Törmään työskennellessäni oman aggressionsa ongelmalliseksi kokevien miesten kanssa toistuvasti miesten ankaruuteen itseään kohtaan. Mies voi pohtia: ”Miksi minun pitäisi olla myötämielinen itseäni kohtaan, kun olen käyttäytynyt niin, että läheiseni pelkäävät?”
Jotkut miehet ovat saattaneet myös todeta: ”Enhän mä nyt voi muuttua, jos mä en ole ankara ja vaativa itseäni kohtaan” tai ”Jos mä nyt alan olemaan tässä jotenkin armollisempi itselleni, niin enhän mä sitten pysty tekemään enää mitään”. Näiden kysymysten myötä olemme tekemisissä ikiaikaisten, inhimillisyyteen liittyvien haasteiden kanssa.
Korkeushyppääjä vaarantaa uuden ennätyksensä saavuttamisen, jos hän ajattelee: ”Olen mitätön, jos en nyt pääse yli”? Itsekritiikki voi ottaa hyödyllisen tai hyödyttömän muodon. Hyödyllinen itsekritiikki ilmenee esimerkiksi seuraavasti. Olen päättänyt kirjoittaa tänään työhöni liittyvän raportin. Huomaan, että kahvitauon venyttäminen ja sen jälkeen joidenkin muiden, ei kiireellisten, työasioiden hoitaminen alkaakin tuntua houkuttavalta. Jos tässä tilanteessa sanon itselleni ”Nyt laiskuri irti penkistä, tietokoneelle ja kirjoittamaan se raportti”, käytän itsekritiikkiä hyödyllisesti… olettaen tietenkin, että myös kirjoitan raportin.
Toinen vaihtoehto on ryhtyä miettimään, että ”Miksi ihmeessä lupauduin kirjoittamaan ylipäätään mitään – enhän minä osaa kirjoittaa tuollaisia – aina kun olen tehnyt jotain, on päälleni satanut kritiikkiä – olen yksinkertaisesti huono kirjoittaja”. Tällainen itsekritiikki ei vie minua eteenpäin.
Kun Lyömättömän Linjan asiakas on käyttäytynyt aggressiivisesti läheistään kohtaan, on hän suuren kysymyksen edessä: ”Olenko minä muuttumassa tämän työskentelyn myötä – ja jos olen, niin mihin suuntaan”? Luonnollinen ajatus voi aluksi olla, että aggressio täytyy viilata pois, että ”Täytyy pystyä olemaan tilanteissa rauhallinen”.
Evoluutio on rakentanut meihin kaikkiin uhkajärjestelmän, joka pitää huolta turvallisuuden säilymisestä eri tilanteissa. Vaikka valo on vihreä, katson aina molempiin suuntiin varmuudeksi ennen kuin astun suojatielle. Uhkajärjestelmän olemassaoloa ei voi viilata pois – se olisi ihmiselle vaarallista. Kasvamisen haaste onkin siinä, miten oppii tunnistamaan uhkajärjestelmän aktivoitumisen etenkin niissä tilanteissa, jolloin on riskinä ylireagoiminen. Läheisissä ihmissuhteissa tulkinta uhasta voi olla ylimitoitettu ja oma reaktio uhkaan aggressiivinen käyttäytyminen.
Kun asiakas on motivoitunut tekemään muutostyötä, hän näkee oman käytöksensä kärjistyneeseen tulkintaan liittyvänä ylireagointina. Hänellä on mahdollisuus muuttua jopa niin, ettei hän käyttäydy aggressiivisesti silloinkaan, kun on rauhaton.
Tässä kohden myötätuntoinen suhtautuminen omaan itseen astuu kuvaan. Työskentelyn myötä voi lisääntyä ymmärrys omista inhimillisistä rajoista ja oma keskeneräisyys ihmisenä voi tulla hyväksyttävämmäksi. On mahdollisuus sisäistää, että jatkuva ”viulunkielenä oleminen” ja armoton suhtautuminen itseen enemmänkin johdattaa ylitulkintoihin ja aggressioon siinä missä myötätuntoinen suhtautuminen mahdollistaa uudet tulkinnat lisäten ymmärrystä myös toisia kohtaan.
Kimmo Hätinen
väkivaltatyöntekijä
Lyömätön Linja | Miessakit ry
Myötätunto ja itsekritiikki
