Kirjoituksessa pohditaan Ukrainan sodan järjettömyyttä sekä sen tuhoisia seurauksia yhteiskunnille, ihmisille ja hyvinvoinnille. Sodan kärsimykset ja nopeasti kasvavat tappioluvut keskellä Eurooppaa järkyttävät.
Kirjoittaja on Miessakit ry:n valtuuston entinen puheenjohtaja ja nykyinen jäsen. Isä ja isoisä. Työssään puolustusvoimien sosiaalipäällikkönä Pääesikunnassa hän on ollut kehittämässä puolustusvoimien psykososiaalisen tuen toimintamallia.
Kummallinen Ukrainan sota
Ukrainan sota nosti pintaan epäuskoisia ajatuksia. Irakin sota 2003 näytti muuttaneen nykyaikaisen sodankäynnin epäsymmetriseksi, ihmishenkiä säästäväksi, teknosodaksi, jossa painopiste on maan infrastruktuurin ja hallintorakenteiden lamauttamisessa ilmaiskuin (Wardenin 5 kehän strategia). Ukrainan sodassa ovat kuitenkin ilma- ja lennokki-iskujen lisäksi taas käytössä perinteisen tykistön laajamittainen käyttö sekä sen päälle massa-, näännytys-, kyber- ja informaatiosodankäynti – korkeista uhriluvuista ja Geneven sodan säännöistä välittämättä. Tappiot ovat (huhtikuu 2023) arviolta 300 000 kaatunutta sotilasta ja 8000 kuollutta siviiliä; puoli miljoonaa vammautunutta ja miljoonia pakolaisia.
Sota ja rauha
Antiikin aikana sota oli normaali olotila, jonka keskeyttivät vain väliaikaiset rauhat valtioiden välillä. Sana rauha(n sopimus) otettiin käyttöön vasta vuonna 387 eKr. kreikkalaisten ja persialaisten välisissä asiakirjoissa.
Usko sotien loppumiseen sai lisäpontta, kun 1700-luvun valistusaika toi järjen ja tieteen käytön uskonnon ja kuninkaiden pakkovallan (armeijat) tilalle. 1800-luvulla teollistumisen ja kansainvälisen kaupan piti tuoda väestölle vaurautta ja pysyvä rauha kansakuntien välille (deux commerce). 1900-luvun edistyksen ja demokratian vuosisadan piti sitten tuottaa lopullisesti, ainakin Eurooppaan, pysyvä rauhantila (Pax Europa). Seurasi kuitenkin nationalismin, kommunismin ja fasismin aatteiden siivittämänä kaksi maailmansotaa ja kymmeniä miljoonia kuolleita sotilaita ja siviilejä. Tiede ja tekniikka alistettiin sodankäynnin välineiksi (holocaust).
Lihamylly vai unelmien hautausmaa
Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu sanoo, että jälkimodernissa maailmassa taistelu vallasta, luokkasota, on muuttunut luokittelusodaksi. Siksi sodasta puhumisen, kirjoittamisen ja kuvaamisen tavoilla on merkitystä ja se on piilevä vallankäytön muoto. Saamelaisilla on tästä osuva sanonta: Sanottu sana on ammuttu nuoli.
Tunnettu sotahistorioitsija John Keegan jaottelee sodankäynnin KIVEKSI (linnoittaminen), LIHAKSI (armeijan mobilisointi) RAUDAKSI (kuljetus ja huolto) ja TULEKSI (asetekniikan kehittyminen). Keskiajalla sotilaat olivat mobilisoitavaa ”raakamateriaalia”. Ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa sotilaat olivat ”tykinruokaa”, Vietnamin sodassa täydennysjoukot olivat koottavaa ”lihatäydennys-tä” (the flesh failures). Sodanvastaisen HAIR-musikaalin loppukohtauksessa hipit tanssivat (Let the sun shine in) Valkoisen talon edustalla, kun kutsunnoissa (the draft) valitut sotilaat marssivat jättimäisiin kuljetuskoneisiin presidentti Lyndon B. Johnsonin määräyksestä.
Yllättävän samankaltaista, viileän teknistä, kielenkäyttöä kuulee Ukrainan sodan asiantuntijapuheessa iltaisin televisiosta. Vakavin ilmein televisiossa puhutaan ”lihamyllystä”, ”täydennysjoukoista”, ”ruumiskasoista”. Ja palkka-armeijan komentaja antaa kansainvälisen tv-haastattelun (5.5.2023): Nämä ovat jonkun v**un isiä ja jonkun poikia. Te m**lkut, jotka ette anna meille ammuksia, teidän sisälmyksenne tullaan syömään helvetissä.
Siksi on annettava tunnustusta Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas elokuvalle (2017), joka on kolmas sovitus Väinö Linnan klassikkoromaanista (Edvin Laineen ja Rauni Mollbergin jälkeen). Leffatykki osuu arvostelussaan naulan kantaan: Louhimiehen elokuva on yhden ihmisen (Rokka) sotaretki keskellä jatkosotaa. Elokuva antaa ikkunan moninaisille persoonille joista kyseinen rähinä muodostui ja näitä kaikkia persoonia tarkkaillaan samalla myötätunnolla ja lämmöllä. Sukupolvet yhdistävä, ammattitaitoisesti toteutettu elokuva, jonka loppukohtauskin on uusi. Rintamasotilas palaa kotitaloonsa sotakokemuksineen ja traumoineen muuttuneen ja hämmentyneen perheensä luo. Tuttu kokemus myös monelle pitkältä ulkomaan komennukselta palaavalle kriisinhallintaveteraanille.
Sodan sosiaalisten menetysten muistaminen
Sota jättää jälkensä yksittäiseen sotilaaseen ja mullistaa perheiden elämän. Suomessa on virallisia muistopäiviä (pyhäinpäivä, veteraanipäivä, kaatuneitten muistopäivä) sodan sotilas- ja siviiliuhrien muistamiseksi. Brittiläisessä maailmassa unikko on kaikkien sotien ja rauhanturvaoperaatioiden veteraanien (British Legion poppy day) muistamisen ja auttamisen humaani symboli, josta Beatleskin laulaa hitissään Penny Lane: A pretty nurse is selling poppies (unikkomerkkejä) from a tray.
Ukrainan sota keskellä Eurooppaa näyttää taas hautaavan rauhantyön ja ponnistelut yhteiskuntien hyvinvoinnin puolesta. Sodassa menetettyjen sotilaiden ja siviilien sekä heidän läheistensä tulevaisuuksien, tulevien perheiden ja ystävyyksien, romanssien ja rakkauksien menettäminen kaipaa jatkuvasti uusiakin muistamisen ja tuen tapoja, uudelleen sanoittamista ja kuvittamista. Unohtamatta, että sosiaalipolitiikan professori Juho Saaren mukaan, paras tapa auttaa on ohjata ihminen auttamisen ammattilaisten luo, kuten Kela, Hyvinvointialueet, Suomen Punainen Risti, Pelastusarmeija… unohtamatta Miessakit ry:n ammattimaista vertaistukea (peer support).
Teksti: Veli Särmäkari
Kuva: Otto Wirsching: Sodan kuolemantanssi teoksessa Krieg und bildende Kunst (Walter Rothes, Saksa, 1917)
