Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset koskettavat elämän aikana useimpia meistä. Välillä satunnaisesti ja lyhyesti, joskus pitkäaikaisesti. Yksinäisyyttä voidaankin pitää varsin perinteisenä ja yleisenä suomalaisen hyvinvoinnin haasteena. Lisäksi monet aikamme ilmiöt, kuten korona-ajan jälkivaikutukset ovat korostaneet yksinäisyyden tuomia haasteita (THL, 2022). Yhteiskuntatieteissä yksinäisyyttä kuvaillaan tunnetilaksi, joka juontuu yksilön sosiaalisten suhteiden niukkuudesta (Saari, 2016, s. 10). Tunteet, joita yksinäisyys ja ulkopuolisuus synnyttävät ovat usein kipeitä ja epämiellyttäviä. Yksinäisyys on kuitenkin enemmän kuin vain negatiivinen tunnetila. Yksinäisyys voi olla seurausta erilaisista hyvinvointi- ja terveysongelmista tai jopa niiden syynä. Yhtä lailla yksinäisyys voi olla syynä miksi erilaisten palvelujen piiriin hakeudutaan tai jätetään hakeutumatta. (emt., s. 10.) Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemukset eivät kuitenkaan ole sama asia kuin yksin oleminen. Yksin oleminen voi olla tietoinen ja toivottu tila ja siitä voi jopa nauttia. Keskeistä myös on, että yksinäisyyden tuntemus, kuten muutkaan tunteet eivät määrittele kokonaan elämäämme.
Yksinäisyys ja ulkopuolisuus ei katso ikää tai elämäntilannetta
Yksinäisyys ja ulkopuolisuus eivät ole vain yksilöä itseään koskettavia ilmiöitä eikä yksinäisyys katso ihmisen ikää. Voimme kokea yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta kaikissa ikävaiheissa ja elämäntilanteissa. Yksinäisyydelle voivat myös altistaa elämässä tapahtuvat muutokset ja erilaiset elämän ”nivelvaiheet” (Tiilikainen, 2016, s. 148). Ei ole myöskään poissuljettua, että voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi, vaikka ihmissuhteita olisi runsaastikin. Keskeistä on, että tuntee tulevansa kohdatuksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.
Yksinäisyyttä koetaan myös sukupuolesta riippumatta. Miesten osalta yksinäisyyden lieventämistä voi hankaloittaa se, että miesten sosiaaliset verkostot saattavat olla määrältään ja sisällöiltään erilaisia kuin naisten verkostot. Miesten sosiaaliset suhteet voivat myös suuntautua keskusteluja enemmän käytännön aktiviteetteihin ja yhteisiin mielenkiinnon kohteisiin. Osalla miehistä myös kynnys puhua ystävilleen henkilökohtaisen elämän haasteista voi olla korkea, ja osalla läheisiä ystäviä ei ole yhtäkään. Miesten kokemaa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta ei myöskään helpota, että apua haetaan usein vasta sitten, kun ongelmat ovat paisuneet suuriksi, koska muita ei välttämättä haluta kuormittaa omilla ongelmilla. Kaikille miehille yksinäisyys ja siitä puhuminen eivät ole haasteita, mutta ongelmat voivat kasautua osalle miehistä, etenkin elämän kriisitilanteissa. Erityisesti miehille suunnattua tukea on myös tarjolla valitettavan vähän.
Yksinäisyys haastaa hyvinvointisi
Koetun yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteilla voi olla konkreettisia vaikutuksia elämänlaatuun ja terveyteen. Yksinäisyyden kokemuksia on käytetty yhtenä selityksenä sille, että huolimatta siitä, että ajan saatossa elintaso suomalaisessa yhteiskunnassa on kohonnut, elintason kohoaminen ei ole heijastunut toivotulla tavalla koettuun elämänlaatuun. (Saari, 2016, s. 9–10.) Koetun yksinäisyyden vaikutuksia ei tulekaan vähätellä. Yksinäisyys sekä sosiaalinen eristäytyneisyys ovat tutkitusti yhteydessä myös terveysongelmiin (Elovainio & Komulainen, 2023, s. 571) ja yksinäisyys kohottaa riskiä sairastua erilaisiin sairauksiin tai ennenaikaiseen kuolemaan (Kauhanen, s. 2016, s. 112). Lisäksi yksinäisyys voi ajan saatossa muodostaa yksilön psyykkiselle hyvinvoinnille haasteita, kuten ahdistusta ja masennusta (emt., s. 113).
