Nuorten miesten työllistymisen edistämiseksi tarvitaan uudenlaisia koulutusja uraohjauksen valmennusmenetelmiä. Auta miestä mäessä -hankkeessa vahvistettiin miessensitiivistä osaamista koulutus- ja urapalvelujen valmennuksessa.
Miehet ovat yliedustettuina sekä ylimmissä johtoportaissa että työttömissä ja työkyvyttömissä. Silti perinteisten TE-palvelujen asiakkaista noin kaksi kolmasosaa on naisia. Tämän vuoksi tarvitaan lisää miesten tarpeisiin vastaavia työllistämis- ja koulutuspalveluja. Erityisesti nuorten miesten työllistymisen tukemiseksi tarvitaan uudenlaisia koulutus- ja uraohjauksen valmennusmenetelmiä. Myös ammattilaisten miessensitiivistä osaamista koulutus- ja urapalvelujen valmennuksessa on tarpeen vahvistaa. Auta miestä mäessä -hankkeessa kehitettiin ryhmämuotoisia ja toiminnallisia valmentavia palveluja vastaamaan asiakaslähtöisesti nuorten miesten palvelutarpeita.
Tämän lisäksi hankkeessa pyrittiin lisäämään nuorten miesten tietoa työtehtävistä sosiaali- ja terveysalalla, jolla miesnäkökulman avulla voitaisiin kehittää paremmin miesten tarpeisiin vastaavia ja miehet tavoittavia palveluja. Hankkeen valmennuksissa tuotiin esille sosiaali- ja terveysalaa potentiaalisena suuntautumisvaihtoehtona ja ohjattiin nuoria miehiä hakemaan alalle, mikäli he tästä kiinnostuvat. Miehiä tarvitaan sote-alalle myös koska miesvaltaisten alojen työpaikat vähenevät ja sote-alalle tarvitaan vuoteen 2025 mennessä 120 000 uutta työntekijää. Tarvitaan siis toimivia keinoja antaa miehille kokemusperäistä tietoa miehistä naisvaltaisten alojen monipuolisissa tehtävissä ja samaistumiskohteita alalta. Auta miestä mäessä -hankkeen päätoteuttaja oli Diakonia-ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajana toimi Miessakit ry. Hankkeen pääkohderyhmänä olivat 18–29-vuotiaat miehet, joilla ei ollut opiskelu- tai työpaikkaa. Hankkeen päätavoite oli miessensitiivisten koulutus- ja urapalveluiden valmennusmenetelmien ja palvelunohjauksen kehittäminen nuorten miesten työllistymisen tueksi.
Tärkeinä yhteistyökumppaneina hankkeessa olivat Helsingin, Vantaan ja Espoon Ohjaamot, jotka osallistuivat mm. valmennuspilottien toteutukseen ja joiden henkilöstön miessensitiivisten työmenetelmien tuntemusta ja ohjaustaitoja vahvistettiin hankkeen työpajoissa. Yksilö- ja ryhmätoimintaa sisältäviä valmennuspilotteja tuki mentoritoiminta ja Diakonia-ammattikorkeakoulun sote-alan yhteistyöorganisaatioiden hyödyntäminen valmennuksissa. Tavoitteena oli valmennusprosessin osoittaminen tulokselliseksi ja valmennusten jääminen Ohjaamoiden palveluiden joukkoon hankkeen jälkeen. Diak ja Miessakit ry voivat edelleen toimia valmennuksissa asiantuntijoina ja yhteistyökumppaneina.
Miehet sekä palvelu- ja koulutusjärjestelmä
Hanke pyrki vastaamaan nuorten miesten ja olemassa olevien palveluiden kohtaamattomuuden haasteisiin. Aaltonen, Berg ja Ikäheimo (2015, 149) ovat todenneet, etteivät palvelut vastaa sellaisten nuorten tarpeita, jotka alentuneesta toimintakyvystä johtuen kohtaavat työhön tai opintojen suorittamiseen liittyviä haasteita. Kohtaamattomuuden haasteet tulivat myös esille hankkeessa pilotoiduissa valmennusryhmissä, joissa nuoret miehet kertoivat elämästään ja heidän sen hetkisistä kyvyistään sekä kokemuksistaan eri viranomaisten kanssa.
