Lähisuhdeväkivaltaongelma on jo pitkään ollut toistuva keskusteluteema yhteiskunnassamme. Hyvä niin; ongelman esillä pitäminen on toimiva keino lisätä tiedonkeruuta, resursseja ja osaamista asiantilan parantamiseksi.
Tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä ongelma tunnistetaan yhä paremmin. Tämä tulkitaan usein niin, että ongelma on maassamme yhä vaikeampi. Tieto lisää tuskaa ja turhautuneisuutta. On vaikeaa yksiselitteisesti arvioida, missä maassa tai kulttuurissa on tarkalleen ottaen enemmän tai vähemmän lähisuhdeväkivaltaongelmia. Tiedämme kuitenkin sen, että ongelmaa esiintyy Suomessa paljon. Olennaisinta on suhtautua ongelmaan vakavasti ja etsiä keinoja sen vähentämiseksi. Eikä vain etsiä, vaan ottaa ne tarvittavissa määrin käyttöön.
Päästäksemme eteenpäin ongelman vähentämisessä, meidän on tärkeää tiedostaa kaksi olennaista asiaa: 1) kaikki ihmiset janoavat lähtökohtaisesti turvallista ja väkivallatonta yhteyttä toisiinsa, ja 2) ammatillisen väkivaltatyön kehittymisen myötä käsissämme on tarvittava tieto väkivallan vähentämiseksi. Näihin kahteen elementtiin – hyväntahtoisuus ja ammattitaito – nojaamalla voimme tehdä tarvittavia sisällöllisiä ja rakenteellisia muutoksia ongelman taklaamiseksi nykyistä vaikuttavammin.
Väkivalta vähenee, kun väkivaltaisten tekojen toistumiskierre onnistutaan pysäyttämään – sekä henkilökohtaisella että välillisellä tasolla. Väkivaltaa lähisuhteissaan käyttäneet ovat lähes poikkeuksetta itse väkivaltaa kokeneita. Useimmiten tämä juontaa lapsuuden kokemuksiin. Väkivaltaa on silloin tapahtunut vanhempien välillä ja/tai sitä on kohdistettu suoraan lapseen itseensä. Lapsena ja nuorena ihminen on erityisen altis vaikutuksille ja oppii siten keskeisiä reaktio- ja toimintatapoja läheisiltään. Väkivaltaa kokeneella on korkeampi riski myöhemmin käyttäytyä itse väkivaltaisesti kuin sellaisilla, jotka ovat kasvaneet ja eläneet toisenlaisessa, harmonisemmassa kanssakäymisessä.
Kaikkia väkivallan osapuolia tulee auttaa käsittelemään kokemaansa. Väkivallan kokijalle tarjottu ammatillinen apu mahdollistaa väkivaltakokemuksen sanallisen läpikäymisen turvallisesti. Näin voidaan vahvistaa väkivallan kokijan kykyä tunnistaa ja puolustaa omia rajojaan jatkossa. Tämä vähentää kokijan riskiä ajautua uudelleen väkivallan kohteeksi tai joissain tapauksissa väkivallan tekijäksi. Tämä ei tarkoita, että väkivallan kokija olisi itse vastuussa kokemastaan väkivallasta. Vastuu on aina väkivallan tekijällä. Väkivallan kokijoille suunnattu ammatillinen apu vähentää yhteiskunnallisella tasolla sekä mielenterveyden että fyysisen terveyden ongelmia. Se myös ehkäisee väkivaltaa kokeneita katkeroitumiselta ja katkeruuden heijastumiselta heihin itseensä, läheisiinsä ja muualle yhteiskuntaan.
Samalla väkivaltaa käyttäneitä tulee auttaa käsittelemään tekemiään väkivaltaisia tekoja. Suomessa tehtävän ammatillisen työn tulosten kautta tiedetään, että väkivallan tekijän omien taustojen tutkiminen ja väkivaltatilanteiden dynamiikan ymmärtäminen, ovat keskeisiä avaimia väkivallattomuuden saavuttamiseksi. Parhaiten tämä onnistuu väkivaltaproblematiikkaan perehtyneen ammattilaisen tuella. Miessakit ry:n Lyömätön Linja -väkivaltatyön asiakkailta kerätystä jälkiseurannasta (kuusi kuukautta työskentelyn päättymisen jälkeen) selviää, että 81,5 % kertoo väkivallan loppuneen, 14,8 % kertoo sen vähentyneen ja 3,7 % kertoo sen pysyneen ennallaan. Omien väkivaltaisten tekojen tutkiminen edellyttää joidenkin osalta selvästi toisia pidempää työskentelyä. Siksi asiakkuus on mahdollista ja kannattaa käynnistää uudelleen, jos vaikutukset eivät ole vielä olleet toivottuja.
Väkivaltaisiin tekoihin johtanutta henkilöhistoriaa ei voi ihmisestä poistaa, mutta väkivallattomuutta on mahdollista ylläpitää, kun keinot siihen on omaksuttu. Ymmärrys väkivaltaisiin tekoihin johtaneista tekijöistä ja niitä esiin nostavista impulsseista on perusta henkilökohtaiselle kyvylle toimia väkivallattomasti. Henkilökohtaisen työskentelyn avulla väkivaltaa käyttänyt oppii ennakoimaan tilanteita, jotka ovat johtaneet väkivaltaan. Tämä helpottaa väkivallattoman toimintatavan omaksumista ja ylläpitämistä jatkossa. Työskentelyn osana tapahtuvaan omaan kasvuun kuuluu myös vahvistunut kyky kuunnella ja kuulla väkivaltatilanteiden muita osapuolia arvostavasti, ja ilman, että tarvitsee kokea itseään uhatuksi.
Väkivallan loppumista lähisuhteessa edesauttaa, jos osapuolet saavat kukin tahollaan ammatillista tukea samanaikaisesti. Tämä helpottaa muutosimpulssien huomaamista, ymmärtämistä ja pyrkimistä yhteisesti kohti väkivallattomuutta. Yksilöllinen tuki on oiva perusta työskentelylle, jotta oma henkilöhistoria ja kokemus voivat rauhassa nousta tietoisuuteen. Vaikuttavaa apua saa myös ammatillisesti ohjatusta pari- tai vertaisryhmätyöskentelystä. Lisäksi tuoreiden tutkimusten mukaan lähisuhdeväkivallan sovittelu on monille toimiva tuki matkalla kohti väkivallatonta tulevaisuutta.
Ihmiset tarvitsevat luontaisesti toistensa tukea, arvostusta ja hyväksyntää. Perustavaa laatua olevan henkilökohtaisen muutoksen onnistumisessa onkin tärkeää, että voi luottaa toisten haluun auttaa. Väkivallattomuus syntyy ja kukoistaa mukaan ottamalla ja tukemalla, ei rankaisemalla ja hylkäämällä.
Lähisuhdeväkivaltaongelman vähentämiseen löytyy keinoja. Niitä on tärkeää ottaa tarvittavalla laajuudella käyttöön. Väkivaltatilanteiden osapuolten auttamiseksi olevia erilaisia toimintamuotoja ja toimijoita on useita. Näin pitää olla jatkossakin. Ihmiset ovat erilaisia ja heidän taustansa ovat erilaisia. Jokin tukimalli ja tuenantajataho kiinnittää ja kykenee auttamaan toisia, jokin toinen taas toisia.
Avun ollessa keskeisin ratkaisu, on yhteiskunnallinen velvollisuus huolehtia siitä, että apua on tarjolla väkivaltaa kokeneille ja tehneille sitä haettaessa.
Tomi Timperi
toiminnanjohtaja
Miessakit ry
