Mies kertoo väkivaltaa kokeneiden miesten ryhmässä pahimmista peloistaan ja surustaan, sillä parisuhde nykyisen kumppanin kanssa näyttää päätyvän eroon. Takana on vuosien yritykset tulla toimeen kumppanin henkisen ja toisinaan myös fyysisen väkivallan kohteena. Nyt omat työkalut ovat tylsyneet, ja miehen eropäätös on kypsymässä.
Ryhmäläiset kuuntelevat miehen kertomaa. Yksitellen jokainen ilmaisee myötätuntonsa kertojaa kohtaan. Useampi toteaa tunnistavansa kertojan tunteet, koska on itse joko ollut tai on parhaillaan samanlaisessa tilanteessa. Yksi harmittelee, että etäyhteyden takaa ei voi halata.
Vertaisryhmän ammatillisena ohjaajana hämmästelen taas kerran sitä, miten ryhmäläiset kohtaavat kärsivän kumppaninsa. Kertoja saa monitahoisen peilauksen osallistujilta ilman, että kukaan ryhtyy neuvomaan tai kertomaan omista ongelmistaan. Näin häpeän, syyllisyyden ja yksinäisyyden kuorma kevenee kerta kerralta. Totean tyytyväisenä, että ryhmäläiset toimivat kuten ensimmäisellä kerralla puhuttiin luottamuksen rakentamisesta; empaattisesti, kunnioittavasti ja tasavertaisesti.
Miessakeissa on ollut ohjattuja vertaisryhmiä jo vuosia. Aluksi ryhmät pidettiin kasvokkain, mutta koronan vuoksi ne alkoivat kokoontua myös verkossa. Verkon kautta ryhmiin voi nyt osallistua kautta maan. Ryhmä kokoontuu kymmenen kertaa, ja jokaisella kerralla on oma teemansa. Tapaamisissa käydään läpi omaa väkivaltakokemusta ja sen herättämiä tunteita ja ajatuksia. Ryhmässä tarkastellaan omaa kasvuhistoriaa ja mietitään arvoja: millaista elämää haluaisin elää?
Ryhmät ovat saaneet miehiltä kiitosta. Paljon puhuva palaute on, että kaikki ryhmään osallistuneet miehet suosittelevat sitä toisille, vastaavassa tilanteessa oleville miehille.
Tommi Sarlin
vastaava väkivaltatyöntekijä
Väkivaltaa Kokeneet Miehet -palvelu | Miessakit ry
Vertaisryhmän tuki sulattaa häpeää
