Helsingin Saunasakki kävi saunomassa tällä viikolla Yrjönkadun uimahallissa.
Vuonna 1928 käyttöön vihityn Yrjönkadun uimahallin tunnetuin käyttäjä oli marsalkka Mannerheim, hän kävi hallissa joka keskiviikko. Me eli Helsingin Saunasakki myöhästyimme muutamalla kymmenellä vuodella, ja päiväkin oli väärä eli tiistai. Mannerheimiin tutustuimme kuitenkin tavallaan, olimme saaneet käyttöömme Mannerheim sviitin, upean paneloidun huoneen, jonka seinää marskin kuva somisti. Sinne yhdeksän miehen ryhmämme sopi ja pöytätilakaan ei loppunut tarjoiluilta kesken.
Tilaisuutemme voisi parhaiten kuvata kiitoksilla. Ensimmäiset niistä menee hallin tiimiesimiehelle Marialle. Paikan varaaminen ja yksityiskohdista sopiminen vaati aika monta sähköpostia ja muutaman soiton, mutta lähinnä varaajan eli tämän plogin kirjoittajan huonon ymmärryksen vuoksi. Maria lupasi käyttöömme kokoushuoneen alkupalaveriamme varten.
Seuraavat kiitokset saa hallin henkilökunta, joukkomme saapuminen oli kaikkien tiedossa. Ystävällinen vastaanotto alkoi jo kassalla. Koko henkilökunnan suhtautuminen oli koko ajan mutkattoman ystävällistä, kaikessa oltiin valmiita opastamaan ja auttamaan. Jopa viime hetkellä ennen sulkemista lähdettiin hukkaajan kanssa hakemaan kadonnutta kaulaliinaa.
Kolmannen kiitoksen, ilman sijajärjestystä, saavat Cafe Yrjön henkilökunta ja tarjoilut. Oli lähes marsalkkamaista palvelua saada sviittiin juomia ja syötävää. Juomapuolen suosikiksi tuli Vakka Suomen Panimon savuolut, maistamisen arvoinen muillekin. Meiltä käytiin sopivin väliajoin kysymässä, mitä tarvitsemme. Naispuolisen tarjoiluhenkilökunnan käytös niin sviitissä kuin saunan muissakin tiloissa oli aina korrektia. Meiltä miehiltä, kun tahtoi välillä unohtua intiimisuojaus kokonaan alastomuuteen perustuvassa uimahallin tiloissa. Iloisen ystävällinen palvelu ulottui loppulaskuun saakka, jossa niin tarjoilija kuin miessakkilaiset selvisivät ilman ylimääräisiä tappioita.
Käyntikertamme aluksi olimme saaneet hallin kokoustilan käyttöömme. Tällä kertaa keskityimme loppusyksyn tapaamiskertojen paikkojen päättämiseen. Pienen säädön ja puhelinsoittojen jälkeen nekin saatiin paikalleen. Tulokset ovat nähtävissä Helsingin Saunasakin sivuilla.
Tulevan kevään päivätkin saatiin päätettyä ja hahmoteltua käyntipaikkoja. Kun on mahdotonta löytää uusia kohtuuhintaisia saunoja niin erittäin yksimielisesti sovimme, missä keväällä käydään uudestaan. Selviteltävää ja aikataulun tarkentamista vielä on, mutta onhan kevätkauden aloituskertaankin vielä aikaa.
Hallin tilat ovat suorastaan upeat ja klassista kylpylää muistuttava uimahalli mahtava kokemus. Onneksemme saimme saunoa toisen kerroksen monipuolisissa tiloissa. Olikohan siihenkin ystävällisellä hallin henkilökunnalla osuutensa? Kerroksessa on kolme saunaa: puulämmitteinen, infrapuna ja höyrysauna. Perinteistä saunakulttuuria harrastavina keskityimme puulämmitteiseen. Kukaan ei tainnut muissa edes käydä. Olikohan saunan lämmitys ollut aavistuksen vähäistä vai koko päivän käyttö suurta, joka tapauksessa löylyt olivat miedohkot. Erityisesti piippuhyllyn peränurkkaan joutunut hakeutui muualle lämpöön. Kauhalla löylyn heittäjä sai tenniskyynärpään tai ainakin hien vain heittämisestä. Kun heittäjä alkoi käyttää noin neljännesämpärillistä kerralla, saatiin pitkään viipyilevä lämpö.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin Yrjönkadun uimahallin sauna sai joukon uusia ystäviä. Jopa muutamasta aiemminkin käyneestä, tosin joskus vuosikymmeniä sitten. Käynti osoittautui miesten viikon arvoiseksi jo miehiin ja alastomuuteen perustuvan kulttuurinsa vuoksi. Hyvällä mielellä poistuimme, monen ehtiessä kotiin katsomaan elokuvaa Miehiä ja poikia ja sitä seurannutta keskustelua. Ketään ei edes pidätetty välittömästi kuten kävi Risto Rytille, hänet pidätettiin kun hän poistui hallista sotasyyllisyysoikeudenkäynnin takia.
Timo Marsio
