Kaikki Lyömättömän Linjan asiakkaat eivät ole samanlaisia: yksi aloittaa aktiivisella puhumisella ja omien voimakkaina vellovien tunteiden purkamisella, toinen ei sano mitään. Työskentelyn aloittaminen onkin vaivatonta, kun asiakkaalla on selkeä muutosmotivaatio. Kun asiakas tulee vastaanotolle, eikä oikein kykene määrittelemään, mikä hänen ongelmansa on, jää työntekijän tehtäväksi ryhtyä salapoliisihommiin.
Riippumatta siitä, onko asiakas saanut ”käskyn kotoa mennä hoitamaan itsensä kuntoon” vai onko viranomainen ”edellyttänyt” käyntejä Lyömättömässä Linjassa, on työntekijän ja asiakkaan kesken jotenkin kyettävä määrittelemään, miksi asiakas on tullut vastaanotolle ja mitä hän tapaamisilta odottaa. Mikäli asiakas ilmoittaa syyn olevan esimerkiksi läheisen vaatimuksen, voi selvittelytyö alkaa, onko asiakkaalla itsellään tarve muutokseen.
Karismaattinen esiintyjä huutaa lavalta yleisölleen: ”Kuka teistä haluaa muutosta?” Kaikki huutavat: ”Minä!” Kun kysymys kuuluu: ”Kuka teistä haluaa muuttua”, kaikki pälyilevät hiljaa toisiaan.
Jotkut tulevat hakemaan muutosta olosuhteisiin. ”Puolisoni provosoi minua” on yleinen näkemys. Työhuoneestani käsin emme tule muuttamaan asiakkaan puolisoa. Toisinaan isoin työmaa asiakkaan kanssa on päästä kiinni tämän omaan vastuuseen. Mitä väkivallattomuus on? Miten mies toimii jatkossa, kun hän on väkivallaton? Vastuunotto itsestä, omista tunteista ja omasta toiminnasta on keskeinen teema. Tuon tätä esille, vaikka asiakasta se kuinka harmittaisi. Asiakas on viime kädessä itse vastuussa siitä, että on juuri tässä parisuhteessa. Kukaan muu ei siitä hänen puolestaan voi olla.
Kun asiakkaan oma tarve muuttua on epäselvä, mitä työskentelysuhteeseen jää? Miehen oma kokemus asemastaan parisuhteessaan on hyvä lähtökohta. Toisinaan mies ei ole tunnistanut omaa pitkään jatkunutta mukautumistaan erilaisiin parisuhteen haasteisiin – esimerkiksi toisen osapuolen joko todellisiin tai miehen itsensä olettamiin vaatimuksiin. Hän on voinut luopua ystäviensä tapaamisista, työpaikan juhlista ja harrastuksistaan, jotta toinen ei pahastuisi. Hän voi olla samanaikaisesti kovan työstressin, huonojen yöunien ja vähäisen liikkumisen uuvuttama. Hänen tapansa puhua puolisolleen voi sisältää uhkauksia, joita hän itse ei tiedosta. Hän voi kokea olevansa uhri, vaikka olisikin itse toiminut aggressiivisesti. Asioita käsitellessä hän voi myös suuttua työntekijälleen, koska tämä ei anna kaivattuja ratkaisuja. Ikäviä tunteita kun ei voi ottaa toiselta pois.
Tällaisissa asiakassuhteissa voi olla valaisevaa tuoda esiin näkemyksiä toisen osapuolen mahdollisesta pelosta. Myös puolison traumatausta voi vaikuttaa kärjekkääseen käytökseen kriisitilanteissa. Se, että asiakas myöntää vastaanotolla olevansa itse vastuussa omista ristiriitaisista tunteistaan, on osavoitto matkalla väkivallattomuuteen. Terapeutille suuttuminen voi olla avain päästä kiinni tähän.
Jotkut heräävät vasta tapaamisissa huomaamaan, että eivät ole pitkiin aikoihin todella pitäneet itsestään huolta. Yhteinen kommunikaatio parisuhteessa ja miehen oma vastuu omista tunteistaan sekä käytöksestään ovat kaksi eri asiaa. Se, joka haluaa ottaa vastaan ja tulee vielä toisellekin käynnille, voi oppia tämän sekä sen, että monesti parantuminen lähtee liikkeelle monista eri tekijöistä, joihin asiakas voi itse vaikuttaa: omat rajat, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, toisen erilaisuuden sietäminen (myöhemmin jopa hyväksyminen) – asioita, jotka liittyvät rakentavaan ja rauhanomaiseen kanssakäymiseen. Se on väkivallattomuutta. Siihen voi oppia.
Kimmo Hätinen
väkivaltatyöntekijä
Lyömätön Linja | Miessakit ry
