Kykenemättömyys käsitellä stressiä on yksi syy väkivallalle. Pelkkien uutisten lukeminen koronaepidemian aikaan voi lisätä stressiä. Vaikka pyrkisi välttämään jatkuvaa uutisvirtaa, terveyteen ja talouteen liittyvä epävarmuus on monilla lisääntynyt. Samalla rajoitukset, lomautukset ja etätyö ovat vähentäneet kodin ulkopuolelta saamaamme sosiaalista tukea. Miten tilanne sitten näkyy väkivaltatilastoissa ja auttavien tahojen kokemuksissa?
Vakavat väkivallan teot kasvussa
Henkirikosten yritykset ja törkeät pahoinpitelyt ovat koronakriisin aikaan lisääntyneet (https://yle.fi/uutiset/3-11492934). Selitys selkeälle kasvulle voi olla heikoimmassa asemassa olevien marginaaliryhmien, esimerkiksi päihde- ja kriminaalitaustaisten putoamisessa tukipalveluiden ulkopuolelle (https://www.krits.fi/2020/08/miten-kay-marginaaliryhmien/). Vakavimmissa väkivallan muodoissa nämä ryhmät ovat yliedustettuina niin kokijoissa kuin tekijöissäkin.
Suomessa vakava väkivalta on vahvasti alkoholi- ja päihdesidonnaista, miesten keskinäistä välienselvittelyä. Yleinen kiinnostus tutkia ja vähentää kodin ulkopuolella tapahtuvaa väkivaltaa näyttäisi olevan vähäistä. Esimerkiksi suurin osa väkivaltaa vähentämään pyrkivistä kampanjoista keskittyy perheväkivaltaan. Miessakit ry:n laaja raportti katuväkivallasta julkaistaan 15.10.2020. Raportissa ääneen pääsee yli 2000 väkivaltaa kodin ulkopuolella kokenutta miestä.
Poliisilla vähemmän tehtäviä perheväkivallan vuoksi
Samaan aikaan poliisin tietoon tulleet perheväkivaltatapaukset ovat selvästi vähentyneet. Suurin osa lievemmistä väkivallanteoista jää normaalioloissakin virallisten tilastojen ulkopuolelle. Häpeä ja pelko ovat tehokkaita vaientimia. Varsinkin lapsiin kohdistuvassa väkivallassa ilmoitus tulee usein kodin ulkopuoliselta henkilöltä, esimerkiksi koulun henkilökunnalta. Voi siis olla, että entistä useampi kriisiperhe on jäänyt omilleen.
Poliisin tilastoja tukevat myös turvakotien vähentyneet asiakasmäärät, sekä vähentyneet yhteydenotot pari- ja perheväkivallan uhreille apua tarjoaviin tahoihin. Samalla median haastattelemat ammattilaiset ovat laajassa rintamassa sitä mieltä, että vastoin tilastoja ja asiakasyhteydenottoja perheväkivalta on Suomessa lisääntynyt. Koronan suurin terveysvaikutus tulee kuitenkin psykiatri Antti Jussi-Ämmälän mukaan siitä, miten reagoimme epidemiaan (https://yle.fi/uutiset/3-11499787).
Voisiko kriisi lähentää perheitä
Pessimistisen ihmiskuvan ylläpitämisen sijaan voi siis kokeilla jotain muuta. Mitä jos kriisi onkin parantanut perheiden me-henkeä sekä yhteenkuuluvuutta ja vähentänyt väkivaltaa? Yhteinen vihollinen on aiemminkin saanut ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen. Kriisi on mahdollisuus muutokselle, usein myös parempaan.
Annan näkökulmani tueksi koronan mukanaan tuoman arkisen positiivisen muutoksen. Perheen parissa vietetty aika on pakon edessä lisääntynyt. Normaalioloissa yhteinen aika lapsiperheissä on usein kortilla. Harvoihin yhteisiin hetkiin kasaantuu suuria odotuksia ja paineita. Odotukset ja mielessä luomamme oletukset päättyvät toisinaan pettymykseen. Unelmien perheloma tai parisuhdeviikonloppu räjähtääkin silmille väkivaltaisena käytöksenä.
Annan toisen esimerkin. Vastoin uutisten esiin nostamaa kuvaa, kriisitilanteet eivät läheskään aina tuo esiin ihmisten huonoimpia puolia. Delawaren suuronnettomuuksien tutkimuskeskuksen liki seitsemänsataa kenttätutkimusta vuoden 1963 jälkeen osoittaa, että kriisitilanteissa ei useimmiten puhkea laajaa paniikkia ja kaaosta. Päinvastoin; väkivalta, murhat ja ryöstöt vähenevät. (Hyvän Historia, Rutger Bregman 2020)
Usko positiiviseen vähentää väkivaltaa
Uutiset elävät väkivallasta. Toivomme hyvää, mutta onnelliset tarinat eivät kiinnosta tai myy. Tästä samasta syystä voi olla, että niin uutisissa kuin väkivaltatutkimuksista eniten palstatilaa saavat karuimmat aineistot. Vaikka Delawaren tutkimus ei päde koronan aikana Suomessa lisääntyneen katuväkivallan osalta, elämme väkivallan osalta historiallisen turvallista aikaa.
Miksi silti ammattilaisetkin katsovat meneillään olevaa kriisiä vain pessimismin kautta? Tukeudummeko liikaa median luomaan kuvaan, jossa ihmiset muuttuvat kriisin keskellä eläimellisiksi raivopäiksi. Väkivalta on kaikille osapuolille niin negatiivinen asia, ettei pessimismiin kannata takertua silloin, kun jotain positiivista on näköpiirissä. Siitä syystä pidä positiiviset lasit nenällä lukiessasi perheväkivallan vähentyneen.
Kukaan ei tiedä miten koronakriisi lopulta vaikuttaa. Vaikka luomani positiivinen oletus menisi metsään, ihmisissä olevaan hyvään uskominen tuottaa paremman lopputuloksen kuin kauhukuvien maalaaminen. Siihen saakka, kunnes tilanne lopulta selviää, positiivinen asenne jättää ammattilaisille enemmän resursseja auttaa todellisessa hädässä olevia. Usko positiiviseen luo toivoa myös perheväkivallan kokijoille kuin tekijöillekin. Kriisi on mahdollisuus positiiviseen muutokseen.
Jussi Pekkola
väkivaltatyöntekijä
Väkivaltaa Kokeneet Miehet | Miessakit ry
