Lähisuhdeväkivallan yleisyyttä ja ilmenemistä tutkitaan suhteuttamalla viranomaisten kirjaamia ilmoituksia ja kyselytutkimuksissa saatuja tuloksia koko väestöön. Laajimman lähisuhdeväkivallan tutkimuskatsauksen, vuosina 2012–2013 julkaistun The Partner Abuse State of Knowledge Project tulokset ovat yllättävän erilaisia Suomessa saatujen tulosten kanssa.
Suomessa väkivaltatutkimuksen toteuttaja on tavallisesti Tilastokeskus, joka julkaisi kesäkuun alussa tilastot vuonna 2023 viranomaisten tietoon tulleista pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksista. Aviopuolisoiden tekemässä väkivallassa miesuhrien määrä oli lisääntynyt eniten. Viranomaisten tietoihin perustuva tutkimus ei tunnista piilorikollisuutta tai kulttuurin yhteyttä rikosilmoitusten määrään. On hyvin mahdollista, että esimerkiksi Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -toiminta on saanut aikaan kulttuurisen muutoksen ja miehet tunnistavat paremmin kokemansa väkivallan ja käynnistävät useammin rikosprosesseja. Miesten kokeman väkivallan määrä ei välttämättä ole muuttunut.
Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 on viimeisin Tilastokeskuksen julkaisema väkivallan kyselytutkimus. Kyselytutkimukset kartoittavat paremmin kansalaisten kokemuksia ja myös piilorikollisuutta. Tulos oli, että naisista neljäsosa oli kokenut sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa ja miehistä useampi kuin joka kymmenes. Kyselytutkimuksiin vastaavat kuitenkin vain ne, joita vastaaminen sattuu kiinnostamaan – ja tutkimus kartoittaa vain sitä, mitä kysymyksissä kysytään. Todellisuus yllättää joskus kyselytutkimusten tekijät, kuten kävi eurovaaligallupeissa vasemmistoliiton äänisaaliin ja Li Anderssonin osalta.
Meta-analyysi on useiden samasta aiheesta tehtyjen tutkimustulosten yhdistämistä. Monilla tieteenaloilla meta-analyysejä ja laadukkaita kirjallisuuskatsauksia pidetään vahvimpana saatavissa olevana tutkimusnäyttönä. Laajimman lähisuhdeväkivallan tutkimuskatsauksen, The Partner Abuse State of Knowledge Project, suurien populaationäytteiden yhteenvedon mukaan molemmat puolisot käyttäytyivät väkivaltaisesti toisiaan kohtaan 57,9 % tapauksista. Lähisuhdeväkivallasta 42 % oli yksisuuntaista. Yksisuuntaisesta väkivallasta 13,8 % oli miesten naisiin kohdistamaa ja 28,3 % naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa (tarkistin kyllä, että luvut tulivat oikein päin). Tutkimuksen aineistona oli 1700 vertaisarvioitua tutkimusta ja toteuttajana 42 perheväkivallan tutkijaa, 70 tutkimusassistenttia ja 20 yliopistoa Yhdysvalloista, Kanadasta ja Iso-Britanniasta. Mielenkiintoinen on tämä merkittävä ero verrattuna suomalaisiin tutkimustuloksiin.
Yhteenvetona voisi sanoa, että lähisuhdeväkivaltaa tulisi tutkia yksilön kokemusta laajempana ilmiönä. Lähisuhdeväkivaltatutkimusta yksipuolistaa itseraportoidun aineiston käyttö ja uhrin näkökulmasta saadut tutkimusaineistot. Lisää tutkimusta tarvittaisiin väkivallan tekijöiden ja koko perheen näkökulmasta, lähisuhdeväkivallan perhedynaamisista mekanismeista, lähisuhdeväkivaltaan vaikuttavista olosuhteista sekä lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä yksilöiden sisäisistä prosesseista.
Roope Karjalainen
väkivaltatyöntekijä
Lyömätön Linja | Miessakit ry
