Miessakkien Helsingin Saunasakin syyskauden päättävää tapaamista ei sää suosinut. Pääkaupunkiseudulle oli rantautunut melkoinen lumimyräkkä. Lunta tuiskusi kuin… kuuluisasta sieltä. Sitkeästi, vaivojaan ja aikaansa säästämättä saunasakkilaiset kuitenkin rämpivät paikalle. Halu tulla mukaan kirvoitti useampiakin sankaritarinoita!
Kaukaisten syrjäseutujen Hyvinkäältä asti tuleva olisi voinut soittaa Karman ”Hyvää huomenta Suomea” koko matkan: Ajan yössä / tulen tuolta kaukaa / silmät turtuu / selkää kolottaa. Hänen ei onneksi täytynyt ihan yötä myöden kuitenkaan ajaa, vaikka matkalla oli tukkoista moottoritietä ja kehätien kolareita. Ajoissa piti lähteä, että ehti napata mukaansa tämän blogin kirjoittajan.
Erään hankalampien yhteyksien takana olevan matkaa oli estänyt pääväylällä poikittain hätävilkut päällä oleva poliisiauto. Sivuteitä kierrellen hän löysi perille Kalasatamassa sijaitsevaan Teurastamon saunaan.
Julkinen liikenne ei toiminut yhtään paremmin. Kun normaalisti matka olisi kestänyt 45 minuuttia, meni nyt puolitoista tuntia. Kun bussin kuljettaja onnistui selviämään pienestä, mutta hankalasta ylämäestä, puhkesi bussikansa spontaaneihin aplodeihin. Metrossa oli täyttä – lievästi sanottuna. Täpötäyttäkin on vielä lievästi sanottu!
Kaikki kuitenkin pääsivät perille. Tämä sinnikkyys kertoi omaa kieltänsä Saunasakin tärkeydestä: tapaamiseen ja saunomaan oli tultava, vaikka lumen, myrskyn ja myräkän läpi. Tapaamisen jälkeen saattoi kuitenkin todeta kaiken vaivan olleen illan arvoinen.
Teurastamon sauna lienee ollut aikoinaan teurastamon työntekijöiden sauna. Se aloitti toimintansa vuonna 1933. Saunaan laskeudutaan todennäköisesti entisen ruokalan, nykyisen ravintola Paleman nurkalta kerroksen verran portaita alas. Pukuhuone on vähän askeettinen, mutta kaiken tarpeellisen käsittävä: jakkarat istumista varten ja naulat seinässä vaatteita varten.
Paikalle kertyi 12 miestä, ja ilta pidettiin samalla sakin pikkujouluna. Tilasimme ravintola Palermosta kanamaalaissalaattia, mielenkiintoisen erikoista. Varsin hyvin joukollemme sopivaa, ravitsevaa, mutta monipuolista. Tarjoiluun kuului Harjun Makkaratehtaan makkaroiden maistelua. Tuoreita sinappibratwursteja, harissa-lammasmakkaraa ja seitsemän chilin makkaraa.
Ravintolan puolesta oli grilli, jossa sakkimme grillimestari taikoi tuulessa ja tuiskussa makkaroista kypsiä. Hänet onkin jo todettu aikaisemmin Saunojien Suursaunojaksi nyt vielä Grillausmestariksi. Ansiomerkkikin on suunnitteilla. Makkarat olivat juuri niin hyviä kuin tuoreet, lihaisat ja oikein grillatut makkarat ovat. Varmaan olisi enemmänkin syöty, jos olisi tilattu enemmän.
Kerrasta toiseen voi hehkuttaa Saunasakkimme yhteisöllisyyttä. Kaikki osallistuivat yleiseen keskusteluun, joka aaltoili milloin minnekin puolen pukuhuonetta. Kaikki osallistuivat ja kaikkia kuunneltiin. Hyviä vitsejä kerrottiin sopivan miesmäiseen tyyliin, muutama sisällöltään tähän blogiin sopimattomia.
Itse sauna oli kaikin tavoin positiivinen yllätys. Ovi parin suihkun pesuhuoneesta johti hämärään tunnelmalliseen saunaan, joka on uusittu muutama vuosi sitten. Reilussa tunnissa lämpö kipusi noin 80 asteeseen. Jykeville menneen ajan hengen säilyttäneille lauteille mahtui suunnilleen kahdeksan miestä kerrallaan.
Löyly oli juuri sopivan kostea ja sopivan lämmin. Kiukaan yläpuolella pieni tuuletin jakoi lämmön ympäri saunaa. Aah, olipa luksusta saunoa. Oli hetki vaiettava ja kunnioitettava ajatusta menneiden aikojen teurastajista saunomassa raskaan työpäivän jälkeen.
Saimme yleisessä keskustelussa kevään aikatauluakin sovittua. Aloitamme jo 3.1. tukemalla käynnillämme Kotiharjun saunaa. Helsingin yleisten saunojen tilanne huolestuttaa. Arla on kiinni ainakin toistaiseksi kaasulämmityksen korkean hinnan vuoksi. Kaurila huutokaupattiin ja samalla sen saunayritys hävisi. Saunoja on jäljellä niin vähän, että Saunasakkimme haluaa niitä osaltaan tukea.
Keväälle tulossa muutamia uusia mielenkiintoisia paikkoja, ja pari tuttuakin tietenkin. Sakki vaan on täynnä ja uusia ei joukkoon mahdu. Ellei sitten perusteta Helsingin Saunasakkia II jakamalla jotenkin nykyistä sakkia.
Hmm hmm, pitäsköhän miettiä?
Timo Marsio
Kuva: Juha Liukkonen
