Työskenneltyäni kahdeksan vuotta miesten kokeman väkivallan äärellä vaikuttaisi siltä, että olemme antaneet yhdelle määreelle, sukupuolelle, kokonaiskuvaa hämärtävän merkityksen. Näin toimiessamme pidämme yllä todellisuusharhaa. Harhaisessa näkymässä väkivaltaisuus liitetään kaikkiin miehiin ja miessukupuoleen.
Väkivalta on moniulotteinen ja tunteita nostattava asia. Kyseessä ei ole yhden määreen tai syyn aikaansaama tapahtuma. Väkivaltaan vaikuttaa tapahtumahetken muuttujien lisäksi aina tekijän ja kokijan eletyn elämän aikana opitut reagointi- ja käytösmallit, kasvatus, kulttuuri, moraali ja laki – vain joitain määreitä mainitakseni.
Miksi mieli tarjoaa populistisia päätelmiä
Väkivalta on lukuisten taustatekijöiden summa. Samalla se herättää vahvoja tunteita. Tällaisissa tilanteissa ihmismieli pyrkii nopeaan ratkaisuun ja ulospääsyyn epämiellyttävästä tunteesta. Koska väkivallan kohdalla yksinkertaista selitystä on harvoin saatavilla, päätelmä on liian usein yksioikoinen ja oletuksiin pohjaava. Mieli turvautuu suojakeinoihin ja voi esimerkiksi jakaa maailman hyvään ja pahaan.
Mikäli liitämme väkivaltaisuuden yleisesti miehiin liittyväksi piirteeksi, on parisuhdeväkivallan kohdalla oletus valmiiksi pureskeltu. Samoin on katuväkivallan kohdalla. Ilman omaa provosointia tai provosoitumista miestä voidaan pitää sukupuolen perusteella syyllisenä koettuun väkivaltaan. Suurin osa miehistä on empaattisia ja vastavuoroisuuteen kykeneviä, ei väkivaltaisia.
Yleistysten seurauksia
Monien väkivaltakokemukseen apua hakeneiden miesten kokemus on, että heitä ei ole kohdattu. Kohtaamattomuuden syy voi olla todellisuusharha ja oletukset. Ne johtavat siihen, että emme kohtaa yksilöä, vaan sukupuolen tai muun ryhmän edustajan. Jottemme sokeutuisi todellisuusharhasta, on syytä muistaa, ettei sukupuoli koe tai tee väkivaltaa. Kyseessä on aina ensisijaisesti yksilö.
Yleistyksen yksi seuraus on se, että väkivaltaa kokeneilla miehillä on jaettu kokemus syyllisyysolettamasta. Miehelle muodostuu itsestään vääristynyt kuva julkisesta keskustelusta, jossa miehet kategorisoidaan väkivallan tekijöiksi. Samoin osa ammattilaisista tarkastelee väkivaltaa samasta lohkotusta ja mustavalkoisesta näkymästä käsin. Pahimmillaan seuraus on syyttömän tuomitseminen ja väkivallan tekijän tukeminen uhrina.
Mustavalkoinen ajattelu ja keinotekoinen jako väkivaltaisiin ja uhreihin lisää vastakkainasettelua. Vastakkainasettelu taas lisää väkivaltaa. Ihmisten niputtaminen samaan porukkaan sukupuolen, ihonvärin tai jonkin muun yksittäisen tekijän perusteella on toiseuttavaa, rakenteellista väkivaltaa ja syrjinnän yksi muoto
Miesten kokema parisuhdeväkivalta lisääntynyt kymmenyksellä
Liittäessämme kaikki miehet väkivaltaa tekevien joukkoon tarkastelemme maailmaan todellisuusharhan takaa. Ehkä juuri siksi – liian usein – sivuutamme väkivaltaa kokeneiden miesten tuen ja tarpeet. Sama sivuuttaminen on näkynyt niin aiheesta tehdyissä tutkimuksissa ja kampanjoissa kuin kohdenetussa tuessa.
Vuosina 2019–2022 käräjäoikeuksissa ratkaistuissa väkivaltatapauksissa noin 60 prosentissa uhri oli mies (Naisiin kohdistuvan väkivallan etenemistä rikosprosessissa selvitetty – Oikeusministeriö.)
Miesten osuus parisuhdeväkivallan uhreista kasvoi 9,1 % (Viranomaisten tietoon tullut pari- ja lähisuhdeväkivalta kasvoi 5 % vuonna 2023 – Tilastokeskus.) Mikäli vastaava kasvu väkivaltarikoksissa olisi koskenut miesten tekemää parisuhdeväkivaltaa, olisi aiheeseen mahdollisesti tartuttu hanakammin. Nyt hiljaisen hyväksynnän taustalla on nähdäkseni niin todellisuusharha väkivaltaisesta miehestä kuin miesten kokema empatiavaje. Koska miehet ovat oletetusti itse väkivaltaisia, ei heidän uhriasemansa herätä samanlaista empatiaa ja huolta.
Sukupuoli ei määritä kenen kokemus on todellinen. Ei myöskään sitä, kenen kokema väkivalta on haitallista. Yksi haitallinen oletus on se, ettei mies kärsi väkivallan seurauksista, vaan kestää esimerkiksi naamalla läpsimistä tai loukkaavia sanoja sukupuolensa ansiosta. Miehen suojana ei ole erityistä pinnoitetta, joka estää kivun ja kärsimyksen. Pinnoite voi toki olla, mutta se on vain estämässä miestä kertomasta ongelmistaan.
Apua tulee tarjota apua tarvitseville. Kovinta ääntä pitävä ei useimmiten ole kiireellisimmän avun tarpeessa. Toivonsa menettänyt, alistettu ja häpäisty ihminen pyrkii olemaan näkymätön. Näin hän tekee välttyäkseen väkivallan uusiutumiselta.
Jussi Pekkola
väkivaltatyöntekijä
Väkivaltaa Kokeneet Miehet | Miessakit ry
Väkivaltaa Kokeneet Miehet järjestää Miesten Viikolla aamupalatilaisuuden teemalla ”Miesten kokema väkivalta – mikä on muuttunut ja mikä ei?” Tilaisuus järjestetään Helsingissä Rikhardinkadun kirjaston Ture-salissa torstaina 7.11.2024 klo 9–10.30. Lue lisää tilaisuudesta painamalla linkkiä ja ilmoittaudu mukaan!
