Aloitin työt Miessakit ry:n MASI-hankkeessa syyskuussa 2017. Tulin struktuurin ja hierarkian sävyttämästä työkulttuurista mielenterveys- ja päihdetyön kentältä. Olin ensimmäistä kertaa järjestötöissä ilman jäykkiä ohjenuoria. Nautin tilanteesta ensimmäisestä hetkestä lähtien, joskin tulihan sitä välillä ihmeteltyä työkulttuurien erilaisuutta. Blogien osalta tämä taitaa olla ensimmäinen laatuaan, eli voidaan sanoa olevan jo korkea aika rikkoa kuparinen, kun hanketta on jäljellä muutamia kuukausia.
Tässä blogissa tarkastelen isien auttamistyössä kolmen vuoden aikana kohdattuja näkökulmia.
Olin yllättynyt siitä, kuinka konkreettisesti miehet hyötyvät heille suunnatuista isyyttä käsittelevistä keskusteluista ja ryhmistä. Miehet kokivat tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi ja he kokivat uudenlaista turvallisuuden tunnetta, joka mahdollisti myös oman haavoittuvuuden näyttämisen toisille miehille. Vastaavaa turvallisuuden tunnetta eivät miehet kuvanneet aiemmin kokeneensa, ja toisaalta sekaryhmiä aiemmin ohjanneena tämä havainto yllätti itsenikin.
Isyyden teemat koettiin uutena asiana, vaikka miehillä olisi ollut aiempaa kokemusta avun hakemisesta eri väyliä pitkin. Monelle miesten väliset keskustelut tuntuivat olevan riittävä tuki siihen, että he saivat omat voimavaransa jälleen ”ladattua”. He kokivat olevansa valmiimpia isyyteen ja useimmiten myös säilyttivät työkykynsä, jonka menettäminen oli monelle stressitekijöiden vuoksi lähellä. Miehet kokivat tulleensa kuulluksi ja he saivat elämäntilanteestaan paremmin otteen. Elämäntilanne jäsentyi paremmin ymmärrettävään muotoon.
Monella miehellä oli aiempaa kokemusta avunhakemisesta mielenterveyden kysymyksiin, joskin ensikertalaisiakin oli joukossa runsaasti. Vanhemmuuteen ja isyyteen liittyvät teemat tuntuivat olevan kaikille kuitenkin uusia teemoja riippumatta heidän taustoistaan.
Kohderyhmän masennusoireiden osalta tilanne oli kirjava koko kolmen vuoden hankkeen aikana. Masennusoireita ilmeni lyhytkestoisesta ja lievästä pitkittyneeseen ja vaikea-asteiseen oireyhtymään niin miehillä itsellään kuin heidän puolisoillaan tai molemmilla. Useimmiten miehet kuitenkin hakivat apua itselleen ja he kokivat toimintakykynsä edelleen hyväksi, mutta huoli oli noussut oman käyttäytymisen muutoksesta suuntaan, jossa äkkipikaisuus ja äreä mieliala oli tullut vallitsevaksi.
Monella avunhakemisen taustalta oli nähtävissä parisuhteen epärakentava kommunikointi ja kadonnut henkinen yhteys puolisoon. Lisäksi taustalla vaikutti omassa tai lasten äidin lapsuuden perheessä pidättyväinen ja niukka tunneilmaisu sekä etäinen suhde jompaankumpaan vanhemmista. Usein keskustelimme lapsuuden perheen merkityksestä itse toteutettavan vanhemmuuden muodostumisessa. Miehet kokivat nämä keskusteluteemat avartavina ja tietoisuus edellisten sukupolvien vaikutuksista lisääntyi. Samalla miehet kokivat saaneensa enemmän valmiuksia oman isyytensä määrittelyyn, sekä niiden tekijöiden hahmotteluun, joita he haluavat viestittää omille lapsilleen.
Miehille pyrittiin luomaan toivoa ja uskoa tulevaisuuteen vahvistamalla heidän itsetuntoaan ja toimijuuttaan isänä. Sukupolvien jatkumon merkitys kummankin vanhemman puolelta nähtiin avaavana näkökulmana. Samoin perheen ajatteleminen vuorovaikutuksen verkostona, jossa jokaisen perheenjäsenen tilanne vaikuttaa toisiinsa (unohtamatta perheen ulkoa tulevia vaikutuksia). Kävimme myös läpi positiivisia piirteitä, jotka siirtyvät suvuissa sukupolvelta toiselle. Tavoitteemme oli lisätä miesten ymmärrystä heidän omien vanhempiensa ponnistelusta ja pyrkimyksestä parhaaseen mahdolliseen vanhemmuuteen suhteutettuna esimerkiksi vallinneisiin olosuhteisiin, ajankuvaan ja lähtökohtiin perhettä perustettaessa. Uskomme että on tärkeää ajatella jokaisen vanhemman pelanneen parhaalla taidollaan niillä korteilla, jotka on jaettaessa käteensä saanut.
