Yhteiskuntatieteellisistä, arkikieleen tunkeutumaan pyrkivistä käsitteistä yksi hirvittävimmistä on kohtaanto. Sen sisältö, tarjolla oleviin töihin vaadittavan osaamisen ja työtä haluavien osaamisen yhteensovittaminen, on kuitenkin hyvä. Maahanmuuttajamiesten ja suomalaisten työttömien miesten kohtaanto-ongelmat ovat osittain samoja: koulutus ei sovi tarjolla olevaan työhön, työpaikan sijainti on hankala, tai sopivia töitä ei yksinkertaisesti ole.
Maahanmuuttajamiehet ovat suomalaistaustaisia miehiä useammin muunlaisissa kuin perinteisissä palkkatöissä. Syynä osa- ja määräaikaisiin ja muihin epätyypillisiin työsuhteisiin on lähes aina se, että muunlaista työtä ei ole ollut mahdollista saada. Työn saatavuus ylipäätään voi selittää myös maahanmuuttajamiesten suomalaistaustaisia alhaisempaa työllisyyttä.
Ulkomaalaistaustaiset miehet ovat myös suomalaisia useammin töissä, jotka eivät vastaa heidän koulutustasoaan. Tilanne on osittain ymmärrettävä, sillä kaikki ulkomailla suoritetut tutkinnot – oikeustieteelliset selkeimpänä esimerkkinä – eivät suoraan sovellu suomalaiseen järjestelmään. Lisäksi monissa asiantuntijatehtävissä vaaditaan suomen tai ruotsin kielen taitoa, joissakin molempia. Myös maahanmuuttajat ymmärtävät tämän, mutta kielen omaksuminen ei silti ole käytännössä helppoa. Pienen kielialueen puheenparren hallinta voi kansainvälisesti kysytyllä alalla työskentelevälle tuntua myös ylipäätään tarkoituksettomalta.
Tietyillä aloilla, kuten lääketieteessä, on valmiita polkuja integraatiolle suomalaiseen järjestelmään, mutta suurin osa tutkintoa vastaavan työn saamisen kannalta haasteellisista aloista on samoja kuin suomalaistaustaisillakin. Tällaisia ovat vaikkapa humanistiset tai media-alan työt. Maahanmuuttajissa on myös paljon erityistapauksia: yhdenvertaisuusperiaatteita henkeen ja vereen kannattava rekrytoijakin lienee nieleskellyt muutaman kerran afganistanilaisen lentomekaanikon työhakemuksen pöydälleen saadessaan.
On aloja, joilla on kova kysyntä osaajista ja mahdollista työskennellä englanniksi. Miessakkien mentoritoiminnasta saatujen kokemusten perusteella maahanmuuttajamiesten työllistyminen näillekään aloille ei silti ole aivan suoraviivaista. Esimerkiksi IT-alalla tarvitaan usein jonkinlainen kontakti suomalaiseen työelämään, pelkän osaamisen perusteella on Suomessa vaikea työllistyä. Osittain vaikuttaa myös se, ettei omaa osaamista osata tai uskalleta tuoda esille, koska ei tunneta suomalaista kulttuuria.
Yksi maahanmuuttopoliittinen ratkaisu Suomessa on ollut pyrkiä kouluttamaan maahanmuuttajamiehiä aloille, joilla on työvoimapula. Keski-ikäisen maahanmuuttajamiehen näkökulmasta voi ollakin järkevää opiskella sosionomiksi tai lähihoitajaksi. Järkevyys ei kuitenkaan ole ainoa ammatinvalintakriteeri ja monet haluaisivat työskennellä alalla, josta ovat haaveilleet tai jolle ovat nuorena suuntautuneet. Eivät kaikki suomalaisetkaan miehet kohtaa kohtaamiaan kohtaanto-ongelmia keski-iässä uudelle alalle kouluttautumalla.
Heikki Parviainen
koordinaattori
Vieraasta Veljeksi | Miessakit ry
***
