Työssäni kohtaan usein miehiä, joiden erokriisiin liittyy huoli omasta roolista isänä. Parisuhteessa on voitu tahattomasti ajautua tilanteeseen, jossa isä keskittyy ensisijaisesti taloudellisen turvan takaamiseen ja ”miehen rooliin” kuuluvien asioiden hoitamiseen, kun taas koti nähdään äidin valtakuntana. Erossa tämä asetelma aiheuttaa usein ristiriitoja ja sopeutumisvaikeuksia koko perheelle.
Perinteinen roolijako voi edelleenkin olla vanhempien yhteinen, jaettu unelma. Isä saattaa kokea ylpeyttä osastaan perheen taloudellisena tukipilarina ja ahkerana työmiehenä. Samaan aikaan äitiin kohdistuu painetta olla ”täydellinen äiti”, joka on omistautunut kehittävän ja idyllisen lapsuudenkodin ylläpitoon.
Toisinaan vanhemmat ajautuvat perinteisiin rooleihin perhe-elämän paineissa myös huomaamattaan. Roolien kapeus voi kuitenkin johtaa kahteen ongelmaan: Äiti voi uupua vastuunsa alle, kun taas isä saattaa jatkuvan puuhailun viedessä ajan etääntyä niin puolisostaan kuin lapsistaan. Isä saattaa jäädä joskus jo alusta alkaen etäiseksi hahmoksi äidin ja lasten muodostaman tiiviin piirin ulkoreunalle. Erotilanteessa tämä voi johtaa siihen, että isän suhde lapsiin vakavasti vaarantuu.
Asiakkaillani tilanne näkyy usein lapsia koskevien neuvotteluiden lukkiutumisena. Isä saattaa haluta eron jälkeen aktiivisesti laajentaa isyyttään ja neuvotella tapaamisoikeudesta, mutta äiti ei ole tähän valmis. Äidin kokemuksena voi olla, että isä ei ole aiemminkaan osoittanut riittävää kiinnostusta lapsia, perhe-elämää saati puolisoaan kohtaan.
Ero tuo mukanaan syvän pettymyksen, häpeän ja syyllisyyden parisuhteen epäonnistumisesta, ja nämä tunteet kuormittavat molempia vanhempia. Tulevaisuuden epävarmuus lisää paineita: äiti voi takertua lapsiin ylihuolehtivasti, kun taas isä ei enää halua olla pelkkä taloudellinen tukija ja saattaa ajatella katkerasti, että häntä pyritään käyttämään taloudellisesti hyväksi.
Jokaisen on hyvä pohtia omia roolejaan parisuhteessa, olipa suhde voimassa tai päättynyt. On tärkeää tarkastella, miten roolit ja vastuut jakautuvat puolisoiden kesken ja kuinka tilanteeseen on päädytty.
Perinteiset äidin ja isän roolit voivat syntyä tietoisesti yhdessä sopien ja yksityiskohdista päättäen. Toisaalta roolit saattavat muotoutua molempien tai toisen vanhemman toimesta sisäisten odotusten tai yhteiskunnan normien ohjaamina. Hyvä kysymys uutta perhetilannetta suunnitellessa onkin: onko asioiden pakko olla juuri näin?
Erossa katse suunnataan parempaan tulevaisuuteen heti pahimman kriisin hellittäessä. On tärkeää, että molemmat osapuolet pyrkivät sekä pyytämään että antamaan anteeksi tehtyjä virheitä ja kuuntelemaan toistensa näkökulmia. Tilannetta on hyvä tarkastella sekä oman että puolison henkilöhistorian, persoonallisuuden ja parisuhteessa koettujen haasteiden valossa.
Vanhemmuuden jakaminen vaatii yhteistoimintaa. Kun parisuhde päättyy ja siirrytään uuteen elämään, myös aiemmat perheroolit voivat muuttua. Tämä on hyvä hetki luopua jäykistä kahtiajaoista ja ottaa käyttöön tiimiasenne. Molempien vanhempien tulisi ottaa yhdessä sopien sekä huolenpitäjän että toimeentulon turvaajan vastuita. Tämä on lasten välitön etu ja jatkossa heille hyvä roolimalli omassa vanhemmuudessa.
Christer Nuutinen
erotyöntekijä
Erosta Elossa | Miessakit ry
