Miessakit ry julkaisi alkuvuodesta 2021 kodin ulkopuolista väkivaltaa käsittelevän raportin Normaalia väkivaltaa. Aineistosta nousi esiin joukko, jolle fyysinen ja henkinen turpaan saanti oli elämän mittainen jatkumo. Vastaajista 17 prosenttia kertoi kokeneensa väkivaltaa useasti vuoden aikana. Heistä neljä prosenttia useammin kuin kerran kuukaudessa.
Miksi joku päätyy toistuvasti tilanteisiin, joissa väkivallan riski on kasvanut? Mikä saa palaamaan ihmisten luo, jotka alistavat ja nöyryyttävät? Ja miksi väkivalta tuntuu joskus oikeutetulta? Yksi selittävä tekijä on häpeäherkkyys ja tapa syyllistyä tai syytellä.
Häpeän tarkoitus
Häpeä syntyy torjunnan kokemuksesta. Kolmen kuukauden ikäiset vauvat tuntevat häpeää jäädessään vaille huomiota. Häpeän tunne siirtää huomiomme siihen mitä muut meistä ajattelevat. Huomion kiinnittäminen itseen auttaa mukauttamaan käyttäytymistä yhteisön normeihin. Häpeä auttaa arvioimaan sosiaalista ja moraalista kelpoisuuttamme. (Tiede 13/20, Häpeä haastaa minän)
Yhteenkuuluvuuden ollessa perustarve, haasteet häpeän käsittelyssä voivat aikaansaada perustavanlaatuisia ongelmia; yksinäisyyttä, välinpitämättömyyttä omaa tai muiden turvallisuutta kohtaan.
Häpeän tunne kuuluu minätietoisuustunteisiin, samoin syyllisyys. Siksi esimerkiksi syyllisyys, turha syyllistyminen tai muiden syyttely kytkeytyvät häpeäherkkyyteen.
Syyllinen on kytkin väkivaltaan itseä tai muita kohtaan
Häpeäherkkyyteen liittyy usein heikko itsetunto. Oman arvon sivuuttaminen saa häpeän heräämään silloinkin, kun tarvetta ei olisi. Perusteeton häpeä luo sisäistä sekaannusta ja piiskaa olon sietämättömäksi. Maanrakoon katoaminen tai jopa kuolema tuntuvat houkuttelevilta vaihtoehdoilta.
Niillä häpeäherkillä, joilla on itsetunnon kohdalla musta-aukko, kaltoinkohdeltuna olemisesta voi muodostua osa minuutta. Varsinkin jos yleissyyllinen löytyy automaattisesti itsestä. Jopa sadistisen väkivallan kohteena oleminen voi tuntua ansaitulta. ”Olen niin paska, ettei minulla ole mitään väliä.”
Häpeän käydessä sietämättömäksi, osa löytää syyllisen automaattisesti itsen ulkopuolelta. ”Koska sinä aiheutit mieleni sisäisen kaaoksen, saat kärsiä.” Valitettavan usein kärsijäksi joutuu täysin ulkopuolinen henkilö. Riittää, että kohde on jollain tavalla liitettävissä kaaokseen. Ihonväri tai sukupuoli ovat tässä kohtaa riittäviä perusteita oikeutetuksi koetulle väkivallalle.
Väkivallan toteuttaminen vaatii toki muutakin. Mielikuvamurhasta on pitkä matka tekoihin. Hallitsematon impulsiivisuus, empatiakyvyttömyys ja moraaliarvojen yhteensopimattomuus ympäristön kanssa lisäävät väkivaltaista käyttäytymistä. Vaikka koti ja koulu asettaisivat moraalisäännöt sopivalle taajuudelle, ne myös kovettuvat ja vääristyvät nopeasti. Näin käy esimerkiksi rajattomissa olosuhteissa kasvavien nuorten, tai vaikka kapea-alaisesti maailmaa tarkastelevien aikuisten kuplissa.
Tunteiden rehellinen tarkastelu vähentää väkivaltaa
Häpeä liittyy minäkuvaan ja syyllisyys siihen mitä tuli tehdyksi. Oman moraalin tai yhteisön sääntöjen vastainen toiminta herättää syyllisyyden tunteen. Tunteen avulla kykenemme välttämään virheitä tulevaisuudessa. Turha syyllistyminen taas lisää häpeää; kaikesta huolimatta olen vääränlainen.
Tästä syystä esimerkiksi kollektiivisen syyllisyyden ruokkiminen ei vähennä väkivaltaa. Toimiessaan sääntöjen mukaan ja kuullessaan silti olevansa syyllinen, syntyy sisäistä ristiriitaa. Häpeäherkissä sekaannus voi aikaansaada vihaa itseä tai muita kohtaan.
Turhasta kumpuava häpeä tai muiden syyttely vailla perusteita ei rakenna minää, sen enempää kuin yhteiskuntaa. Yleistykset ja yleissyyttäminen ovat merkittäviä tekijöitä rasismin ja nais- ja miesvihamielisyyden taustalla. Sama reagointitapa murentaa luottamusta sosiaaliviranomaisia, oikeusjärjestelmää ja poliisia kohtaan.
Tunteiden ollessa niskan päällä, virheiden havaitseminen ja toistamisen ehkäisy ei ole helppoa. Piinaavien tunteiden ylivalta voi synnyttää itseään ruokkivan kehän. Järjen sumentuessa kehän pyörteissä, väkivalta alkaa näyttäytyä oikeutetulta rangaistukselta tai ratkaisulta. Ja kas, olemme alkupisteessä. Koetussa väkivallassa, kaltoinkohtelussa ja sivuutetuksi tulemisessa. Noidankehään saa vauhtia totuuden vääristelystä ja syyttömiä syyttämällä. Toimivampi vaihtoehto väkivallan vähentämiseen olisi avoin ja rehellinen keskustelu. Niin oman mielen sisällä, kuin muiden kanssa.
Jussi Pekkola
Väkivaltatyöntekijä
Väkivaltaa Kokeneet Miehet
