Miessakit ry:n toiminnanjohtaja Tomi Timperi pohtii yhdistyksen jäsenille osoittamassaan kirjoituksessa nykypäivän herrasmieheyttä.
Alun perin herrasmiehet ja -naiset muodostivat herrasväen, johon kuuluminen näkyi yhteiskunta-asemassa ja pukeutumisessa. Nykypäivänä herrasmieheys nähdään ihmisen sisäisenä ominaisuutena, jolta pohjalta hän kanssakäy ja vaikuttaa.
Herrasmies on kohtelias, toiset huomioiva ja korrekti. Herrasmies on myös jämäkkä, kertoo näkemyksistään ja osaamisestaan, ja osallistuu näin yhteishyvän rakentamiseen. Herrasmies on ihminen; hänkin voi hermostua ja suuttua. On nykyajan herrasmieheyttä olla avoin suuttumuksensa kanssa. Sen sisälle patoaminen on väkivaltaa itseä kohtaan. Vaan herrasmies palaa suuttumukseensa tyynnyttyään. Hän jälkihoitaa tilanteen tarpeellisissa määrin.
Herrasmies avaa oven naiselle, vaikka se tasa-arvopoliittisesti saattaa välillä jotakuta kismittääkin (…herrasmies voi välillä naljailla ärsykkeilleen, mutta muistaa aina, ettei ärsyke kupli pahuudesta). Ja mikä olennaisinta, herrasmies ei kävele päin punaista – joku lapsihan voi nähdä.
Nykypäivän herrasmies arvostaa ja sisäistää vanhoja hyväksi koettuja tapoja ja rakenteita, mutta ei vieroksu uutta aikaa. Ajan uusiin tuuliin hän suhtautuu kiinnostuneesti, viisaalla varauksella. Hyvää tekevä ja siksi hyväksi koettu uusi omaksutaan repertuaariin.
* * *
VÄLIPALA: Oiva esimerkki nykypäivän herrasmieheydestä etsiytyi tielleni oikeusministeriön asettaman, lapsenhuoltolain uudistamiseen liittyvän seurantatyöryhmän työskentelyssä. Prosessin vastuumies ja puheenjohtaja toimi alusta alkaen eri näkemyksiä arvostaen, huomioiden ja kuunnellen. Käsittelyssä oli osin hyvin vaikeita ihmisyyden ja vanhemmuuden ydinkysymyksiä, joista mukana ollut laaja joukko eri tahojen edustajia olivat julkisuudessa olleet kovinkin erimielisiä. Prosessin aikana johtajan esimerkin kautta tuntui kuitenkin löytyvän riittävää tilaa kaikille ja se myös näkyy lopputuloksessa. Yhteiskunnallisissa kysymyksissä onkin tärkeä löytää ratkaisuja, joiden pohjalta voimme mennä yhdessä eteenpäin. Toisin sanoen; herrasmiesorganisaatio ei jättäydy paitsioon ja keskity kritisoimaan, jos kaikkia sen asettamia tavoitteita ei tismalleen saavutettu.
* * *
Herrasmieheys voi siis olla yksilön intuitiivinen ja myös alati kehittyvä arvo, mutta myös organisaation tai yhteiskunnan arvo.
Herrasmies on myös nöyrä. Työtoverini nosti taannoin esille Margaret Thatcherin asiaa oivasti kuvaavan toteamuksen: ”If you have to tell people you are a lady, you aren’t.” Herrasmieheys onkin arvo, jota kohti pyrkiä tiedostaen oman inhimillisyytensä; koskaan et ole valmis tai täydellinen. Kykenet kuitenkin paljoon hyvään itseäsi ja muita kohtaan vaalimalla herrasmieheyttä; se on yhteishyvän peruskallio.
Minä näen yhdistyksemme yhden keskeisistä tehtävistä olevan herrasmieheyden vaalimisen. Pyrimme olemaan sielultamme Herrasmiessakit ry, eikö vain!
