Helsingin saunasakin saunominen 15.10. vaati vetäjiltä Juhalta ja Timolta tavallista enemmän ponnisteluja. Yritykset päästä Merikasarmin saunaan tai saunomaan jäänmurtajalle eivät onnistuneet. Molemmat olivat saatavissa vain sidosryhmille. Näin ollen jouduimme aika nopealla aikataululla valitsemaan Hermannin saunan.
Tämä Hämeentien varressa 1950-luvun kerrostalon kellarissa sijaitseva sauna olikin hyvin positiivinen kokemus koko seitsemän miehen joukkomme mielestä. Paikan omistaja Mika suhtautui tuloomme myönteisesti ja tarjosi neuvottelutilan ilmaiseksi käyttöömme.
Siellä käyty alkuillan keskustelu kertoi, että alamme hyvin tuntea toisiamme. Pohdimme Miessakkien tunnettavuuden kysymystä, ja siihen liittyen yhdistyksen markkinoinnin hankaluutta. Kun Miessakeista monelle on tutuinta Lyömätön Linja toiminta, siis väkivaltaisesti käyttäytyneet miehet, niin koko yhdistyksen toiminta kuvitellaan rajoittuvan tähän. Siitä aiheesta olikin helppo päästä Väkivaltaa kokeneisiin miehiin. Ajatus että vain miehet ovat parisuhteessa väkivaltaisia, sai erään paikallaolijoista kertomaan väkivallan uhrina olemisesta. Myös rikossovittelussa mukana oleva kertoi pariskunnista, joissa molemmat tai vain mies olivat kokeneet väkivaltaa. Asian taustana nähtiin omat lapsuuden kokemukset vanhempien väkivallasta.
Toiseksi laajemmaksi aiheeksi nousi useammassakin suvussa tavattu vaikenemisen kulttuuri. Suvussa ei koskaan puhuttu esimerkiksi kansalaissodassa 1918 ”väärällä puolella” olleista, jopa heidän sukulaisuutensakin oli kiistetty. Aivan vastaavaan aihepiiriin olivat kuuluneet avioliiton ulkopuoliset suhteet tai aviottomat lapset. Kaikki nämä tiedettiin, mutta vaiettiin. Näistäkin asioista oli saunojilla omakohtaisia kokemuksia.
Jo saunan pukuhuone oli vanhaa 1950-luvun perinteitä kunnioittava. Iso jykevä pöytä ja penkit sekä kaapit seinustoilla saivat kehuja. Jopa pöydällä olevat vanhat sarjakuvalehdet olivat aitoja 1950-luvulta. Mika pystyi myymään saunojille erilaisia pieniä ruoka-annoksia, niistä maistuivat erityisesti makkarapitoiset, mahtavaa sinappivalikoimaa unohtamatta.
Vaikka löylyhuone oli kapea ja pitkänomainen mahduimme sinne kaikki ja muutama muu paikallaolija. Ja seuranamme oli miesjoukkoamme täydentävä saunakoira Milo. Löylyjä pidettiin erinomaisina, pehmeinä ja miellyttävinä.
Illan loppupuolella jäimme me Saunasakkilaiset kuuntelemaan Mikan kertomuksia saunan vaiheista ja hänen työstään paikan tunnettavuuden edistämiseksi. Sitä oli ilo kuulla ja saatoimme todeta olevamme todellisen pienyrittäjän, itsensä työllistävän, vieraana. Seurustelu olisi varmaan jatkunut pidempäänkin, jollei sulkemisaika kello 21 olisi ollut jo käsillä. Tyytyväisin mielin jätimme saunan, Mikan ja Milon. Tyytyväisyyttä lisäsi vielä Suomen 3 – 0 voitto Armeniasta jalkapallon EM karsinnoissa, ottelukin päättyi sopivasti 21 maissa. Sekä pois lähtiessä että ryhmän WhattsApp keskusteluissa todettiin, että tänne tullaan uudestaankin. Eräs joukkoomme kuuluvista oli jo tulossa Hermanniin erään muun saunojaryhmän kanssa.
Kirjoittaja: Timo Marsio
