Jo yli neljän vuoden ajan isät ja ammattilaiset ovat voineet soittaa Miessakkien ISÄluuriin. Lisääntyvässä määrin soitot ovat koskettaneet eron jälkeistä isyyttä.
Monet ISÄluuriin soittavat isät kokevat, että äidit hankaloittavat lapsen tapaamista. Voidaan puhua jopa vieraannuttamisesta. Koronaan vedoten on muun muassa kieltäydytty antamasta lasta isälle, vaikka on ollut isän tapaamisvuoro. On myös peruttu tapaamisia lapsen jaksamiseen, harrastuksiin ja omiin menoihin vedoten. Pahimmissa tapauksissa lähivanhempi on muuttanut toiselle paikkakunnalle isälle kertomatta. Se kertoo vanhemman kyvyttömyydestä huomioida toista vanhempaa ja lasta ja on kaiken lisäksi lainvastaista. Onneksi suurin osa vanhemmista haluaa, että suhde säilyy molempiin vanhempiin eron jälkeen.
”Tein lastensuojeluilmoituksen äidin aggressiivisesta käytöksestä. Sosiaalityöntekijät kävivät kerran meillä. Äiti muutti yllättäen lasten kanssa turvakotiin. Minunhan sinne olisi pitänyt mennä. Lasten tapaamisia rajoitettiin luonani ja minun piti suostua äidin toiveisiin. Minusta tuntui, että olin se pahantekijä”. – Isä 36 v.
”Äiti on mennyt turvakotiin”, saa kuulostamaan äidin olevan uhrin asemassa. Mies alkaa epäillä omaa käytöstään ja pelkää leimaantuvansa pahantekijäksi. Edelleen joskus turvakotia käytetään vanhemmuuden lyömäaseena toista vastaan. Turvakodin nimi kantaa raskaan historian vain naisten ja äitien turvatalona. Myös isien kannattaa hakeutua turvakotiin, jos tilanne sitä vaatii.
”Eikö minulla ole mitään oikeuksia lapseen?”, isät kysyvät usein. Pikemminkin lapsella on oikeus molempaan vanhempaan ja meillä vanhemmilla on vastuita ja velvollisuuksia lapsen suhteen. Lasta tulee tavata, jos aikoo kantaa vastuut ja velvollisuudet.
Osallistuvan isyyden merkitys lapsen hyvinvoinnissa on kiistaton. Oppiminen, tunteiden hallinta ja sosiaaliset taidot kehittyvät paremmin. Lapselle kehittyy vahva itsetunto ja empatiakyky sekä laajempi tunneskaala, hän oppii käsittelemään stressiä ja hänen kykynsä oppia uusia asioita paranee. Sanottakoon, että osallistuva isyys altistaa lapsen hyvälle kehitykselle.
Vaikka katkeruus, syyllisyys ja huonommuuden tunne valtaavat mielen, on isän läsnäolo lapselle tärkeää eron jälkeen. Pahinta on, jos isä luovuttaa tai kokee, ettei hänellä ole merkitystä lapselle ja siirtää vihansa eksästä lapseen. Isät myös usein haluavat, että lapsen suhde äitiin säilyisi hyvänä, mutta omaa merkitystä vähätellään. Keskustelujen tavoitteena onkin isien motivointi ja merkityksen tunnistaminen. Se hyvä, minkä on lapselle suonut, ei katoa eron jälkeisessä isyydessä, se muuttaa vain muotoaan. Varhainen huolenpito ja hoiva, jota on voinut toteuttaa isänä ennen eroa, on olemassa isän ja lapsen välisessä suhteessa myöhemminkin.
Eron jälkeinen isyys muistuttaa paljon alkavaa isyyttä. Perhevalmennuksen isävalmennuksessa käydään läpi tulevaa ja olevaa isyyttä. Eron jälkeisessä isyydessä joutuu miettimään, kuinka usein tapaan lasta ja miten järjestän elämääni lapsen ollessa luonani. Keskustelut isän kanssa auttavat jäsentämään tulevaa realistiselle tasolle. Vuoroviikkoasuminen tai viikonloppuisyys kerran vuodessa eivät ole aina realistisia vaihtoehtoja.
Lapsen toiveet ja tarpeet tulee huomioida. Vastuiden ja velvoitteiden kantaminen vaatii läsnäoloa lapsen kanssa. Isyydellä on iso merkitys lapselle.
Timo Tikka
erotyöntekijä, isätyöntekijä
Erosta Elossa & ISÄluuri | Miessakit ry