Suomalainen työelämä on jakautunut vahvasti miesten ja naisten ammatteihin. Esimerkiksi miesten osuus terveys- ja sosiaalipalveluiden työntekijöistä on vain 13,3 % (Tilastokeskus 2016, 46). Tämänkaltainen eriytyminen tuottaa haasteita sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle ja leimaa erityisesti ihmissuhdealojen (mm. sosiaali-, terveys- ja opetusala) ammattilaisuuteen liittyviä mielikuvia. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan naisvaltaisuus ja tähän liittyvät mielikuvat vaikuttavat usein negatiivisesti miesten halukkuuteen hakeutua alalle.
Nuoret miehet ovat hyvin moninainen joukko. Mukaan mahtuu erittäin hyvin pärjääviä ja sosiaalisesti taitavia miehiä, joilla on hyvät sosiaaliset verkostot. Samoin on monien psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa painivia miehiä, joiden syrjäytymiskehitys on ollut nähtävissä jo varhaisessa vaiheessa. Erilaisista lähtökohdista huolimatta käytännössä kaikilla miehillä on läpikäytävänä samankaltaisia kysymyksiä siirryttäessä nuoruudesta kohti itsenäisempää varhaisaikuisuutta. Ystävyyssuhteisiin, asuntoon, opintoihin ja työelämään liittyvät kysymykset koskettavat jokaista. Siihen, miten onnistuneesti nuori näistä asioista suoriutuu, on sekä henkilökohtaisilla että ulkoisilla tekijöillä merkittävä vaikutus. Sanomattakin on selvää, että nykyisessä eriarvoistuvassa yhteiskunnassa nuoresta aikuiseksi kasvu on vaativaa (Palola, Hannikainen-Ingman & Karjalainen 2012, 314).
Viimeisin PISA-tutkimus paljastaa osin merkittäviä eroja tyttöjen ja poikien oppimistulosten välillä. Tutkimuksen mukaan suomalaiset tytöt pärjäsivät keskimäärin poikia paremmin. Alueelliset erot sukupuolten välillä olivat paikoin merkittäviä. Koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyviä vaikeuksia on ensiarvoisen tärkeätä tiedostaa, sillä ne heijastuvat myös koulun päättymisen jälkeiseen aikaan. Oppimisvaikeudet näyttäytyvät muun muassa sosiaalisilla ja ammatillisilla elämänalueilla sekä vaikeutena sijoittua yhteiskunnassa. (Lavikainen, Koskinen, Aro, Kestilä, Lyytinen, Martelin, Pensola, Rahkonen & Aromaa 2006, 402.)
Nuorten miesten kohdalla on viime vuosien aikana nostettu esiin niin sanottu NEET-ilmiö. NEET on lyhenne englannin kielen sanoista Not in Employment, Education or Training. Kyse on siis nuoresta, joka on vailla opiskelu- tai työpaikkaa. Erityisesti 20–24-vuotiailla miehillä työn ja koulutuksen ulkopuolisuus on yleistynyt. Kasvu on jakaantunut puoliksi työttömien ja ei-aktiivisten (ei ole hakemassa työeikä opiskelupaikkaa) kesken. Periaatteessa ei-aktiivisten ryhmä voi kertoa vaikeammasta syrjäytymisestä, mutta Suomessa tähän joukkoon sisältyy myös muita kuin todellisen syrjäytymisuhan alla olevia nuoria (Asplund & Vanhala 2016).
