Julkista perheväkivaltakeskustelua seuratessani usein ihmettelen, puhutaanko tässä lainkaan siitä samasta lähisuhdeväkivallasta, jonka parissa työskentelen. Yksi eroa selittävä tekijä on, että työskentelen niiden miesten kanssa, jotka ovat ymmärtäneet toimineensa väärin, hakeneet apua itselleen ja haluavat muuttaa omaa käyttäytymistään.
Väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla vaikuttavista tekijöistä ei juurikaan keskustella. Näyttää siltä, että vastaus kysymykseen – Miksi joku lyö? – olisi jo tiedossa. Ajatusmalli, jolla perheväkivaltaa selitetään, on yhteydessä väkivaltaisen käyttäytymisen hoitamisessa suosittuihin käytäntöihin.
Reaktiivinen väkivalta on impulsiivista tiettyyn tilanteeseen tai tapahtumaan liittyvää toimintaa. Siihen voi liittyä sosiaalisten tilanteiden tulkitsemisen vaikeutta, jolloin toisen käytös koetaan todellisuutta uhkaavammaksi tai hyökkäävämmäksi. Taustalla voi olla myös tekijän omia uhrikokemuksia väkivallasta. Väkivaltaa tehdään kiihtyneen suuttumuksen vallassa ja väkivalta voi olla tekijälleen sietämättömän tunnetilan purkamista. Reaktiivisen väkivallan hoidossa korostuvat taidot säädellä omia tunteita, kyky toimia vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa ja väkivallan tekijän elämänhistoriaan liittyvien väkivallalle altistavien kokemusten käsitteleminen. Tätä on keskeinen osa työstämme Miessakit ry:n Lyömättömässä Linjassa.
Proaktiivinen väkivalta puolestaan on päämäärähakuista, tunteetonta, kylmää ja laskelmoivaa toimintaa, joka on usein yhteydessä mallioppimiseen ja kokemukseen väkivallasta toimivana keinona saavuttaa haluamansa tavoite. Proaktiiviseen väkivaltaan voi liittyä käsityksiä miehisestä ylivallasta, naisvihasta, lasten fyysisen kurittamisen hyvyydestä ja omasta oikeudesta käyttää väkivaltaa. Proaktiivisen väkivallan hoidossa korostuvat asennekasvatus, poliisi, rikosilmoitus, lähestymiskielto ja vankila.
Jokaisella kohtaamallani miehellä on ollut oma henkilökohtainen taustansa ja ajattelutapansa tai väärien valintojen ketjunsa kohti väkivallantekoa. Kysymykseen – Miksi joku lyö? – ei siis voi ennalta tietää vastausta. Siksi myös väkivaltaisen käyttäytymisen lopettamiseen tähtäävien keinojen tulee vastata yksilöllisiin tarpeisiin.
Roope Karjalainen
Väkivaltatyöntekijä
Lyömätön Linja | Miessakit ry
