Kuka minä on, missä minä on
Näin vaivaa, aikaa kulutin,
Kun mietin, kuka minä on, missä minä on.
Noin on Pauli Hanhiniemi runoillut Perunateatterinsa kanssa, mutta saman voisi kysäistä kotoisammin, tai oululaisemmin:
Kuka nää oot,
mistä nää oot kotosi,
ookko nää Oulusta?
Olen Jani Isokääntä, kohta viiskymppinen, kahden tyttären (22 ja 15 v) isä ja tuorein miessakkilainen. Aloitin maalis-huhtikuun vaihteessa erotyöntekijänä Oulussa.
En ole oululainen, mutta pohjoispohjalainen kyllä. Asustelen toistaiseksi vielä maakunnan eteläosassa, Alavieskassa, mutta viimeistään elokuussa lienen jo osa-aikaoululainen. Oulu on tuttu kaupunni useista eri yhteyksistä; aikaisemmasta työstäni, ystävistä ja vapaa-ajan vietosta, liikunnasta ja kulttuurista.
Valmistuin muutama vuosikymmen sitten Pieksämäen diakonia- ja kasvattajaopistolta diakoni-sosiaaliohjaajaksi. Työhistoriaa on kertynyt mm. seurakunnan nuoriso-, diakonia- ja perhetyöstä sekä ammatillisen opettajan monipuolisista työtehtävistä. Viimeisimmäksi toimin n. 16 vuotta ammatillisena opena Raudaskylän kristillisellä opistolla, mistä siirryin Miessakit ry:lle.
– – –
Charles M. Schulz on joskus todennut, että: ”Life is like a ten speed bicycle. Most of us have gears we never use.”
Jonkin aikaa olin jo miettinyt, että pitäisi vaihtaa vaihdetta. Ammatillisen opettajan työ on mielenkiintoista, monipuolista ja haastavaa, mutta mieli vuosien varrella kypsyi muutokseen. Seurailin työpaikkailmoituksia jo pidemmän aikaa, mietteissä paluu juurille sosiaalityöhön, mutta johonkin erityiseen.
Viime vuoden lopulla keskustelimme ystäväni kanssa elämästä, kuka minä on, missä minä on ja vaihteen vaihtamisesta. Hän vinkkasi minulle Miessakit-työpaikan, laitoin paperit vetämään ja tässä sitä nyt ollaan uudelle vaihteelle vaihtaneena.
Työ Miessakilla on alkanut etäisesti… Korona on pakottanut meidät muiden mukana tekemään työtä etänä, mutta tiiviisti ja läheisesti yhteisessä verkossa.
Vaikka Miessakit ja oma Erosta elossa -tiimi on maantieteellisesti hajallaan, on työn aloitus ja työtovereiden kanssa toimiminen tuntunut hyvin luontevalta ja läheiseltä. Voi jopa olla, että tämä aika on tarjonnut enemmän yhteyttä koko työyhteisön kesken, kuin mitä ns. normioloissa olisi voinut olla. Kasvokkain emme ole vielä tavanneet kuin muutamien kanssa, mutta koko työyhteisö on tullut varsin nopeasti tutuksi ja läheiseksi etäyhteyksien avulla.
Verkkovälitteisen tuen kehittäminen on yksi päätehtävistäni. Koronaepidemian aikana kriisi- ja muut palvelumme, yksilö- ja paritapaamiset sekä ryhmätoiminta on toteutettu varsin kattavasti etäyhteyksin. Kokemukset ovat olleet rohkaisevat ja etäyhteydet mahdollistavat palvelujemme helpomman saavutettavuuden ympäri maan. Uskon, että epidemian jälkeen digituen maaperä on muhevassa kunnossa. Verkkovälitteinen tuki kehittyy ja sen tarve kasvaa entisestään. Kiinnostavaa ja innostavaa työsarkaa tulee siis riittämään!
– – –
Työ tarvitsee vastapainon. Vapaa-aikaani käytän monipuoliseen liikuntaan, retkeilen, ulkoilen ja lenkkeilen, mielellään kaikki nämä pyöräillen ja yhdessä elämänkumppanin kanssa. Fillarilla rullaillessa teillä ja poluilla mieli lepää. Vanhat velot, etenkin kilpapyörät, ovat erityinen intohimon kohde ja muutama retrokilpapyörä tallista löytyykin.
Aina ei jaksa pyöräillä tai kelikään ei sitä salli, silloin virittelen vinyylisoittimeen mieleisen levyn pyörimään. Usein siellä soi blues, jazz tai klassinen musiikki, teini-ikäisen tyttären kanssa kuunnellaan Abbaa ja Queenia. Ovat kuulemma in.
– – –
Työ on erityistä, työyhteisö on erityinen, kohtaamamme ihmiset erilaisissa elämäntilanteissaan erityisiä ja ainutlaatuisia. Tässä on hyvä siirtyä uudelle vaihteelle ja kun kadenssikin vaikuttaa olevan kohdallaan, kilometrejä kertynee kuin itsestään. Let the good times roll.
Jani Isokääntä
