Seuraavat havainnot perustuvat Erosta Elossa -työn piirissä olleiden miesten kokemuksiin sekä biologisesta että bonusisyydestä.
Lapsella ei lähtökohtaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin rakastaa vanhempaansa. Isä ja äiti ovat paitsi malli aikuisuudesta, myös lapsen ensisijainen turva. Tästä voi seurata sopeutumisvaikeuksia uusperhetilanteessa. Lapsen voi esimerkiksi olla vaikeaa hyväksyä bonusisää, koska hän kokee tarvetta olla uskollinen biologiselle isälleen.
Tämä jännite korostuu, jos erovanhempien välillä on edelleen eroon liittyviä konflikteja ja epäluottamusta. Erityisen hankalissa tapauksissa vanhempi on esitellyt uuden kumppaninsa lapsille nimenomaan entisen, kurjaksi kokemansa puolison korvaavana, parempana päivityksenä.
Tällainen lapselle hämmentävä ja lojaliteettiristiriitoja aiheuttava toiminta on erityisen haitallista. Eronneiden ja uusina mukaan tulleiden aikuisten välit voivat olla parhaimmillaan aidosti lämpimiä ja luottamuksellisia, mutta viileimmilläänkin niissä tulisi pyrkiä asiallisuuteen.
Kaikille asianosaisille olisi hyvä antaa aikaa totutella perhekuvion muutokseen ennen kuin uusia perheenjäseniä esitellään. Suhde bonusperheen jäseniin rakentuu vähitellen yhdessäolosta, teoista ja puheista, eikä sitä voi vain oman halunsa mukaan kiirehtiä. Luottamus uuteen aikuiseen rakentuu ajan kanssa.
Uusperheen vanhemmuussuhteet tulisi puhua auki selkeästi ja ikätasoisesti. On hyödyllistä sanoa ääneen näinkin yksinkertainen asia: kukaan ei korvaa ketään, lasten oma isä ja äiti ovat pysyviä. Lapsille voi antaa vapauden kutsua bonusvanhempaa itselleen luontevalla tavalla, oli se sitten titteli, etunimi tai lempinimi.
Tärkeää on lisäksi selvittää bonusperheenjäsenten toimivalta ja velvollisuudet – ensin luonnollisesti aikuisten kesken. Turhia riitoja voi välttää keskustelemalla uusperheen kesken auki sen missä määrin kenelläkin on määräysvaltaa. Oletukset ja perheen aiemmat itsestäänselvyydet on hyvä käydä läpi, ja roolit pitäisi uudessa tilanteessa osata neuvotella joustavasti.
Perheen aikuisten hyvä keskinäinen suhde on uusperheen kivijalka. Aikuisilla on lasten hyvinvoinnin edistämiseksi velvoite tukea toistensa vanhemmuutta, oli vanhemmuus sitten biologista tai sosiaalista. Joskus toinen vanhempi voi kokea erosta syyllisyyttä, mikä johtaa lasten ajatusten ja mielentilojen kuuntelemiseen ja ennakointiin liian huoliviritteisesti ja ylitulkiten.
Tämä nakertaa sekä uutta parisuhdetta että henkilön omaa, lasta aidosti tukevaa aikuisuutta. Aikuiset ovat toki vastuussa lapsista. Oma kumppani pitäisi silti laittaa asioista keskustelemisessa ja päättämisessä etusijalle, sillä aikuisten tiimin rakoilu heijastuu nopeasti koko perheen hyvinvointiin.
Christer Nuutinen
erotyöntekijä
Erosta Elossa | Miessakit ry
Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Supliikki-lehden numerossa 1 / 2025.
