Suomi on valittu kuudetta kertaa peräjälkeen maailman onnellisimmaksi maaksi, ja sitähän me suomalaiset aina talvisin ihmettelemme täällä loskan ja kaamoksen keskellä. Asia kuitenkin näyttäytyy eri valossa, kun sitä katsoo hieman kauempaa.
Miessakit ry osallistui Erasmus-yhteistyöhön italialaisen ja kroatialaisen kumppanin kanssa aiheesta isien asema yhteiskunnassa. Padri in Gioco -hankkeen tavoitteena on ”rohkaista isiä muutoksiin auttaakseen äitejä työn ja perheen yhteensovittamisessa”. Suomalaisella järjestöllä oli tässä oleellinen rooli, sillä Suomi näyttäytyy kansainvälisesti erittäin edistyksellisessä valossa mitä tulee vanhempien lapsivapaisiin, lainsäädäntöön sekä palvelujärjestelmään. Toisaalta yhteistyö tarjosi hyvän näköalapaikan tarkastella isyyttä yhteiskunnallisestakin näkökulmasta kansainvälisessä viitekehyksessä.
Jokaisen hankkeeseen osallistuneen toimijan tuli koota työryhmä, jossa oli nuoria pienten lasten isiä mukana. Pääsin näillä kriteereillä niukin naukin mukaan, sillä omat lapseni ovat 3- ja 6-vuotiaita. Tässä tekstissä käsittelen kahden – Helsinkiin ja Roomaan sijoittuneen – tapaamisen perusteella Erasmus-yhteistyötä italialaisen kumppanin kanssa.
Matkan varrella kroatialaiset jättäytyivät syystä tai toisesta hankkeesta, mutta silti tai siksi yhteiskunnalliset erot Italian ja Suomen välillä saatiin hyvin esille. Italia on perinteikäs maa ja sen perhekulttuuri poikkeaa Suomesta varsin paljon rakenteellisestikin. Italiassa ei perhevapaita jaeta vanhempien kesken edes siinä määrin kuin Suomessa jaettiin jo ennen viime syyskuun uudistusta.
Isän ja äidin roolit sekä kulttuurin vaikutus vanhemmuuteen
Roolien puolesta Suomessa on jo hyvän aikaa totuttu isien pitävän heille osoitettuja isyysvapaita ja myös työnantajat pääsääntöisesti nämä hyväksyvät – vaikka toisinaan toimialasta riippuen niistä nikotellaankin. Suomessa miesten kiinnostus ja sitoutuneisuus isyyteen on nähdäkseni jo osa yleisesti hyväksyttyä ajankuvaa.
Italiassa odotusarvo on, että mies elättää perheen eikä jää kotiin hoitamaan lapsia. Naisten työelämään osallistumisessa on – alasta riippuen – yleinen käytäntö, että nuori naistyöntekijä allekirjoittaa työsopimuksen yhteydessä myös erokirjeen avoimella päivämäärällä, jotta hankalilta äitiysvapailta ja sijaisjärjestelyiltä vältytään.
Italialaiset kollegat kuvasivat perheen perustamisen tapahtuvan verrattain kypsällä iällä. Paikalla ollut 34-vuotias naistyöntekijä kertoi haaveilevansa äitiydestä ja olevansa pian iässä, jossa Italiassa tavallisesti perustetaan perhe. Ilmiön taustalla lienee monenlaiset vaikuttimet, joista yhtenä mainittakoon vahva tukeutuminen isovanhempiin lähipalveluiden puutteessa. Isovanhempien on myös oltava eläkkeellä voidakseen hoitaa lastenlapsiaan vanhempien siirtyessä työelämään. Työn ja perheen yhteensovittaminen on yleinen ongelma lapsiperheiden vanhemmille kaikkialla. Italiassa viikkotyöaika on hieman pidempi kuin Suomessa. Työajalla on työssäkäyvälle vanhemmalle suora merkitys siinä vaiheessa, kun pitäisi ehtiä kaikki velvoitteet saman päivän aikana hoitamaan.
Roomalaiset kertoivat paikallisista piirteistä, kuten siitä, että työmatka voi kestää kaksikin tuntia saman kaupungin sisällä ja julkinen liikenne ei toimi. Tätä ihmettelimme, kunnes menimme ruuhka-aikana pullollaan olleeseen metroon. Suomalaista kainoutta karistaen hyppäsimme väkisin vasta kolmanteen metroon kahden edellisen ollessa tupaten täynnä.
Lapsiperheiden lähipalvelut, joihin Suomessa olemme tottuneet, eivät kuulu italialaiseen yhteiskuntaan samassa mittakaavassa ainakaan Roomassa. Päiväkoteihin ja kouluihin on pitkät matkat, mikä edelleen vaikuttaa työn ja perheen yhteensovittamiseen. Näin ollen monelle lapsiperheelle vaihtoehdoiksi jää isovanhempien apuun turvautuminen tai toisen vanhemman jääminen kotiin.
Keskusteluiden ja case-esimerkkien perusteella Italiassa äitiys käytännössä katkaisee naisen yhteyden työelämään. Kouluttautuminen ja perhe-elämä näyttäytyivät myös vahvasti toisensa poissulkevana valintana paitsi, jos on ns. hyväosainen. Italialaiset kollegamme kuvailivat, että kahden aikuisen on lähes mahdotonta perustaa perhe ilman joko taloudellista tai lähisuhteisiin perustuvaa turvaverkkoa.
