Väkivaltaa kokenut ihminen on vaarassa uhriutua. Riski on sitä suurempi, mitä julmemmasta ja pitkäkestoisemmasta väkivallasta on kyse. Uhriutumisriskiin vaikuttaa moni muukin tekijä: elämä ennen väkivallan kokemista, akuutissa tilanteessa saatu tuki ja kokijan tukiverkosto, sekä persoona, mielen rakenne ja resilienssi, eli näiden summana kokonaisvaltainen palautumiskyky.
Uhrista uhriutujaksi
Ero uhriutumisen ja uhriuden välillä on, että uhriutunut peilaa useimmiten maailmaa kokemansa epäoikeudenmukaisuuden kautta. Uhriutuneen voi olla vaikea ymmärtää, ettei tulevaisuus väistämättä määräydy sen perusteella mitä on kokenut. Uhri taas ymmärtää, että kamalia asioita voi tapahtua kaikille. Väkivalta on aina tekijän vastuulla. Tätä vastuuta tekijät usein sysäävät uhrin harteille. Siinä missä uhri kuitenkin ymmärtää vastuun olevan tekijällä, väitti tämä mitä tahansa, ottaa uhriutunut taakan harteilleen.
Väkivallan kokeminen ei poista uhrin toimijuutta. Sen sijaan uhriutunut kokee olevansa vailla vaikutusmahdollisuuksia. Hän kokee elämänsä olevan ulkoisten olosuhteiden ja muiden ihmisten armoilla. Valintatilanteissa uhriutunut näkee korkeintaan joko tain, mustan ja valkoisen. Ja päätöksen näidenkin välillä uhriutunut luovuttaa helposti ympäristölle.
Uhriutuminen näyttäytyy pessimisminä elämää kohtaan
Uhriutuneelle on usein vaikeata käsitellä kokemiaan vääryyksiä ja päästää niistä irti. Hän saattaa ripustautua kurjuuteen ja raahata mukanaan ikävien kokemusten kivirekeä. Peilatessaan maailmaa tämän heijastuksesta, uhriutunut uskoo tulevaisuuden olevan yhtä ikävää. Kaiken tämän keskellä on uhriutunut usein hyvin onneton.
Uhriutuneen ollessa monesti kyvytön uskomaan itselle tapahtuvaan hyvään, voi olla turvallisempaa uskoa kärsimykseen ja tuskaan. Jos taas kykenee luomaan mielekkäämmän näkymän siitä mitä ei voi tietää, on mahdollista sietää nykyhetkeä paremmin. Ja lopulta on kyse valinnasta. Valitsenko uskoa nurkan takaa tulevan tuntemattoman hyvyyteen vai pahuuteen?
Elämän ajoittaista karuutta voi olla vaikea hyväksyä. Mahdollisten vastoinkäymisten etukäteen murehtiminen on uuvuttavaa ja vie voimia selvitä eteen tulevista ongelmista. Ja mitä tulee vallitseviin olosuhteisiin, Seneca pukee tämän osuvasti sanoiksi: ”Turha on suuttua olosuhteille, ne eivät piittaa meistä mitään. Mutta se joka viisaiten käyttää ne edukseen, selviytyy parhaiten.” (Seneca – Elämän lyhyydestä. Suom. Juhana Torkki.)
Positiivisuus ei aina ole negatiivista
Yksi merkki uhriutumisesta voi olla huumorin katoaminen elämästä. Varsinkin kyvyttömyys nauraa itselleen voi olla merkki uhriutumisesta. Sama pätee itselleen vain pilkallisesti nauramiseen. Päälle liimattu positiivisuus tai itsensä pilkkaaminen eivät kuitenkaan ole toimivia tapoja käsitellä ikäviä tapahtumia.
Mikäli on taipumusta katastrofiajatteluun, voi kyse olla uhriutumisesta. On aivan ymmärrettävää pohtia huonoja vaihtoehtoja ensimmäisenä, varsinkin jos on niitä aiemmin kohdannut. Mikäli kuitenkin on tämän jälkeen kykenemätön hakemaan rinnalle neutraalin tai jopa positiivisen näkökulman, voi olla syytä hakea apua.
Tukea toipumiselle väkivallasta ja vastalääkettä uhriutumista vastaan saa Väkivaltaa Kokeneet Miehet -toiminnasta. Tarjolla on maksutonta yksilö-, vertais- ja verkkotukea.
Jussi Pekkola
väkivaltatyöntekijä
Väkivaltaa Kokeneet Miehet | Miessakit ry
