Suomalainen yhteiskunta tarjoaa perustan hyvän elämän rakentamiselle ja sitä tulee vaalia. Meidän kaikkien hyvinvointiin vaikuttaa se, miten huolehdimme tukea tarvitsevista. Nuorten lisääntyneet mielenterveys- ja syrjäytymisongelmat ovat merkittävä huolenaihe nyky-yhteiskunnassa. Tahto auttaa on kollektiivinen, ja ongelmien juurisyitä pyritään kartoittamaan.
Juurisyistä merkittävimmästä, eli aikuisuuden ohentumisesta puhutaan liian vähän. Osin siksi, että aikuisuuden kyseenalaistaminen voi ärsyttää ja satuttaa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin perusta on kuitenkin tasapainoisen aikuisuuden tuottama kasvuturva. Se syntyy aikuisten välisessä yhteistyössä, ja ytimeltään se kohdentuu lähi-ihmisten hyvinvointiin. Valitettavasti aikuisten yhteistoimintaa horjutetaan maassamme nyt monin tavoin, useimmiten huomaamatta ja tekojen vaikutuksia ymmärtämättä.
Aikuisuutta haastavat erityisesti sukupuolten välinen vastakkainasettelu ja arvomaailmojen eriytyminen. Molemmat ilmiöt heikentävät aikuisten välistä arvostusta, yhteistyökykyä ja yhteiskasvua. Olisi kaikkien hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä, jos naisiin ja miehiin suhtauduttaisiin yhdenvertaisen arvostavasti, erilaisuudet hyväksyen. Sekä naiseutta että mieheyttä epäasiallisesti yleistävät negaatiot tulee torjua yhdessä. Muuten olemme tilanteessa, jossa naisiin ja miehiin kohdistuva vihapuhe valtaa yhä enemmän alaa kunnioittavalta kumppanuusaikuisuudelta.
Arvomaailmojen erilaisuus ei ole uutta Suomessa. Konservatismin, liberalismin ja niiden risteymien valtakaudet vaihtelevat. Tämä on ollut demokratian keinoin kohtalaisen hyvin hallittavissa. Viime aikojen syvempään arvomaailmojen eriytymiseen on vaikuttanut olennaisesti sukupuolten eriarvoistaminen sekä ristiveto sukupuolen ja sukupuolettomuuden välillä. Suhtautuminen sukupuoleen ja kokemus omasta sukupuolesta ja sen arvostamisesta ovat lähellä ihmisen ydintä. Kasvanut uhka minuudelle ja omalle ihmiskäsitykselle on vahvistanut aiempia arvomaailmaeroja ja poteroittanut aikuisia uudella tavalla. Tämän kehityksen vaikutuksista yhteisaikuisuuteen tulee käydä avointa keskustelua, jotta voimme hallita eriytymisen vaikutukset.
Vastakkainasettelusta ja hallitsemattomasta eriytymisestä johtuen aikuisten luottamus itseään ja toisiaan kohtaan on vähentynyt. Tämä näkyy muun muassa siten, että kaikenlaisia vanhemmuuden ja parisuhteen oppimis- ja huoltokursseja joudutaan rakentamaan, lapsilta kysytään vastauksia aikuisten ongelmiin, lapsia haluttaisi yhä nuorempina mukaan päätöksentekoon ja yhteistyötä tärkeämpää ovat yksilön oikeudet.
Tarvitsemme valtionhallinnossa ja perheissä johtajuutta, jonka tuella onnistumme vahvistamaan yhteistyöaikuisuutta. Lasten ja nuorten on voitava luottaa aikuisuuden olemassaoloon. Nuoren mielen on tärkeä saada rakentua arvostavassa ja turvallisessa ympäristössä. Tarvittavan kasvualustan luominen on aikuisten yhteinen tehtävä.
Tomi Timperi
toiminnanjohtaja
Miessakit ry
