Minulla on Erosta Elossa -ryhmien vetämisestä jo aikamoisen pitkä kokemus. Aloitin Tampereen ryhmien ohjaajana heti hankkeen alkaessa syksyllä 2007, ja siitä lähtien olen työskennellyt kahden kymmenen kertaa kokoontuvan eroryhmän kanssa vuosittain. Tästä huolimatta löysin itseni uuden edestä, kun alkoi olla selvää, että samassa huoneessa livenä kokoustavien ryhmien olisi pakko ottaa aikalisä pandemian toisen aallon edetessä. Koko Suomen siirryttyä säheltämään Teamsiin tai Zoomiin, tämä oli toki looginen askel myös Erosta Elossa -ryhmille.
Alussa oma suhtautumisesi tähän siirtymään oli epävarma ja hivenen skeptinen. Vuosien saatossa luottamukseni Erosta Elossa -hankkeen eroryhmien mahdollistaman vertaistuen parantavaan voimaan oli vain kasvanut. Olisivatko verkkovälitteiset eroryhmät laimentamassa eheyttävän ryhmäkokemuksen pelkäksi jutusteluksi, syvällisestikin eheyttävän työskentelyn sijaan?
Päädyin kuitenkin siihen, että todennäköisesti yhdessä elämänsä vaikeimmista paikoista kamppailevien miesten olisi hyvä saada hyväksi havaitun ryhmätyöskentelymallin kautta apua, vaikka sitä ei voisikaan antaa optimaalisissa olosuhteissa. Päätin siis ottaa haasteen vastaan ja lähteä ohjaamaan ensimmäistä verkkovälitteistä eroryhmääni – ja yllätyin.
Kokemus ryhmätyöskentelystä ei sitten perustaltaan valtavasti eronnutkaan perinteisistä kasvokkain tapahtuvista tapaamisista. Tuttua oli se, että kun osallistujilla oli vihdoin mahdollisuus jakaa kokemuksiaan ja kipuaan vapaasti samassa tilanteessa olevien toisten miesten kanssa, se tilaisuus sitten todella käytettiin hyväksi. Ensitapaamisesta asti rehelliset keskustelut sekä kokemusten ja tunteiden jakaminen saivat liikkeelle paljon asioita ryhmän miehissä. Uuden elämän rakennuspuut alkoivat pikkuhiljaa löytyä ja kipukohdat arpeutua.
Jälleen kerran vertaistuen ihme toteutui lukemattomista aiemmin vetämistäni ryhmistä tutulla tavalla. Kavereita ei jätetty ja kaikki miehet jatkoivat kymmenen viikkoa kestäneen ryhmäprosessin loppuun asti. Ryhmäläiset myös vaihtoivat yhteystietoja ja jatkoivat yhteydenpitoa myös ohjatun ryhmän jälkeen. Erosta Elossa -konsepti osoitti siis voimansa myös verkko-olosuhteissa.
Toki eroja live- ja etäryhmien väliltä löytyy, ja verkkotyöskentely toi peliin omat ärsyttävät ongelmansa, kuten jonnekin kyberavaruuteen katoavat äänet tai kokonaankin katkeilevat yhteydet. Toisaalta etätyöskentely toi mukanaan myös joustavuutta, ja ryhmään saattoi osallistua vaikka matkan päältä omasta (parkkeeratusta) autosta. Vaikka tekniset vaikeudet välillä ärsyttivätkin, niiden merkitys jäi loppujen lopuksi ryhmäprosessin kannalta aika vähäiseksi.
Helpottaakseni ryhmäläisten työskentelyä ja keskittymistä laadin Teamsissa tapahtuneille tapaamisillemme etukäteen käytännöt, jotka osoittautuivat hyviksi ohjenuoriksi. Sovimme heti alussa muun muassa sen, että kaikilla on tapaamisissamme aina verkkokamera päällä, mutta mikrofoni on auki vain omien puheenvuorojen aikana, puheenvuoroa pyydetään ja että puhelin, sosiaalinen media ja muut sovellukset ovat suljettuina.
Verkkovälitteiset eroryhmät ovat osoittaneet olevansa muutakin kuin vain poikkeusaikojen hätäratkaisu. Ne mahdollistavat Erosta Elossa -toiminnan tarjoamisen poikkeusaikojen jälkeenkin myös niille, joiden kotipaikkakunnalta ei vielä löydy omaa eroryhmää. Minulla olikin kunnia toimia tänä keväänä ensimmäisen valtakunnallisen verkossa toteutetun Erosta Elossa -ryhmän vetäjänä. Eikä se varmasti tule jäämään viimeiseksi.
Simo Ollila
eroryhmäohjaaja
Erosta Elossa | Miessakit ry
