden toimimisesta ja vaikuttavuudesta asiakastyössä, kun aloittelin etätyöskentelyä. Ajattelin aluksi, että haluan tavata ihmisen ainakin kerran paikan päällä toimistolla ja sitten siirtyisin varovasti videovälitteiseen työskentelyyn, jos saan puhuttua asiakkaan ympäri ja siihen suostumaan. Nyt muutaman vuoden jälkeen tuo ajatus lähinnä huvittaa. En näe enää mitään syytä edes siihen yhteen ”perinteiseen” tapaamiseen, vaan työskentelyn voi ihan yhtä hyvin aloittaa suoraan videovälitteisesti. Nykyään todella myös pidän videovälitteisestä asiakastyöstä.
Valinnanvapaus asiakkaalla
En ajattele, että kaikki tapaamiset pitäisi väkisin siirtää videovälitteisiksi. En todellakaan. Minusta ihmisille on hyvä tarjota vaihtoehtoja ja laajentaa palvelutarjotinta niin, että jokainen löytää itselleen sopivan tavan tulla autetuksi ja tuetuksi elämäntilanteen niin vaatiessa. Uskon tai ainakin toivon, että jo aika nopeasti lähitulevaisuudessa Lyömättömän Linjan ja Miessakkien työn piirissä olevat miehet tapaavat meitä työntekijöitä välillä asiakashuoneissa ja välillä videovälitteisesti face to face, mies to mies!
Juha-Pekka Tams
Lyömätön Linja, Kuopio
Miessakit ry