Työskentelyn edetessä vahvistui myös ajatus siitä, että miehillä voisi olla vahvempikin sukupolvelta toiselle siirtyvä keskustelukulttuuri liittyen isyyteen ja perhe-elämään. Toistuva havainto oli, että miehet eivät olleet keskustelleet toisten isien kanssa isäksi tulemisesta ja isänä olemisesta. Miehet kokivat myös usein, että kavereita kyllä oli, mutta heidän kanssa isyydestä oli vaikea keskustella etenkin masennusoireisiin liittyen. Oman isän kanssa käydyt keskustelut koettiin myös harvinaisena, vaikka isäsuhde muuten olisikin koettu lämpimänä.
Keskustelujen aikana huojentavana näkökulmana koettiin, että vanhemmuuteen kasvetaan samalla tavalla kuin pariskunnasta kasvetaan lapsiperheeksi. Vanhemmuuteen kasvu on luontevaa nähdä aikuistumista seuraavana kasvutehtävänä. Kasvuprosessin ohella huojentavana nähtiin alkavan isyyden haasteisiin liittyvä väliaikaisuus. Useimmiten vanhemmuuden haasteet tasoittuivat lasten kasvaessa ohi vauvaiän. Helpotusta toi myös tietoisuus lasten saamiseen liittyvistä vaikutuksista naiseen ja parisuhteeseen. Usein miehet kertoivatkin, että vanhempien keskinäisen ajan mahdollistuttua he huomasivat parisuhteen edelleen olevan kunnossa, vaikka välillä vauva-arki huomion valtasikin.
Isillä masennusoireet olivat siis useimmiten ajoittuneet lasten ensimmäisiin elinvuosiin ja ne voitiin nähdä muuttuneiden olosuhteiden seurauksina. Masennusoireet olivatkin usein sidoksissa kokonaistilanteen haastavuuteen, jolloin yksittäisiä stressitekijöitä oli kasaantunut. Muuttunut elämäntilanne laittoi sopeutumiskyvyn testiin molemmilla vanhemmilla vaikuttaen edelleen parisuhdetyytyväisyyteen ja kokonaisvaltaiseen jaksamiseen.
Edellä kuvattujen tekijöiden lisäksi keskeinen havainto on ollut miesten useat kuvaukset alkavan isyyden ja samaan aikaan ajoittuvien masennusoireiden tunnistamattomuudesta niin työterveys-, mielenterveys- kuin neuvolapalveluissa. Nostan ensimmäisenä oman käteni pystyyn; en osannut asiaa katsoa näin ennen MASI-hanketta, vaikka kohtasin samankaltaisia tilanteita matalan kynnyksen mielenterveyspalveluissa.
Potentiaalia olisi siis nähdä burnoutia lähestyvän miehen tilanne myös vanhemmuuden kannalta ja ulottaa elämäntilanteen kartoitus myös isäksi kasvamisen prosessiin. Kun miesten masennusoireet tunnistetaan varhain ja miestä tuetaan isyyden alkumetreillä, voi useita työuria jäädä katkeamatta ja avioeropapereita täyttämättä.
Vinkkejä tuoreelle isälle:
- Vanhemmuuteen ja isyyteen kasvetaan. Ensimmäisen lapsen kohdalla aloitetaan kasvu aikuisesta vanhemmaksi ja pariskunnasta perheeksi. Ajanjakso voidaan nähdä prosessina, joka vaatii aikaa ja siihen useimmiten liittyy eri asteisia kasvukipuja.
- Kiireiden äärellä on hyvä muistaa olosuhteiden vaikutus kumpaankin aikuiseen ja vauva-arjen olevan osa laajempaa muutosta. On hyvinkin mahdollista, että vauva-arjen kinastelun takaa paljastuu edelleen se sama tuttu hyvin toimiva parisuhde kuin ennenkin.
- Vanhemmuus on pysyvää. Pikkulapsivaiheen haasteet ovat väliaikaisia. Useimmiten tilanne helpottuu ja muuttuu lasten kasvaessa.
- Mielialan vaihtelu kuuluu normaaliin elämään ja ihminen reagoi aina olosuhteisiin yksilöllisellä tavalla. Olosuhteiden helpottuessa useimmiten myös mielialaoireet lievittyvät.
Henri Hyttinen
hankekoordinaattori
MASI-hanke | Miessakit ry
