Kulosaaren Kartanon saunaan tämä Saunasakki pistäytyi taas kerran. Viime syyskuussa tallustelimme vesisateessa metrolta kartanolle, nyt sää oli suosiollisempi ja tarjosi pikkupakkasta. Mikä on ollut tänä talvena harvinaista herkkua.
Kulosaaren Kartano sijaitsee Herttoniemen siirtolapuutarhan ja Kivinokan kainalossa Naurissalmen rannalla, ei oikeastaan nykyisessä Kulosaaressa lainkaan. Herttoniemen ja Kulosaaren metroasemilta on kummastakin alun toistakymmentä minuuttia kävelymatkaa, joten on makuasia, kummasta kävelee. Omalla autolla pääsee toki miltei kartanon ja saunan nurkalle.
On tuo metro kätevä. Tiesittekö muuten, että Kulosaareen pääsi ennen metroa raitiovaunulla? Brändö Spårvägsaktiebolag kuljetti Sörnäisten apteekilta aina täyden tunnin ja puolen tunnin aikaan, Kulosaaresta palattiin takaisin apteekin nurkalle 15 yli ja 15 vaille tasatunnin. Lauttamatka Sörnäisten salmen yli vei viitisen minuuttia. Spåra matkustajineen siirrettiin lautalla Kulosaareen vuoteen 1919, kunnes valmistui puusilta. Liikennöinti loppui vuonna 1951.
Alkoiko tuosta metron suunnittelu? 1950-luvun suunnitelmissa Helsingin metrossa olisi ollut toistasataa asemaa ja sen piti ulottua joka puolelle naapurikuntiin. Munkkivuoren ostoskeskuksen alle on valmiiksi louhittu metroasema, sen lippuhallissa on nyt Alko. Kaikenlaista ehtii juttelemaan saunalle kävellessä.
Kulosaaren kartanon sauna on tilava ja viihtyisä. Tuli rätisee takassa ja porukkaa mahtuisi pukuhuoneen ison pöydän ääreen varmaan kolmisenkymmentä. Meitä on tällä kertaa seitsemän. Kaikki mahdumme samanaikaisesti lauteille, jotka on rakennettu ainakin kymmenen ahteria vetäviksi. Suihkuja on neljä.
Löylyhuoneen sähkökiuas herätti taas keskustelua. Kiuaskivien tärkein ominaisuus on määrä ja tässä niitä näyttäisi olevan riittävästi. Kivet ovat pyöreitä, oliviinidiabaasia. Pyöristetyn oliviinidiabaasin väitetään antavan parhaat löylyt puukiukaassa, mutta tiedä häntä. Mistä ne kivet tietävät millä ne on lämmitetty? Kiuas on saanut itseään suuremman tilan löylyhuoneeseen muuratussa nurkassa. Olisiko tuossa ollutkin ennen puukiuas? Ilma vaihtuu saunassa hyvin, mutta löylykin on lyhyt. Vettä kun jaksaa kauhoa kiukaalle, niin kyllä täällä viihtyy. Ilman löylynheittoa saunailma tuntuu kuivuvan nopeasti.
Kiukaan ylle on rakennettu makkaranpaistolaite, peltilevy ja koukut. Siinä saunamakkarat lämpiävät verkkaisesti ja ovat maukkaita. Eivät pala, vaikka unohtuisivat pidemmäksikin aikaa. Verkkainen on sauna muutenkin. Pari tuntia hurahtaa liian nopeasti, pitäisikö seuraavaan kertaan varata pidempi aika?
Teksti: Pekka Kirjavainen
Kuva: Ilkka Mäkelä
