Sukupuolen huomioiminen vahvistaa tukipalveluja
Sukupuolen huomioivaan työotteeseen perustuva kehitystyö ja toiminta on viime vuosina vahvistunut sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla. Erityisesti alan järjestötyössä on pilotoitu auttamistyön muotoja, joissa yhtenä keskeisenä onnistumistekijänä on ollut sukupuolen merkityksen huomioiminen. Tämä tekijä on otettu huomioon sekä auttajien että autettavien osalta.
Erityisiä onnistumisia on ollut sellaisten teemojen parissa, joissa joko tytöt tai pojat, naiset tai miehet ovat ryhmänä erityisen edustettuja tuen tarvitsijoissa. Kun on esimerkiksi lähdetty tutkimaan sitä, miksi nimenomaan pojat eivät hae tukea yleisinhimillisiksi ajateltuihin haasteisiin, ollaan oltu sukupuolierityisen työotteen idean juurilla. Sen sijaan että poikien tulkittaisiin olevan välinpitämättömiä, ajattelua on muutettu siihen, miten tukea voitaisiin kehittää, jotta pojat sitä hakisivat. Lähestymismallin muuttamisen myötä on noussut esiin ymmärrys teeman sukupuolierityisistä piirteistä. Kun esimerkiksi aiempi yleistuki onkin kohdennettu vain pojille, on se toiminut jo selkeänä vahvistuksena sille, että pojat ovat hakeutuneet aiempaa paremmin tuen piiriin. Hakeutumiskynnystä madaltaa kokemus siitä, että tuki on nimenomaan itseä varten suunniteltu ja että muutkin pojat hakevat tukea samassa asiassa.
Monessa kokeilussa on huomattu myös, että tuen tarjoajan sukupuolella on ollut merkitystä. Kun poikia tukenut henkilö on ollut mies, ovat pojat suhtautuneet apuun selvästi eri lailla, kuin silloin kun tuen tarjoaja on ollut nainen. Kyse ei ole siitä, etteivätkö naiset kykenisi auttamaan poikia siinä kuin miesauttajatkin, vaan siitä, että avun antamisen ja sen hakemisen luonne muuttuu. Pojat eivät esimerkiksi ole puhuneet asioista naiselle samalla tavalla kuin auttajan ollessa mies. Pojat kehtasivat muun muassa kysyä teini-iän haasteista syvemmin miehiltä, mikä edesauttoi tarvitun avun tarjoamista ja saamista.
Vastaavia kokemuksia on saatu useilla keskeisillä tuki- ja kriisityön saroilla myös miesten kanssa toimittaessa. Kun esimerkiksi ero-, vanhemmuus- tai lähi- suhdeväkivaltatyössä on huomioitu sukupuolikohtaiset piirteet ja palvelut on kohdennettu sukupuolen mukaan, on saatu tuettua merkittävä määrä sellaisia avun tarvitsijoita, jotka eivät muuten olisi tai aiemmin olleet apua hakeneet.
Sukupuolierityisen työotteen yleistyminen on mahdollistanut myös näitä piirteitä huomioivan perus- ja täydennyskoulutuksen kehittymisen. Näin on voitu tuottaa osaamista, joka vahvistaa ammattilaisten ymmärrystä sukupuolen huomioimisen merkityksestä. Siten esimerkiksi poikatyötä tekevillä naisilla on voinut olla aiempaa paremmat valmiudet tukea poikia ja auttaa heitä rohkaistumaan asioiden käsittelyssä.
Auta miestä mäessä -hankkeen päätavoitteena oli mieserityiseen osaamiseen perustuvien koulutus- ja urapalveluiden valmennusmenetelmien ja palvelunohjauksen kehittäminen nuorten miesten työllistymisen tueksi. Ryhmämuotoiseen valmennusprosessiin valittiin 18–29 -vuotiaita miehiä, jotka olivat ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Valmennuksen vetäjät olivat miehiä. Valmennukseen osallistuneiden kokemukset olivat positiivisia.
Vastaavanlaiseen työotteeseen ja rakenteeseen perustuvalle tuelle olisi nyky-yhteiskunnassa vahvasti kysyntää. Opiskelu- ja työelämästä syrjäytyvistä suurin osa on poikia ja nuoria miehiä. He tarvitsevat itselleen räätälöityä, luottamusta herättävää tukea. He tarvitsevat myös rohkaisua siihen, että on normaalia hakea itselle tukea elämän tärkeisiin haasteisiin.
