Hyvällä isällä on aikaa lapsilleen. Hyvä isä on turvallinen ja rehellinen. Hän tekee yhteistyötä puolisonsa kanssa. Suojelee perhettään, panostaa lasten arkeen, mutta ottaa myös itselleen aikaa. Hyvä isä pitää kunnostaan huolta, mutta sekä miesten että naisten mielestä kahdenkeskinen aika puolison kanssa on isälle vielä tärkeämpää.
Miessakit järjesti Hyvä isä -kyselyn, johon vastasi 161 miestä, 109 naista ja 8 henkilöä, jotka eivät määritelleet itseään miehiksi tai naisiksi. Vastaajista valtaosa oli 30-49-vuotiaita, lapsiperhearkea eläviä ihmisiä. Kyselyssä he vastasivat asteikolla 0-100 erilaisiin hyvää isyyttä koskeviin väitteisiin. Lisäksi he kertoivat avoimissa vastauksissa vuolaasti ajatuksistaan.
Vastauksissa korostui hyvä, arvattava miehuus, eikä sukupuolten välillä ollut vastauksissa suuria eroja. Miesten vastauksissa korostuivat lapsen kanssa neuvolassa ja hammaslääkärissä käyminen (7,2 naisia korkeampi arvio), perhevapaiden pitämisen merkitys (6,7 korkeampi arvio) sekä taloudellisen turvan tuominen (5,6 korkeampi arvio).
Miesten vastaukset ovat linjassa aiempien miesten ajankäyttöä koskevien tutkimusten kanssa. Miesten kasvatusvastuun otto ja ajankäyttö lasten kanssa ovat olleet vahvistumassa ajankäyttötutkimuksissa pitkään. Nämä jo toteutuneet muutokset suomalaisessa arjessa näkyvät luonnollisesti myös miesten arvonannossa osana hyvää isyyttä.
Naisten vastauksissa korostuivat hyvän isän kyky elää kuin opettaa (6,0 miehiä korkeampi arvio) ja kyky myöntää virheensä (4,7 korkeampi arvio). Nämä ovat ominaisuuksia, jotka vaikuttavat keskeisesti kykyyn olla niin hyvä isä kuin toista huomioiva puolisokin.
Sanallisissa vastauksissa vastaajat kertoivat käytännön isyyden ja ihanteiden kohtaamisesta. Vaikka tarinat kertovat hyvinkin erilaisista elämäntilanteista ja ihanteista, niissä toistuvat arjen mahdollisuus ja muutamat henkiset perusominaisuudet: oikeasti lapsille ja puolisolle paikalla oleminen, luotettavuus ja lapsen luonteen mukaisesti tämän kanssa oleminen. Isyys kuvattiin mukana kulkemisena, jossa mies itsekin muuttuu. Kuten eräs vastaaja muotoili: ”Ei ole olemassa yhtä tapaa olla. Tärkeintä on löytää rohkeus olla itsensä kaltainen isä – kasvamista se on lasten rinnalla, omaa isyyttä kohti.”
Kaikkien vastaajien keskuudessa vähimmälle arvostuksella jäivät isän kurinpito ja taloudellisen turvan tuominen. Vähiten näitä ominaisuuksia arvostivat nuoret vastaajat. Isyys ei enää määrity pelkkänä rahan tuomisena perheeseen ja lasten kurissa pitämisenä, vaan yhä vahvemmin lasten kasvattamisena ja osallisuutena heidän elämäänsä. Tällainen osallistuva isyys on aiempaa monipuolisempaa ja toivon mukaan rikkaampaa, mutta myös laittaa nykyisät tilanteeseen, jossa he joutuvat miettimään isyyttään vailla suoria esikuvia. Kuten eräs vastaaja toteaa: ”Nykyajan isyys tuntuu olevan toisenlaista kuin ennen ja voi olla vaikeaa ottaa mallia omasta isästään tai isovanhemmista. Jokaisen olisi syytä miettiä vanhemmuuttaan ja isyyttään omalla kohdallaan.”
Saamiemme vastauksien lukemisen myötä on helppo uskoa isien nykyään olevan tähän niin valmiita kuin kykeneviäkin. Hienoa tulevaa isänpäivää!
Joonas Kekkonen, kehittämis- ja koulutuspäällikkö
Miessakit ry