Ulkokehän Miehet -tuki
Ulkokehän Miehet –hankkeessa tarjoamme osallistujille mahdollisuuden keskustella elämäntilanteestaan ja yksinäisyyden sekä ulkopuolisuuden kokemuksista niin yksilö- kuin ryhmämuotoisesti. Tavoitteena on, että toiminta edistäisi osallistujien osallisuuden tuntemuksia. Tuntemuksia siitä, että voi vaikuttaa oman elämänsä kulkuun, tehdä itselleen mielekkäitä ja merkityksellisisiä asioita sekä tuntea kuuluvansa johonkin yhteisöön.
Keskustelujen myötä syventymällä osallistujien yksilöllisiin tilanteisiin, voimme yhdessä havaita millaiset asiat haastavat osallistujien hyvinvointia. Keskusteluissa pyritään tukemaan osallisuutta mm. miettimällä miten erilaisista haasteista huolimatta voi vaikuttaa omaan elämäntilanteeseen ja ottaa askelia eteenpäin. Etenkin ryhmätoiminnassa samassa elämäntilanteessa olevien vertaisuus sekä hankkeessamme painotettu mieserityinen työote voivat auttaa osallistujia selviytymään yksinäisyyden tuntemuksista ja kohtaamaan muita ihmisiä. Samalla pyritään vähentämään yksinäisyyteen liittyviä häpeän kokemuksia ja madaltamaan avun hakemisen kynnystä. Kannustamme näkemään vertaisuuden voimavarana, ja miehiä huomaamaan, että he voivat myös toimia tukena muille miehille.
LISÄTIETOA AIHEESTA:
Mitä yksinäisyys on? | Mielenterveystalo.fi – Yksinäisyys ja häpeä
Kuinka murtaa yksinäisyyden stigmaa – MIELI ry – Yksinäisyys ja häpeä
Yksinäisyys on häpeämäni salaisuus – Väestöliiton blogi (vaestoliitonblogi.com) – Yksinäisyys ja häpeä
PowerPoint-esitys (punainenristi.fi) – Yksinäisyysbarometri, tilastotutkimus yksinäisyydestä
LÄHTEET:
Elovainio, M. & Komulainen, K. (2023). Yksinäisyys, sosiaalinen eristäytyneisyys ja terveys. Duodecim 139 (7), 571–576. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo17628.pdf.
Kauhanen, J. 2016. Yksinäisen terveys. Teoksessa J. Saari (toim.), Yksinäisten Suomi. (s. 96–113). Helsinki: Gaudeamus.
Saari, J. 2016. Aluksi: Matkalla yksinäisyyteen. Teoksessa J. Saari (toim.), Yksinäisten Suomi. (s. 9–32). Helsinki: Gaudeamus.
THL (2022). Laaja tutkimusaineisto: Korona-ajan poikkeukselliset rajoitukset koettelivat nuoria – yksinäisyys lisääntyi ja osallisuus heikkeni. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Haettu 13.8.2024 osoitteesta https://thl.fi/-/laaja-tutkimusaineisto-korona-ajan-poikkeukselliset-rajoitukset-koettelivat-nuoria-yksinaisyys-lisaantyi-ja-osallisuus-heikkeni.
Tiilikainen, E. 2016. Polkuja yksinäisyyteen. Teoksessa J. Saari (toim.), Yksinäisten Suomi. (s. 129–148). Helsinki: Gaudeamus.
