Hei. Olen Roope Karjalainen, 53-vuotias vantaalaismies. Aloitin joulukuussa Miessakeissa Lyömättömän Linjan väkivaltatyöntekijänä. Olen Pieksämäen Diakoniaopistosta viime vuosituhannelta valmistunut sosionomi. Tulin tänne opintovapaalta edellisestä työstäni Vantaan turvakotiyhdistyksestä. Saadakseni koottua avoimessa yliopistossa suorittamiani psykologian aineopintoja tutkinnoksi, teen Lapin yliopistossa hallintotieteen opintoja johtamisen psykologiasta.
Turva on sanana liittynyt kaikkiin tähänastisiin työpaikkoihini. Valmistuttuani Pieksämäeltä tein sijaisuuksia Lahden perusturvakeskuksessa. Sieltä lähdin töihin Mikkeliin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen. Mikkelistä tulin ohjaajaksi Vantaan turvakotiin. Turvakotiyhdistyksessä työskentelin 26 vuotta väkivaltatyön eri tehtävissä, mm. Jussi-työntekijänä. Vuosituhannen alussa suunnittelin Ensi- ja turvakotien liiton Nettiturvakodin toimintaa ja vastasin verkkopalvelusta kymmenkunta vuotta. Jossain vaiheessa laskin jo leikkiä löytäväni itseni seuraavaksi vakuutusyhtiö Turvan asiakaspalvelusta tai Securitakselta, mutta työpaikkanani on nyt Lyömätön Linja Annankadulla. Hyvä niin, on mukava liittyä joukkoonne.
Työajan ulkopuolella aikani kuluu erilaisessa pikkupuuhastelussa ja nikkaroinnissa. On mukava nähdä kättensä työn tuloksia. Olen 21-vuotiaan nuoren miehen isä ja vanhemmuudelle se tarkoittaa sitä, että voin vain toivoa parasta ja antaa neuvoja kysyttäessä. Musiikilla on oma osuutensa vapaa-ajassani. Yksi ilta viikosta on omistettu kellaribändi-touhuille ja käyn soittelemassa rumpuja 1950-70 -luvun Rock’n rollia ja suomirockin klassikoita soittavassa Dirty Something -yhtyeessä.
Roope Karjalainen
Teksti julkaistu myös URHO-lehden nrossa 1/2020