Yksi hankkeen keskeisimmistä ajatuksista oli kiinnittää erityistä huomiota sukupuolierityisiin kysymyksiin, jotka liittyvät niin nuorten miesten opiskeluja uravalintoihin kuin naisvaltaisiin toimialoihin. Käsitteenä sukupuolierityisyys viittaa ajatukseen, jossa miehenä ja naisena olemiseen katsotaan sisältyvän tiettyjä sukupuoleen yksinomaan tai ensisijaisesti sidonnaisia fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia ominaispiirteitä (Peitsalo 2015). Nämä sukupuoliin kohdentuvat piirteet näyttäytyvät esimerkiksi erilaisina kasvatuskäytänteinä tai sosiaalisiin rooleihin ja toimiin kohdentuvina odotuksina. Osaltaan ne vaikuttavat myös siihen, minkälaisia kysymyksiä nuoret kohtaavat pohtiessaan omaa tulevaisuuttaan opiskeluiden tai työn suhteen.
Mies, minne matka? – Valmennuksen tavoitteet
Hankkeessa kehitettiin erityisesti nuorille miehille suunnattua valmennusta, jossa huomioitiin miesten erityistarpeet valmennuksen sisältöjen ja valmennusmenetelmien suhteen. Tavoitteena oli kehittää kokonaisuus, jonka avulla nuoret miehet saadaan motivoitumaan oman elämänhallintansa ja urapolkujensa rakentavaan tarkasteluun. Hankkeen osatoteuttajana oli Miessakit ry, joka on maamme johtava sukupuolisensitiivisen miestyön asiantuntijaorganisaatio.
Miessakit ry:n toimintaa ohjaavia keskeisiä arvoja ovat sukupuolisensitiivisyys, vertaisuus, ammatillisuus ja hyvinvoinnin edistäminen. Näitä arvoja toteutettiin hankkeen valmennuksissakin. Sukupuolisensitiivisyys tuli esille muun muassa miesryhmien dynamiikan hyödyntämisessä osana valmennustapaamisia. Vertaisuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että toimintaa toteutetaan miehiltä miehille -periaatteella. Valmennusten osallistujat ja vetäjät olivat miehiä, ja toiminta perustui keskinäiseen vuorovaikutukseen sekä yhteiseen keskusteluun ja tekemiseen. Vaikka toimintamalli oli pitkälti keskusteleva, oli toiminta silti tavoitteellista ja ammatillista. Tavoitteena oli saada nuori kiinnostumaan oman elämänsä laadun ja hallinnan parantamisesta ja aktivoida häntä hakeutumaan opintoihin tai työelämään.
Lähteet:
Aaltonen, S., Berg P. & Ikaheimo, S. (2015). Nuoret luukulla – Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Saatavilla http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/nuoretluukulla.pdf
Asplund, R. & Vanhala, P. (2016). Neet-nuorten tulkinnassa korjattavaa. (ETLA muistio No 52). Saatavilla https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Muistio-Brief-52.pdf
Lavikainen, H., Koskinen, S., Aro, H., Kestila, L., Lyytinen, H., Martelin, T., Pensola, T., Rahkonen, O. & Aromaa, A. (2006). Kouluvaikeuksien yleisyys ja yhteydet aikuisiän elämäntilanteeseen ja koettuun terveyteen. Yhteiskuntapolitiikka (71), 4, 402-410. Saatavilla http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117255
Tilastokeskus (2016). Naiset ja miehet Suomessa 2016 (2. korj. p.). Helsinki: Tilastokeskus. Saatavilla http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_namisu_201600_2016_16132_net_p2.pdf
Palola, E., Hannikainen-Ingman, K. & Karjalainen, V. (2012). Nuorten syrjäytymistä on tutkittava pintaa syvemmin. Yhteiskuntapolitiikka 77 (3). Saatavilla http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117950
Peitsalo P. (11.2.2015) Mieserityisyys. Miessakit ry 20v. juhlavuoden artikkelisarja. Saatavilla https://miessakit.fi/fi/miessakit_20-vuotta/juhlavuoden_artikkelisarja/?itemid=6949&a=viewItem
Kirjoittaja: Haapanen Ari, VTM, projektipäällikkö, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Toiminut hankkeen projektipäällikkönä osallistuen hankkeen valmennusmallin kehittämiseen ja valmennusryhmien käytännön vetämiseen. Aiemmin työskennellyt mm. yritysten yhteiskuntavastuun ja työelämän monimuotoisuuden tutkijana sekä uravalmentajana.
