Teksti: Pekka Kirjavainen
Kuvat: Juha Liukkonen
Yleiset väensaunat tuntuvat pääkaupunkiseudulla yleensäkin keräävän palkkalistoilleen hyväntuulisia työntekijöitä, mutta Yrjönkadun uimahallin asiakaspalvelu on omaa luokkaansa. Kävimme toistamiseen Yrjönkadulla saunomassa ja vahva epäily on, että tämäkään kerta ei jäänyt viimeiseksi.
Yrjönkadun uimahalli on Suomen vanhin, otettu käyttöön 1920-luvulla, korjattu 1990-luvulla alkuperäiseen loistoonsa ja samalla suojeltu. Yrjönkadun Forumin puoleisessa päässä se on melko huomaamaton. Yrjönkatua uimahalli anastaa vain muutaman metrin pätkän.
Portista päästään hämärälle, karulle ja kiviselle sisäpihalle, jonka toisessa päässä häämöttää puuovi. Geometrisesti koristellusta ovesta tullaan matalaan lippuaulaan. Tummaksi petsattu puinen myyntikoju anastaa puolet aulasta. Asiakkaita on paljon ja lisää tulee tasaisena virtana. Miehet istuvat penkeillä ja tungeksivat ostamaan lippua. Täällä on siis eri kylpypäivät naisille ja miehille. Moni asiakas pyrkii kakkoskerrokseen, mutta saa kuulla joutuvansa odottamaan. Nyt on täyttä, ehkä puolen tunnin päästä.
Mekin olemme varautuneet odottelemaan. Kuten edellisellä kerralla jälleen nähdään henkilökunnan ystävällisyys ja joustavuus asiakkaiden tarpeiden täyttämiseen. Hieman kärsivällisyyttä ja kohta meitä jo ohjataan toiseen kerrokseen. Odotusaika jäi lyhyeksi. Ystävällisellä ja hyväntuulisella opastuksella pääsemme kaikkeen toivomaamme ja saamme enemmäkin. Korsumaista Marskin kabinettia ei ollut varattuna, joten se on nyt käytössämme. Tilaussaunakin on vapaa, sinne siis.
Kakkoskerroksen tilaussauna on sähkösauna, kiukaana toimii samanlainen Pilari-Iki kuin Hermannin saunassa. Lauteille mahtuu hyvin kymmenkunta äijää. Puolitoista metriä korkean Iki-kiukaan kivimäärä riittää pehmeisiin löylyihin. Sähkövastuksilla lämpiävän kivipilarin takana on vielä vanha mustanpuhuva puulämmitteinen huoneen korkuinen kiuas, mutta ei lämpiä enää. Samanlainen kiuasjätti on vielä toiminnassa tämän kakkoskerroksen vielä käytössä olevassa puulämmitteisessä saunassa.
Sähkösaunan seinäkoristeena pysynyt kiuasjätti lienee alkuperäinen, Yrjönkadun puulla lämpiävän saunan kiuas ei enää ole. Vuonna 2013 syttyi puusaunan hormissa hormipalo, joka sulki saunan pitkäksi aikaa. Väliaikaisen sähkökiukaan asentamisen jälkeen alkoi keskustelu puusaunan hiukkaspäästöistä. Ympäristökeskukselle tehtiin valituksia savuhaitoista. Puulämmitteisyyttä vaadittiin pois Helsingin keskustan ilmanlaadun pelastamiseksi.
Kiuas sai kuitenkin synninpäästön ja rakennettiin uudelleen. Kiviä on nyt
entistä enemmän. Lämmitettäessä puut palavat entiseen tapaan, mutta alhaalta
tuleva ilma ohjataan ylemmäs polttamaan ympäristökeskuksen hampaisiin joutuneet
savukaasut puhtaiksi. Kiukaan lämmittämiseen kuluu kuusi pesällistä koivuhalkoja.
Kolmen tunnin lämmityksen jälkeen kivet hehkuvat ja sauna saa tekeytyä
kylpijöitä varten. Nyt Forumin korttelin katolle piipusta aamupäivän
saunanlämmityksessä nouseva savu on alusta lähtien mieto ja mökkisaunamaisen
pehmeä.
Saunan lauteet ovat ovelta katsottuna oikealla ja jatkuvat pitkänomaisen löylyhuoneen päästä päähän. Lähes kolme metriä korkea kiuas on löylyhuoneen perällä. Koska tulipesä on alla nousee kivitila melko korkealle ja lauteet ovat löylyluukkuun nähden matalat. Eipä tämän muuttamiseen ole mahdollisuutta, lauteita ei mahdu korottamaan, eikä kiviäkään saa saa alemmaksi. Tilan ehdoilla mennään. Museoviraston suojelussa. Kiviä on kuitenkin puolitoista tonnia, joten lämpöä pitäisi riittää.
Löylyä heitetään kiukaan etuseinän luukusta. Vähän tämä tuntuu hankalalta, etenkin kun löylynheittoon on valikoitunut kovin pieni lyhytvartinen kauha. Tämän kokoisia tehtiin joskus koulussa käsityötunnilla, kun kuparin pakottamista opeteltiin. Vettä saa viskoa urakalla, mutta löylyt ovat laimeat. Etummaiset kivet eivät puhu mitään, vasta kun heiton saa osumaan takaseinän lähelle kuuluu jotain sähähdyksen tapaista. Epäilen, että kiukaalle on tänään heitelty vettä ämpärikaupalla, koska ei ole viitsitty käyttää liian pientä kauhaa. Pitkävartinen ja riittävän iso löylykauha saattaisi antaa kestävämmät löylyt. Sellainen, jolla pääsee valamaan vettä koko kivitilaan.
Löytyipä siis täältäkin jotain moitittavaakin. Pikkujuttu kaiken tämän positiivisen kokemuksen rinnalla. Yrjönkadun uimalasta on arveltu, että onko tämä enemmän uimahalli vai kylpylä. Minusta tätä voisi ajatella laajennettuna saunana. Saunassa ja löylyssä ollaan alasti. Sitten kietoudutaan talon tarjoamaan kylpytakkiin ja ollaan alasti uima-altaassa. Uimahousujakin saa täällä käyttää, mutta harvalla sellaiset ovat. Altaassa uidessa näkee toisen kerroksen parvea kiertävän käytävän ja pöydät, mutta ei enää taaempana olevia pukeutumishyttejä, jotka myös lepohytteinä toimivat.
Alakerta on Yrjönkadulla aina ollut rahvaan puoli. Herrasväki on päässyt vetäytymään omaan rauhaansa yläkerrokseen, josta se on voinut tarkkailla tapahtumia. Toimii vieläkin, kannattaa ostaa lippu kakkoskerrokseen, kun siellä vain tilaa on. Saunoissa yleensäkin kiire pyyhkiytyy pois, täällä tuo tapahtuu juhlavasti. Helsingissä ei ole liikaa paikkoja, joissa aika ikään kuin pysähtyy. Yrjönkadun uimahallin kakkoskerros on yksi sellainen.