Avioero italialaiseen tapaan
Avioerotilanteissa yhteiskunnalliset rakenteelliset erot nousivat esiin uudella tavalla. Jos Suomessa noin 90 % avioeroista sovitellaan ilman oikeusprosessia, Italiassa suhdeluku on päinvastainen. Suomessa ero käsitellään lähtökohtaisesti sosiaalityön viitekehyksestä ja lasten etu pidetään keskiössä. Italiassa avioeroa käsittelevät asianajajat, mikä selittänee osaltaan myös oikeusprosessien suurta osuutta. Italialaiset eronneet isät ovat useimmiten kollegoidemme mukaan viikonloppuisiä siinä missä suomalaiset ”kohtalotoverinsa” näkevät lapsiaan enenevissä määrin nykyään myös viikko-viikko-järjestelyllä.
Roomalaisten kollegojemme mukaan Italiassa avioerotilanteessa oikeus tuomitsee perheen asunnon sekä auton naiselle ja miehen osaksi jää muuttaa pois, maksaa asunnosta, autosta ja elatuksesta. Suomessa eron seurauksena yleensä omaisuus ositetaan tarpeen mukaan ja sentään köyhyys tai elintason lasku jaetaan kahden kesken. Italiassa köyhyys jää miehen osaksi.
Tämä rakenteellinen ilmiö aiheutti MASI-työn kannalta älähdyksen sisälläni. Pikkulapsivaiheeseen ajoittuva masennus on kaikkialla maailmassa esiintyvä ilmiö ja voi johtaa perhetilanteiden kärjistymiseen myös yksilön itse kokemien ongelmien takia ilman toisen osapuolen ”yllykettä”. Eli hieman kärjistäen masentunut ihminen voi kokea toisen uhkana ja hakea eroa omasta viitekehyksestään syistä, jotka näyttäytyvät yksilötasolla vain kokijalleen ymmärrettävinä.
Käytännössä Italiassa avioerolakien tarkoitus vaikuttaa olevan erojen estäminen, koska se tekee eroavien osapuolten elämän jo taloudellisestikin kestämättömäksi.
Sirpaleinen kolmas sektori
Kolmannen sektorin järjestäytymisen aste on Italiassa ilmeisen pieni verrattuna Suomeen, ja järjestöjen mahdollisuudet tehdä todellista vaikuttamistyötä näyttäytyivät keskustelussa rajallisina. Italialaiset kollegat kuvasivat kolmannen sektorin olevan sirpaleinen pienten toimijoiden kenttä, jonka on vaikea saada ääntään kuulluksi julkisessa keskustelussa. Suomessa toimii yhteiskunnallisesti tunnustettuja järjestöjä, joilla on pidempi historia kuin itsenäisellä Suomella ja esimerkiksi valikoituja järjestöedustajia kuullaan lakien valmisteluvaiheessa. Toki toimintaympäristössäkin on suuria eroja. Rooman metropolialueella asuu lähes yhtä paljon ihmisiä kuin Suomessa yhteensä.
Kolmas sektori on Suomessa tunnustetussa asemassa myös rakenteellisesti. Suomessa on tukijärjestelmä, joka mahdollistaa pitkäjänteisesti kolmannen sektorin hyvinvointipalveluita täydentävän roolin suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Yhteistyö julkisen ja kolmannen sektorin välillä hyödyttää niin kansalaisia kuin toimijoita itseään jakaen väestön tarpeita useammalle toimijalle.
Italiassa vastaavaa rakennetta ei ole ja järjestöt hakevat yksityisiä lahjoituksia sekä esimerkiksi EU-tukia. Oma tuntumani on, että Suomessa EU-tukia haetaan kolmannella sektorilla vähemmän, koska hakuprosessi koetaan monimutkaisempana kuin kotimainen STEA:n tuki.
Hankkeen joulukuisella Helsingin vierailulla italialaiset olivat erittäin kiinnostuneita MASI-työstä ja keskustelumme venyi alkuperäisestä 20 minuutin rajauksesta pitkälle toiselle tunnille. Suomessa on hiljalleen alettu tunnistaa miesten pikkulapsivaiheeseen ajoittuvan masennusoireilun olevan todellinen ilmiö ja sen tunnistamisen vaikeudesta niin terveydenhuollolle kuin miehille itselleen aletaan jo hieman puhuakin. Nostan esiin yhtenä signaalina tästä THL:n lokakuussa 2022 julkaiseman tutkimuksen isien stressin ja masennuksen vaikutuksista pikkulapsivaiheessa. Tahdon ajatella, että Suomessa järjestötyöllä on mahdollisuudet vaikuttaa yleisiin mielipiteisiin ja ilmiöistä käytävään keskusteluun. Suomessa MASI-toiminta on vuodesta 2017 lähtien huomioitu valtakunnan medioissa vuosittain niin monta kertaa, että yhden ihmisen sormet ja varpaat eivät riitä laskuihin. Vaikuttamistyö on mahdollista, kun se tehdään pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti.
Tämän yhteistyökokemuksen perusteella sen kyllä ymmärtää, että Suomi valitaan kerta toisensa jälkeen maailman onnellisimmaksi maaksi.
Henri Hyttinen
vastaava työntekijä
MASI – Masennusoireisten perheiden isien tuki | Miessakit ry
