Yhteiskunnallinen arvokeskustelu vilisee tällä hetkellä hajottavia, ulkopuolelle sulkevia määreitä. Monet puhuvat ”tästä ajasta” oikeuttaen vain oman arvomaailmansa. Sanotaan, että ”tässä ajassa meidän tulee toimia näin” tai ”ei kai tässä ajassa enää toimita noin” tai ”tätä päivää on se, että…”. Näin toimittaessa toisinajattelijat suljetaan ulkopuolelle väärinajattelijoina.
Se, mikä nähdään oikeaksi arvoperustaksi ”tälle ajalle”, on sanojan näkemys asiasta. Vain omaan arvomaailmaan perustuvan ”oikeanlaisen tämän ajan” määritteleminen vahvistaa vastakkainasettelua. Tämä päivä on meidän kaikkien ja erilaiset tavat arvottaa asioita ovat pysyvästi läsnä. Ne on mahdollista saada mahtumaan samaan aikaan. Ei tarvitse olla samaa mieltä tullakseen toimeen.
On toki paradoksaalista, että kritisoimalla yhteen arvoperustaan pohjaavaa poissulkevuutta, esitän itse sen poissulkemista. Uskon kuitenkin olevan meille kaikille eniten hyväksi sen, että hyväksymme eri arvojen olemassaolon.
Arvoperustat ovat ihmisen ajatustyön kehittymiä ja siksi ne voivat olla yhtä aikaa ”tosia” ja ”epätosia”. Tieteenkin avulla vastakkaiset näkemykset ovat yhtä lailla perusteltavissa, koska kyse on ihmisten luomasta todellisuudesta. Esimerkiksi yhden mielestä sukupuolia on kaksi, toisen mielestä niitä on useita. Kummallakin näkemyksellä on laajat kannattajajoukkonsa, ja tulee olemaankin. On tärkeätä ymmärtää erilaisten näkemyserojen pysyvyys, sallia niiden olemassaolo, ja työskennellä sen eteen, että ryhmittymät voivat elää rauhanomaista rinnakkaiseloa.
Suomella on hyvä mahdollisuus kehittyä rakenteelliseksi ja siten vakaaksi moniarvoisuusyhteiskunnaksi. Demokratiamme on vielä melko aitoa, emmekä sulje toisinajattelevia päätöksenteon ulkopuolelle, kuten esimerkiksi Ruotsissa tehdään. Samalla globaalia länsimaista yhteiskuntajärjestystä ravistelee kasvava kahtiajako, joka pyrkii muovaamaan myös meitä. Vielä ennätämme torjua tämän varsin haitalliseksi monissa maissa äityneen kehityksen. Onnistuminen edellyttää maltillista ja hienotunteista johtajuutta, jota tällä hetkellä on vastapuolten kilpahuutelun lomassa haastava tehdä näkyväksi. Tarvittavaa johtajuutta on keskuudessamme olemassa, mutta se ei näy riittävästi osana yhteiskunnallista keskustelua.
Kahtiajakoa on ollut aiemminkin, mutta väkivallan ja pakottamisen keinoin päädyttiin useimmiten yhden arvopohjan valta-asemaan. Länsimaissa tämä traumatisoiva ratkaisumalli on onneksi enää harvemmin mahdollista. Tilalle on kuitenkin tullut edellä kuvattu uusi haaste, eli pysyvä arvojakautuminen. Hyvinvointi ja yhteiskuntarauha edellyttää, että oman arvomaailman vaalimisen lisäksi hyväksyy sen, että toisella tavalla ajattelevat ovat yhtä lailla arvokkaita kanssaihmisiä. Kaikkien eri tavalla ihmisyyttä arvottavien yhteinen arvo tulisi olla erilaisuuden olemassaolon kunnioitus.
Tomi Timperi
toiminnanjohtaja
Miessakit ry
Kirjoitus on julkaistu myös URHO-lehden nrossa 1-2021.
