Sosiaali- ja terveysalan järjestöille suunnattujen STEA-avustusten määrä laskee seuraavan kolmen vuoden aikana noin kolmanneksen nykyisestä. Avustustaso kuluvana vuonna on 383 miljoonaa euroa ja vuodelle 2027 budjetoidut määrärahat 252 miljoonaa euroa. Vähennys kumpuaa Suomen hallituksen toimeenpanemista laaja-alaisista valtiontalouden säästötoimista.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAssa selvitetään nyt, millaista varautumista sekä heidän että avustusta hakevien järjestöjen tulee tehdä jatkuvaluonteisten toimintojen suhteen. Järjestöjen kanssa käytävän vuoropuhelun avulla arvioidaan, mihin toimintoihin vähennykset kohdistetaan tulevina vuosina. Pohdittavana on muun muassa hallinnon osuus avustuskokonaisuuksista, sekä päällekkäisyydet kohderyhmissä ja toiminnoissa eri järjestöjen välillä.
On hyvä, että STEAssa on huomioitu avustustason vähennykset ensivaiheessa niin, ettei uusiin hankerahoituksiin tai avustustason korotuksiin tässä vaiheessa panosteta. Olennaisinta on arvioida, millä tavalla mahdollisimman kattavasti voidaan jatkaa nykyisten jatkuvaluonteisten toimintojen rahoittamista. Päästäkseen tällaisen rahoituksen piiriin, on toimintojen täytynyt osoittaa tarpeellisuutensa ja vaikuttavuutensa. Siksi on ymmärrettävää tavoitella niiden vaalimista. Uusille kokeiluhankkeille tulee varmasti taas aikansa.
Avustustason vähennykset on hyvä toteuttaa tarve- ja tuloksellisuusperustaisesti, ei kaikkiin yhtäläisesti kohdentuvin prosenttileikkauksin. Prosenttileikkaukset toimivat kokonaisavustustason verrattain vähäisten muutosten osana. Nyt päätetyllä tasolla prosenttileikkaukset kohdentuisivat liian rajuina välttämättömiin tukimuotoihin.
Vähennyksiä kohdistettaessa on kuitenkin huomioitava, että eri järjestöt tuottavat samalla teemalla laadukasta tukea erilaisista lähtökohdista tuleville ihmisille. Koska ihmisistä on moneksi, tarvitaan riittävässä määrin vaihtoehtoista tukitarjontaa. Monet valitsevat muutoin tuen ulkopuolelle jättäytymisen. Keskittää voi osin, mutta ei täysin.
Kunnat ja hyvinvointialueet eivät kykene tuottamaan kaikkia kansalaisten tarvitsemia palveluja. Järjestötyön kautta merkittävä määrä ihmisiä löytää tukea, jota ei muuten olisi tarjolla. Tuetta jääminen on omiaan lisäämään pahoinvointia, mikä puolestaan lisää kuntasektorille ja hyvinvointialueille tulevaa taakkaa, johon näiden taloudelliset ja osin myös ammatilliset osaamisresurssit eivät riitä. Järjestötyöllä on sijansa nyt ja tulevaisuudessa.
Järjestöjen ja STEAn yhteistyössä on tärkeätä keskittyä toimimaan olemassa olevien realiteettien pohjalta. Samalla on olennaista ymmärtää, että olemme samassa veneessä. Tältä pohjalta on löydettävissä avaimet alan järjestötyön ja sitä tarvitsevien hyvälle tulevaisuudelle.
Tomi Timperi
toiminnanjohtaja
Miessakit ry
